New Yorkissa viikon saa kulumaan oikein mukavasti. On aivan turhaa murehtia etukäteen, että mitäs jos loppuu tekeminen kesken. Jo pelkästään Manhattanin saari on niin iso, että nähtävää ja koettavaa riittää ihan varmasti jokaiselle päivälle. Jos onnistuu saamaan itsensä toimettomaksi New Yorkissa, uskallan väittää reissuasenteessa olevan jotain vikaa.
Itselleni viikko oli oikein passeli aika viettää tässä suurkaupungissa ja nähdä se oleellisin newyorkilaissetti, minkä kaikki tavallisesti haluaakin nähdä, mutta monelle viikko ei varmasti riittäisi alkuunkaan. Yhdelle asialle minäkin olisin halunnut vielä toki yhden päivän uhrata ja se olisi ollut vierailu saaren pohjoispuolella Harlemissa, jossa isotätini eli isäni täti Iida on 1920 - 1950 -luvuilla Yhdysvalloissa asuessaan omistanut talon. Tietysti se olisi vaatinut etukäteistä salapoliisin työtä selvittää, mikä talo tuo on ollut tai onko se enää edes olemassa, mutta ajatuksena se olisi ollut mielenkiintoinen retki-idea!
Viimeinen päivämme New Yorkissa oli pitkä, ihana ja aurinkoinen. Lähdimme hotellilta aamulla kymmenen kieppeillä ja palasimme sinne illalla yhdeksän maissa. Tuolle päivälle olimme säästäneet kävelyretken Brooklynin sillalla, risteilyn Hudson-joella ja vierailun Empire State Buildingissa. Missään vaiheessa aika ei käynyt pitkäksi.
Ensitöiksemme kävelimme hotelliltamme länteen Hudson-joen rannalle varaamaan paikkamme Circle Linen päivän risteilyltä. Laituri ja lipputoimisto sijaitsee 12th Aven ja 43rd Streetin kulmassa joen rannalla. Circle Line tarjoaa erilaisia jokiristeilyjä Hudsonilla ja East Riverilla ja meno-paluu -lauttamatkoja Liberty ja Ellis Islandille. Me valitsimme New York Landmarks -risteilyn, jonka saimme kaupunkipasseillamme jälleen kerran "ilmaiseksi" ja "kaupan päällisinä" saimme vielä viiden dollarin juomalipun risteilylle, whee. Ilman CityPassia risteily olisi maksanut 37 dollaria. Selvää säästöä jälleen kerran siis!
Kun olimme varanneet lippumme risteilylle, lähdimme suunnistamaan metrolla kohti etelää. Aluksi meidän oli tarkoitus jäädä Broolyn Bridge -asemalla sillan Manhattanin puoleisessa päädyssä, mutta kun metrossa istuskellessamme tajusimme pääsevämme ilman junan vaihtoa suoraan sillan itäpuolelle Brooklyniin, karautimme sinne. Vaikutti huomattavasti järkevämmälle kävellä siltaa pitkin Brooklynista Manhattanille kuin ensin kävellä Manhattanilta kohti Brooklynia ja kääntyä sillan toisessa päässä takaisin.
Aurinko oli vetänyt ihmiset ulos piiloistaan ja toisaalta, mikäs siinä olikaan tallustellessa auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Lämmintä oli varmasti abouttia +10 astetta ja auringossa varmasti enemmänkin, mutta sillalla tuuli sen verran, ettei sitä sillä tavalla takkinsa alla paistumaan ehtinyt. Silta oli kyllä upea ja massiivinen, mutta lopulta kuitenkin vain silta. Sieltä oli kyllä hienot näköalat Manhattanille ja etenkin eteläosan talouskeskuksen pilvenpiirtäjille.
Sääliksi kävi kaikia niitä siltaa pitkin pyörällä työmatkaansa kulkevia ihmisiä, jotka joutuivat huutelemaan sillalla ympäriinsä pyöriville ummikoille turisteille, että antavat tietä. Kaikille ei tainnut ihan mennä jakeluun, että sillan kävelytasolla autokaistojen yläpuolella oli tosiaan väylä jalankulkijoille ja pyöräilijöille erikseen.
Sillan jälkeen kävimme South Seaportissa ostoksilla. Tai Rosso ja sisko kävivät, itse lepuutin sen ajan edelleen vihoittelevaa selkääni vaatekauppojen nojatuoleilla. Sitten suunnistimme Harley Davidson -kauppaan pohjoisempaan ja siitä edelleen vielä takaisin Circle Linen laiturille, jonne ennätimme juuri sopivasti ennen risteilyn alkua. Landmarks -risteilyn tarkoituksena oli nimensä mukaisesti osoittaa New Yorkin merkittävimpiä maamerkkejä joelta käsin, risteillä Liberty Islandin ohitse ja Brooklyn ja Manhattan Bridgen alta. New Jerseyn puolella oli rakennus, jossa Marlon Brando on aikoinaan syntynyt ja Manhattanin puolella oli vielä olemassa se satamalaituri, johon Titanicin aikoinaan oli ollut tarkoitus rantautua.
