Hävettää oman itsen ja menneiden sukupolvien puolesta; ihmisen kiihdyttämä ilmastonmuutos on tunnettu ilmiönä yli sadan vuoden ajan, mutta vasta viime aikoina se on alkanut näyttäytymään ihmisille todellisena uhkana - ja ollaan ihan siinä rajalla, jossa se alkaa pian olla myöhäistä. Miten paljolta mielipahalta oltaisiin luultavasti säästytty, jos toimiin oltaisiin alettu ajoissa yhtä tehokkaasti kuin 1990-luvulla otsonikatoa vastaan? Parhaillaan eletään eräänlaista kohtalon hetkeä: mitä tehdään vai tehdäänkö, ja valinnasta riippuen voidaan piirrellä erilaisia tulevaisuuden skenaarioita siitä, elääkö tänä päivänä syntyneet lapset hyvässä vai vähän ankeammassa maailmassa puolen vuosisadan kuluttua. Monia ärsyttää median ilmastovouhotus, Greta Thunberg ja mistään mitään ymmärtämättömät viherpiipertäjät. Mutta olisiko nykyisen kaltaiselta vouhotukselta vältytty, jos ihmiskunta olisi ymmärtänyt tarttua ilmastonmuutoksen ohjaksiin, sanotaan, neljäkymmentä vuotta sitten vihreän vallankumouksen jälkimainingeissa? Luulenpa niin. Muutokset, joita niin yksilöllisellä kuin valtiollisella ja globaalilla tasolla ihmislajilta vaaditaan nyt, olisivat tulleet pienempinä ja helpommin nieltävinä palasina pikkuhiljaa ja nyt 2020-luvun kynnyksellä osa muutoksista ei olisikaan enää tiukkaa vastarintaa lietsovia muutoksia, vaan ihan tavallista arkipäivää, johon jokainen syntyvä lapsi olisi heti pienestä asti sopeutunut.
 |
| Perth Zoo, Australia |
Tieto lisää tuskaa
Anteeksi hyökkäävä aloitus. En kiellä, etteikö hyvin tarkkaan kaikelta vihalta, katkeruudelta ja rumilta sanoilta soudatettu johdatukseni olisi saanut pontta viime päivinä uutisissa pyörineistä Australian maastopaloista. Myönnän olevani ilmasto- ja ympäristöahdistunut ihminen. Olen ollut jo pitkään huolissani maailmasta, jonka tämä jalo ihmislajimme on hiljakseen ajamassa tuhoon dollarinkiilto silmissään, mutta opintojeni myötä huoleni on kasvanut. Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Eräs professori Kanadassa Environmental Science and Society -kurssilla rauhoitteli meitä kauhusta kankeita opiskelijoita maailman tilan suhteen, vaikka olikin juuri puhuttu väestönkasvusta ja muista tätä maailmaa raiskaavista ilmiöistä ja kevyesti ohimennen maailmanlopusta. Minua vaihto-opiskelijana erittäin ystävällisesti ja huolehtivasti kohdellut ihana maantieteen professori Rodney sanoi, ettei ole mitään hätää; te ette olisi täällä opiskelemassa ja maailmassa vallitsisi vieläkin raivoisampi anarkia, jos kaikki olisi jo menetetty. Kaikki, mitä tänä päivänä voi kouluttautumalla tästä murjotusta maapallosta ja sen uhkakuvista oppia, ei saa ajaa ketään epätoivoon. Maailmassa on paljon vielä hyvää ja ihminen korjaa omia sotkujaan koko ajan kehittyvällä teknologialla ja uusien tutkimusten myötä.
 |
| Aialik Glacier, Alaska |
Kyynisyys
Sitten Amazon alkoi palaa mediassa kovalla liekillä. Olin kahvitauolla lukenut uutisen Brasilian presidentistä, jota ei voinut vähempää kiinnostaa oman maansa vakava tila, jolla oli suoria vaikutuksia koko planeetan hyvinvointiin. Jair Bolsonaron aivottomuus vei multa kaiken uskon ihmiskuntaan, tulevaisuuteen, ihan kaikkeen. Mua itketti, surusta ja vihasta. Mä en muista, milloin olisin tuntenut mitään niin syvää ahdistusta kuin tuona päivänä - en edes Kanadassa "kuolemaa odottaessani"!
