Kotimatka ja kolikkosuihkut

Kun yö Moskenesissa oli takana, meidän piti yhtäkkiä suunnitella kotimatkaa, jolle emme olleet vielä oikeastaan suoneet yhtään ajatusta. Jotenkin olin mielessäni alitajuntaisesti suunnitellut, että kaipa me sitä samaa E10 -tietä jatkettaisiin turvallisesti Kirunan kautta Tornioon, koska se olisi ehdottomasti suorin, helpoin, kaunein ja nopein reitti. 

Ensin piti kuitenkin päästä pois Lofooteilta. Meillä oli aikataulu ja tarve olla tiettyyn päivään mennessä takaisin kotona Tampereella, joten kotimatka piti aloittaa mitä pikimmiten. 

HARSTAD

Ensimmäinen kotimatkan pitstop meillä oli Harstadin leirintäalueella, Hinnøyan saaren pohjoispäässä, jonne oli Moskenesista matkaa n. 350 km. Ukkeli sen meille bongasi ja lähinnä siitä syystä, että siellä leirintäalueen maksuun sisältyi venevuokra. Haaveissa oli päästä merelle kalastamaan syviin vesiin, joissa juuri tätä reissua varten ostamamme turskapilkit eivät olleet vielä päässeet uimaan. Yö maksoi 290 kruunua, joka oli mielestäni aika kova hinta siihen nähden, että kaikki veneet olikin sitten varattu juuri sille illalle, ja että suihkuun ei päässyt ilman erillistä pientä kolikkomaksua. Tai olisi sinne päässyt, mutta ilman (luultavasti 10 kruunun) kolikkoa  kuumasta vedestä olisi voinut vain haaveilla.

Minulta ei heru yhtään pointseja leirintäalueille, joissa joutuu erikseen maksamaan päästäkseen lämpimään suihkuun. Kohtasimme niitä aivan liikaa meidän ensimmäisellä Norjan roadtripilla vuonna 2014 ja niihin meni ihan totaalisesti maku. Harstad oli ensimmäinen tällä kertaa, mutta ei myöskään viimeinen, sillä seuraavana päivänä päätimme - aivan extemporesti - lähteä ottamaan viimeisille reissupäiville vauhtia vielä pohjoisemmasta Skibotnista, jossa jo yhden yön elämässäni nukkuneena tiesin, ettei lämpimään suihkuun ole asiaa ilman ylimääräistä maksua.

NARVIK & SKOMBRUA

Ennen pyrähtämistä pohjoiseen kävimme kuitenkin Narvikin eteläpuolella haistelemassa edellisreissulta tuttua kalapaikkaa lähellä Skombruaa. Puolisen kilometriä ennen siltaa Narvikin suunnasta Narvikin sotamuistomerkin kohdalla on aivan loistavat, jykevät rantakalliot ja sopivan syvää niin nousu- kuin laskuvedenkin aikaan. Tällä kertaa kalasaalis jäi laihaksi. Sen sijaan lauma pyöriäisiä tuli siihen meidän lähelle ruokailemaan ja pällistelemään. Emme uskaltaneet hetkeen kalastaa ollenkaan, kun niitä hupsuja eläimiä olisi kuitenkin kiinnostanut meidän ihanan isot ja värikkäät turskapilkit.

Pysähdyimme vielä Narvikissa Pizzabakereniin tyydyttämään kamalaa pitsanhimoa, joka oli reissun aikana kasvanut uskomattomiin sfääreihin sitä jokapäiväistä trangiamoskaa syödessä. Mahat täynnä hyvää pannupitsaa suuntasimme sen jälkeen pohjoiseen. Matka sinne meni oikein hyvin, mitä nyt jossain kohtaa meidän tien katkaisi hullu lammaslauma, joka puski esiin metsästä. Olisin olettanut, että lauma poroja voisi hidastaa kulkua, mutta että lampaat... POHJOIS-NORJASSA.

SKIBOTN CAMPING: SUIHKU 1 - RIINA 0

Skibotn on varmasti monelle suomalaiselle karavaanarille ja pohjoisessa reissaajalle tuttu paikka. Sinne on maailman helpoin tehdä vaikka päiväretki Kilpisjärveltä, sillä kyläpahasten välillä on matkaa vaivaiset 50 kilometriä. Skibotn Camping aivan Lyngen-vuonon rannassa oli siis meillekin jo  tuttu paikka. Tiedossa oli myös se, että onhan se vähän ajan jalkoihin jäänyt - etenkin, kun sitä vertasi sen kertaisen reissumme edellisiin, hyvinkin tasokkaisiin leirintäalueisiin. Yö sähköpaikalla maksoi 150 kruunua. Olimme siis tulleet jo kauas Lofoottien vetovoiman vaikutusalueelta. Enempää en olisi kyllä suostunutkaan maksamaan, aika rempallaan siellä on paikat.