Aurinko alkoi jo painua kohti taivaanrantaa, kun puolitoista tuntinen risteily alkoi ja kun se pääsi takaisin satamaan, oli jo hämärää. Toivoimme ehtivämme Empire State Buildingiin juuri auringonlaskun aikaan, mutta ajatus oli täysin toivoton. Vaikka olisimme olleet tuntia aikaisemmin Empire State Buildingin ovella, emme olisi sen jumalattoman ihmismäärän vuoksi ehtineet nähdä yhtään mitään.
Ensinnäkin osuimme kaupungille keskelle juuri alkanutta kello viiden ruuhkaa. Jos siihen mennessä se järjetön ihmismäärä ei ollut aiheuttanut tuskanhikeä otsalle, kello viiden ruuhka sinä keskiviikkopäivänä alkoi suoraan sanottuna vähän ketuttaa. En ymmärrä, miten paikallisilla ihmisillä pysyy pää kasassa sen kaaoksen keskellä. Autoja ja ihmisiä menee niin perkeleesti joka puolella joka suuntaan ja jokaisella tuntuu olevan toinen toistaan kiireempi tavoiteltuun kohteeseensa.
Toisekseen, niin kuin olin ennen reissua jo kauhukertomuksia ESB:n jonoista lukenutkin, meillä kesti abouttia puolitoista tuntia jonottamisen alusta ennen kuin pääsimme luomaan ensisilmäyksen yli illan pimeydessä kimmeltävään miljoonakaupunkiin. Toisin kuin olin luullut, CityPassimme ei tuntunut päästävän meitä minkään jonon ohitse, vaikka jossain kohtaa meidät passeineen ohjattiinkin jotain toista reittiä kuin muut. Ensin jonotimme turvatarkastukseen, joka oli samaa luokkaa kuin lentokentällä. Sitten jonotimme lippuluukulle. Sitten jonotimme hissiin. Tähän kaikkeen puolitoista tuntia. Se oli uskomaton määrä odottamista ottaen huomioon, että kun hissi sitten viimein pysähtyi 86:een kerrokseen ja pääsimme tutkailemaan näköalaa, olimme niin väsyneitä, nälkäisiä ja ahdistuneita, että rapian kymmenen minuutin jälkeen tahdoimme jo lähteä takaisin kohti maankamaraa, mikä ei sekään tietenkään ollut ihan yksinkertaista. Jonotimme lähemmäs tunnin sitä, että olisimme päässeet hissillä takaisin alas.
Ihan käsittämätöntä ja suoraan sanottuna vittumaista puuhaa. Juu, maisema oli hieno ja voinpahan sanoa käyneeni, mutta sai luvan olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ikinä enää menen siihen rakennukseen! Odottaminen, monen tunnin liikkeellä oleminen, vatsanpohjassa orastava järkyttävä nälkä, väsynyt selkä ja jalat ja ihmisten tungeksiminen ja änkeäminen vei koko hohdon tuosta kokemuksesta. Jälkeen päin verraten voin sanoa, että vierailu hieman matalammassa, mutta silti upeat näköalat antavassa ja väljässä! Top of the Rockissa oli paljon mieluisampi ja mukavampi. Kenties TOTR ei ole yhtä tunnettu kuin ESB, vaikka sinänsä se olisi mielestäni kovin hassua, sillä kaikkihan tietää TOTRin siitä kuuluisasti valokuvasta, jossa miehet istuvat kaupungin yllä syömässä eväitään.
Suosittelen siis henkilökohtaisella kokemuksella, että käykää mieluummin Rockefeller Centerin Top of the Rockissa kuin Empire State Buildingissa. Vaikka se onkin kymmenisen kerrosta matalampi, se ei noissa korkeuksissa oikein merkitse enää mitään. Plus, jos sattuu olemaan CityPass, TOTRiin pääsee jonon ohitse, toisin kuin ESB:ssa!
Tässä taisi olla mun tarinat tältä erää New Yorkin Manhattanilta. Toivottavasti olette viihtyneet sohvamatkalla mukana, vaikka nämä viimeiset postaukset vähän antoivatkin itseään odottaa. Mulla on ollut niin kamalaa viimeiset viikot, että en ole ehtinyt tehdä mitään muuta kuin olla töissä ja tehdä koulujuttuja, Vastikään päättynyt kartogisin kurssi oli niin aikaa vievä, vaikea ja kaikin puolin kamala ja vttumainen, että se oli mun kaikki elämä, mitä mulla vapaa-ajalla enää oli. Totesinkin työkaverille, että työ haittaa opiskelua ja opiskelu vapaa-aikaa.
Vapauden koittaessa tuon kurssin jälkeen lähdin ukkelin kanssa tänne Joutsenoon, Etelä-Karjalaan Lappeenrannan kupeeseen, jossa tuo ukkeli on tällä hetkellä työkomennuksella. Tämäkin oli sillä listalla, jossa oli meidän mahdolliset tulevat kotikaupungit, mutta näillä näkymin me saadaan jäädä Tampereelle ja se on ihan pirun mahtavaa!
Hyvää kevättä ja kevätpäiväntasausta kaikille lukijoille ja satunnaisille ohikulkijoille! Maa on jälleen päättänyt kääntää pohjoiset kasvonsa kohti aurinkoa ja kesä on tulossa ja kesän villit seikkailut! Suunnitelmia luodaan joka päivä niille ihanille hetkille, kun voi vaan nauttia kesälomastaan 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!