Nyt palaa Australia. En voi lukea uutisia ilman kyyneltyviä silmiä. Ilman syvää katkeruutta ihmisiä kohtaan. Tai, ainakin niitä kohtaan, joita tämä ei tunnu millään tasolla koskettavan; niitä kohtaan, jotka eivät omassa laiskuudessaan, välinpitämättömyydessään tai tyhmyydessään usko, että tulevaisuudessa tällainen kadotus voi olla ihan normaalia ja sillä on ratkaiseva rooli siinä, miten ihminen maapalloa tulevaisuudessa asuttaa, tai niitä kohtaan, joiden mielestä ympäristönsuojelu on vain turhanpäiväistä piiperrystä. Niitä kohtaan, jotka meuhkaavat kuin 3-vuotiaat uhmaikäiset, etteivät aio tehdä mitään, koska mitään ihmisen aiheuttamaa ongelmaa ei ole ja vouhotus saa heissä aikaan vain vastakkaisen reaktion.
Saatan kuulostaa todella kylmältä ihmiseltä sanoessani näin, mutta mua ei juurikaan kiinnosta Brasilian tai Australian ihmisten kohtalo näissä maailmanloppua enteilevissä roihuissa. Mun sydän pakahtuu surusta, kun ajattelen Amazonin monimuotoisuuden ja Australian uniikin eläin- ja kasvikunnan katoamista.
Saatan kuulostaa todella kylmältä ihmiseltä sanoessani näin, mutta mua ei juurikaan kiinnosta Brasilian tai Australian ihmisten kohtalo näissä maailmanloppua enteilevissä roihuissa. Mun sydän pakahtuu surusta, kun ajattelen Amazonin monimuotoisuuden ja Australian uniikin eläin- ja kasvikunnan katoamista.
 |
| Royal Tyrrell Museum of Palaentology, Kanada |
Ilmastorikollisuus
Vihdoin pääsen siihen, miksi tämä avautuminen on omiaan juuri tähän blogiin. Kaikkihan sen nyt viimeistään tässä kohtaa on tajunnut; se syntinen matkustaminen!
Itse sain kuulla syksyllä olevani ilmastorikollinen, ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta en luultavasti viimeistä! En oikein tiedä, oliko heitto vitsi vai ihan totisinta totta, koska en tunne tyyppiä kovin hyvin, mutta se oli reaktio, kun kerroin matkustavani helmikuussa Marokkoon. Mietin hetken, mitä tuohon nyt oikein vastaisi. Mieleni teki sanoa, sillä tavalla vienosti hymyillen, että "Ai niinkö? Ite väänsit just kersan tähän maailmaan." (Sen verran tunnen tyyppiä)
Mä en oikeasti halua lähteä syyllistämään ketään mistään, mutta toisinaan jotkut ihmisten valinnat näinä tietoisuuden aikoina ihmetyttävät. Ja miksi eivät ihmetyttäisi? Moni varmasti paheksuu ja ihmettelee minun valintojani: helvettiäkö toi meuhkaa Facebookissa ilmastosta ja ympäristöstä ja sitten hehkuttaa, miten ihanaa matkustaminen on?! Ei tulisi mieleenkään kuitenkaan lähteä sanomaan ketään ilmastorikolliseksi sen vuoksi, että sattui tilaamaan Kiinasta jotain minun mielestäni turhanpäiväistä krääsää. Ehkä sen ihmisen onni on kiinni siitä, who knows. Totuus kuitenkin on, että (lento-)matkustaminen, länsimaalainen kulutustottumus ja lastenteko ovat kovimpia rikoksia, joita tälle maapallolle voi tehdä, siitäkin huolimatta, että matkailu avartaa maailmankatsomusta ja lisää hymyjä ihmisten välillä, kuluttamalla ylläpidetään taloutta ja taloudellista hyvinvointia ja tulevilla sukupolvilla tulee olemaan enemmän tietoa saatavilla kuin yhdelläkään aikaisemmalla sukupolvella ja ne voivat täten jopa pelastaa koko paskan.
