Ei ole väliä, ajaako Alaskan Glenn Highwayta itään tai länteen, sillä jossain kohtaa etelän puoleisen henkeäsalpaavan maiseman kruunaa Matanuska Glacier. Se vyöryy matalien Chugach-vuorien välistä kohti valtatietä, kääntyy nuoleskellen Glenn Highwayta myötäileväksi ja sulaa lopulta Matanuska-joeksi n. 160 kilometrin päässä Anchoragesta. Jäätikön näkee jo kaukaa, tuli kummasta suunnasta tahansa. Se ei ole iso jäätikkö, vaivaiset 43 kilometriä pitkä ja leveimmillään yli kuusi kilometriä, mutta se on kuitenkin Yhdysvaltojen suurin jäätikkö, jonne voi ajaa autolla.
Tai ei sinne jäätikölle voi ajaa autolla, mutta autolla pääsee ihan viereen. Minä ajoin sinne tietysti ja kävin kokeilemassa, miltä tuntuu kävellä jäätiköllä.
 |
| Matanuska River |
 |
| Matanuska River - maisemia Glenn Hwyn varrelta |
Hieman hirvitti mun vuokra-auton puolesta, sillä hiekkatie alas laaksoon oli jokseenkin huonokuntoinen, jyrkkä ja isoja, teräviä kiviä sai väistellä ihan tosissaan. Sisäänpääsymaksu jäätikölle oli n. 20 dollaria viime toukokuussa (nyt kävin vilkaisemassa kotisivuja ja huomasin hinnan nousseen $25). Sillä sai rajattomasti aikaa jäätikön tutkimiseen ja oikeuden käydä tunnustelemassa, miltä se jäätikkö jalkojen alla tuntuu. Jäätiköllä oli merkitty reitti, jota oli kuulemma turvallisinta kulkea. Jäällä liukastelikin paljon uteliaita naamoja. Jos tahtoi nähdä jäätikköä enemmän ja tarkemmin, piti ilmoittautua opastetulle jäätikkökierrokselle. Sellaiselle reitille ei saanut lähteätoikkaroimaan yksin, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä kyseessä on iso, jatkuvassa liikkeessä oleva massa, joka voi äkkiä nielaista railoihinsa ymmärtämättömän seikkailijan. Matanuska valuu laaksoa kohti n. 30cm per päivä.
 |
| Oli sinne polkukin kyhätty... |
 |
| Jäätä ja mutaa |
 |
| Jäätikölle sai mennä myös piknikille. |
Kokemus jäi odotettua laimeammaksi, mutta voinpahan nyt sanoa kävelleeni oikealla jäätiköllä. Toisin kuin voisi kuvitella, jäätiköllä tuntui olevan enemmän kaikkea muuta kuin jäätä. Siellä oli mutaa. MUTAA. Ja mulle vakuuteltiin ihan pokkana mun pinkkejä tennareita ihmetellessäni, että on ihan ok mennä sinne sellaisella heppoisella varustuksella. Mutta luonnollisestihan siellä on oltava mutaa. Sulavan jäätikön ja maa-aineksen sulautuessa yhteen syntyy mutaa. Tiedänpähän ensi kerralla paremmin. Lisäksi täytynee hommata icebugit (sillä oli siellä sitä jäätäkin kaikesta huolimatta!) ja kävelysauvat.
Voin kertoa, etteivät mun pinkit kengät olleet enää pinkit tuon reissun jälkeen. Eikä sukat niinkään kuivat.
P.S. Musta tuntuu taas, että Blogger saa mun kuvat näyttään aivan paskalaatusilta. Klikkailkaa niitä isommiksi, ei ne oikeesti noin suttusia ole 😞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!