Ja se suihku. Skibotnissa saadakseen lämpimän suihkun tarvitsee veloittaa 10 kruunua. Minulla sattuikin olemaan kaksi viiden kruunun kolikkoa taskussa juuri silloin ja olin aivan liekeissä pesulle pääsemisestä, sillä en ollut käynyt suihkussa sitten Moskenesin. Pakkasin autossa mukaani suihkuvehkeet ja talsin polleasti pihan poikki sinne jäätävän kylmään koppiin päärakennuksen takana. Siinä kun tuskailin tunnottomiksi muuttuvien varpaideni kanssa, että kyllä se kuuma suihku korvaa sen, ettei kopissa ole minkään valtakunnan lattialämmitystä - tai lämmitystä ylipäänsä, siirsin katseeni kolikkoautomaattiin ja parahdin melkein itkuun. Juu, kymmenen kruunua se vaati se lämmin vesi... mutta kaksi viiden kruunun kolikkoa ei kelvannut. Teki mieli kaataa suihkukopin seinät. Kokeilin vielä raivoissani, että menisikö ne kooltaan kymmenen kruunun kolikkoa isompaa viittä kruunua siitä kolikkoreiästä sisään, mutta se oli toivotonta. Ei, Riina ei saanut lämmintä vettä. Huljutin varpaat ja kainalot siinä ehkä nolla-asteisessa vedessä ja palasin murtuneena autoon, edelleen siis hyvin likaisena ja reissussa rähjääntyneenä. Kannattaa siis varautua tällaiseenkin, jos lähtee yöpymään Skibotnissa. Skibotn Campingin pisteet laskivat ehkä johonkin miinus miljoonaan.

KOTIMATKA JA LYHYT YHTEENVETO

Seuraavana aamuna kovin matalalla matelevien sadepilvien alla suuntasimme kohti kotia Kilpijärven ja Muonion kautta. Muonion jälkeen meinasi palaa käämit, sillä rajatiellä oli tietöitä ihan pirusti. Ehdimme monta kertaa manailla, ettemme olleet ylittäneet Ruotsin rajaa ja ajaneet Torniojoen länsipuolta takaisin Tornioon. Lopulta kuitenkin olimme siellä ja vietimme reissun viimeisen yömme Tornio Campingissa, jossa yö maksoi 28e.

Kaiken kaikkiaan meidän viikon mittainen reissumme oli oikein onnistunut, vaikka ratin takana tuli istuttua aivan liian paljon. Meillähän meinasi heti Ruotsin lapissa alkumatkasta tulla vähän kinaa, kun ukkeli ei suostunut pysäyttämään autoa, kun minä olisin halunnut kuvata ja nauttia maisemista... "Kyllä sulla on aikaa kuvata myöhemminkin!". No aijaa. Siinä sitten, pienen mykkäkoulun jälkeen, tilanne kuitenkin hiljakseen rauhoittui ja ukkeli oikein sitten kysyi, että "no haluatko sä pysähtyä vaikka tähän kuvaamaan, onko tarpeeks hieno maisema?". Voi naur. Jälleen kerran voin kertoa, ettei se reissaaminen siis ole aina niin ruusuista, etenkään, kun matkustaa sellaisen ihmisen kanssa, jolle viitsii ja kehtaa vähän osoittaa mieltään 😄

Reissun kalasaalis oli ukkelin puolesta oikein hyvä, vaikka ne isot mörssärit jäivätkin sinne meren pohjaan vielä lymyilemään. Tuo sai kymmenisen turskaa. Oma saaliini sen sijaan ei ole edes mainitsemisen arvoinen (mutta mainitsen sen silti: kolme n. 15cm pitkää seitä, jeii...).

Maisemat Lofooteilla olivat henkeäsalpaavat, enkä lainkaan ihmettele, että suomalaiset sinne ryntäävät kesäisin pällistelemään niitä, kun sana kiirii. Ja muutkin. Liikenteessä näkyi autoja ja karavaanareita kaikenmoisilla Euroopan rekisterikilvillä, enemmistö niistä toki oli suomalaisia ja ruotsalaisia. Tästä syystä en voi siis kuitenkaan suositella Lofooteille matkustamista kenellekään. Toivottavasti joku on ajattelevaisempi kuin me.