 |
| Manhattan Island |
Tekopyhyys
Koen oikeudekseni puhua rikoksesta, koska syyllistyn itse siihen yhteen pahimpaan ja olen siis samassa veneessä "haukuttavieni" kanssa. Vastaus kysymykseen, jota jotkut ovat saattaneet pohtia, on kyllä; poden huonoa omaatuntoa matkustamisesta. Mutta ei, en koe olevani tekopyhä julistaessani ympäristöön liittyviä epäkohtia Facebook-feedissäni. Sitä internetin keskustelupalstoilla usein penätään: jos olet viherpiipertäjä, miksi lennät? Miksi syöt soijaa? Miksi ajat autolla töihin 30 kilometriä? Miksi ylipäänsä hengität? Ihminen, joka edes pohtii jotain tällaista, voisi pohtia ihmisen täydellisyyttä. Tai ennemminkin sitä, ettei sitä ole.
En kykene itse puolustamaan lentämistäni millään, vaikka panostankin paljon pieniin arjen juttuihin ihan jokapäiväisessä elämässäni, kuten myös reissun päällä, tehdäkseni jotain oikein ja hyvällä omallatunnolla. Ehkä hurjimpana puolustuksenani voin sanoa, että saan reissaamisesta luultavasti samanlaista iloa kuin se, joka pitkällisen lapsettomuushoidon jälkeen saa oman lapsen syliinsä. Joo joo, enhän minä voi sellaisesta ilosta mitään tietää, kun ei niitä lapsia ole ja mitä näitä nyt on...
Kannatan lentoveroa, vaikka suhteeni siihen onkin hieman ristiriitainen. Kun matkustaminen on itselle elämisen suola, lentoveron kannattaminen saattaa tuntua omaan jalkaan ampumiselta. Joskus intohimo on kuitenkin niin suuri, että on valmis maksamaan muutaman kympin enemmän kokeakseen jotain upeaa ja ihmeellistä. Omalla kohdalla lentoveron käytäntöönpano ei siis varmaan juurikaan vaikuttaisi matkustustottumuksiin, sillä olen koko edeltäneen vuosikymmenen priorisoinut rahani siten, että matkaan on aina varaa. Mutta joku, jolle matkustaminen ei ole rahankäytön prioriteettilistan kärkipäässä, saattaisi jopa harkita yhdesti tai kahdesti, lähteäkö vai ei. Pyörittelen kuitenkin hämmentyneenä mielessäni sitä vaihtoehtoa ihan kaikkien kohdalla, että miksei satsaisi muutaman kympin enemmän lentolippuun ja karsisi sitten vaikka tuliaisten ostosta tai kaljottelusta kohteessa. Eli puhtaampaa polttoainetta ja lentokoneteknologiaa odotellessa sanon lentoverolle kyllä.
Lentovero
Kannatan lentoveroa, vaikka suhteeni siihen onkin hieman ristiriitainen. Kun matkustaminen on itselle elämisen suola, lentoveron kannattaminen saattaa tuntua omaan jalkaan ampumiselta. Joskus intohimo on kuitenkin niin suuri, että on valmis maksamaan muutaman kympin enemmän kokeakseen jotain upeaa ja ihmeellistä. Omalla kohdalla lentoveron käytäntöönpano ei siis varmaan juurikaan vaikuttaisi matkustustottumuksiin, sillä olen koko edeltäneen vuosikymmenen priorisoinut rahani siten, että matkaan on aina varaa. Mutta joku, jolle matkustaminen ei ole rahankäytön prioriteettilistan kärkipäässä, saattaisi jopa harkita yhdesti tai kahdesti, lähteäkö vai ei. Pyörittelen kuitenkin hämmentyneenä mielessäni sitä vaihtoehtoa ihan kaikkien kohdalla, että miksei satsaisi muutaman kympin enemmän lentolippuun ja karsisi sitten vaikka tuliaisten ostosta tai kaljottelusta kohteessa. Eli puhtaampaa polttoainetta ja lentokoneteknologiaa odotellessa sanon lentoverolle kyllä.
Kaikkien yhteinen juttu
Nykypäivänä on oletusarvoista, että kohtaamani ihmiset tekevät samoin kuin minä; pieniä hyviä tekoja. Meillä kaikilla on nykypäivänä helppo pääsy tutkimuksiin maailman tilasta, joten kukaan ei voi vedota tietämättömyyteen. Mutta tietysti kaikkea lukemaansa pitää arvioida; voiko tähän lähteeseen luottaa? Lainaan erästä kanadalaista ilmastotieteilijää, joka veti meille ihan huikaisevan Global Climate Change -kurssin Saskatoonissa: Kuvitellaan jana, jonka toisessa ääripäässä ovat denialistit ja toisessa ääripäässä alarmistit. Janan keskellä on puolueeton tiede, joka oivallustensa kautta aina toisinaan kallistuu jompaan kumpaan suuntaan. Tämä oli minusta mainiosti ilmaistu. Nyt viralliset tutkimukset ovat kallellaan - tiedätte kyllä mihin suuntaan.
Jokaisen pitäisi ymmärtää tehdä edes se yksi pieni panostus johonkin kestävään, oli se sitten kasvisruokapäivä kerran viikossa tai jätteiden lajittelu tai vaikkapa shoppailun vähentäminen. Erilaisilta ihmisiltä ei voi vaatia samoja tekoja, mutta jokaiselta on vaadittava jotain heille sopivia tekoja. Vaikka yhtä hirmuista metsä- ja ruohikkopaloa yhtenä kesänä Australiassa sellaisenaan ei voidakaan vielä suoraan liittää ilmastonmuutoksen seurauksiin, niin onhan ihmisissä jotain vikaa oltava, jos se ei edes tunnu missään eikä saa edes ajatuksen tasolla syntymään sellaista sympatiaa, joka pohtisi, mitä minä voisin tehdä parantaakseni tätä maailmaa. Ei, kenenkään ei tarvitse luopua autosta, jos asuu maaseudulla useiden kilometrin päässä palveluista, kenenkään ei tarvitse lakata hengittämistä ja kenenkään ei tarvitse palata synkälle keskiajalle tai edes 1950-luvulle. Eniten suututtaa näihin viittaavien ihmisten marttyyriasenteet, joista näkee, ettei heillä ole edes mitään käsitystä siitä, minkälaisen ongelman kanssa tässä ollaan tekemisissä, ja että ainut huolenaihe on, että kuolo korjaa, jos ei saa joka päivä 300 gramman naudanlihapihviä.
Jokaisen pitäisi ymmärtää tehdä edes se yksi pieni panostus johonkin kestävään, oli se sitten kasvisruokapäivä kerran viikossa tai jätteiden lajittelu tai vaikkapa shoppailun vähentäminen. Erilaisilta ihmisiltä ei voi vaatia samoja tekoja, mutta jokaiselta on vaadittava jotain heille sopivia tekoja. Vaikka yhtä hirmuista metsä- ja ruohikkopaloa yhtenä kesänä Australiassa sellaisenaan ei voidakaan vielä suoraan liittää ilmastonmuutoksen seurauksiin, niin onhan ihmisissä jotain vikaa oltava, jos se ei edes tunnu missään eikä saa edes ajatuksen tasolla syntymään sellaista sympatiaa, joka pohtisi, mitä minä voisin tehdä parantaakseni tätä maailmaa. Ei, kenenkään ei tarvitse luopua autosta, jos asuu maaseudulla useiden kilometrin päässä palveluista, kenenkään ei tarvitse lakata hengittämistä ja kenenkään ei tarvitse palata synkälle keskiajalle tai edes 1950-luvulle. Eniten suututtaa näihin viittaavien ihmisten marttyyriasenteet, joista näkee, ettei heillä ole edes mitään käsitystä siitä, minkälaisen ongelman kanssa tässä ollaan tekemisissä, ja että ainut huolenaihe on, että kuolo korjaa, jos ei saa joka päivä 300 gramman naudanlihapihviä.
 |
| Lake Manyara, Tansania |
Kiitos ja kaikesta huolimatta: hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!