"Huippukokoustamassa" Brysselissä

Bryssel... tuo EU-kaupunki. Meppien kaupunki. Pissaavan pojan kaupunki (meidän kesken ihan vaan kuseva poika). En ollut koskaan ajatellut matkustavani Brysseliin, mutta siinä sitä nyt oltiin, reissulupaukset pettäneenä, junassa matkalla kohti Belgian pääkaupunkia aurinkoisena marraskuun alun päivänä. Tietenkin meidän oli tutustuttava Euroopan keskeisimpään suurkaupunkiin, kun oltiin sinne asti kerran päästy. Oli meillä ihan suunnitelmiakin lopulta: se kuseva poika piti kai nähdä (vaikka uumoilin jo etukäteen, että se saattaisi olla yhtälainen valtaisa pettymys kuin Köpiksen Pieni merenneito) ja EU-parlamentti ja miksei se kuninkaanlinnakin. Bryssel oli lopulta ihan kaunis ja arkkitehtuurillisesti upea kaupunki, mutta silti liian kaupunkimainen: miten kaipasinkaan sen ihmisistä turvonneilla kaduilla sitä Gentin rauhallista viikonloppuaamua, kun kujilla sai käyskennellä ihan itsekseen. Jopa Gentin ruuhkaisimmat hetket olivat jotain aivan muuta kuin kiireinen ja ahdas Brysselin keskusta. Ja se kuseva poika? Juuri niin kuin olin epäillytkin.

Näkymä Koningspleinilta. Upea torni on Brysselin kaupungintalo.

Kaupungintuntua...

Meillä oli ihan kiva hotelli varattuna ihan kävelymatkan päässä kuninkaanlinnasta, keskustasta ja muista Brysselin must-see -paikoista. Aqua Hotel sijaitsi tosin hieman epäilyttävän kadun varrella ja olinkin iloinen, etten sillä kertaa ollut yksin liikkeellä: iltapimeällä sellaiselle hieman rähjäiselle ja valaisemattomalle kujalle käveleminen ilman kahden tutun miehen seuraa olisi saattanut hirvittää. Hotelli ei mielestäni lainkaan sopinut siihen paikkaan, jossa se oli. Se oli perussiisti, sellainen Scandic-tyyppinen, ja aamupala oli runsas ja monipuolinen. Hinta oli noin vaivaiset 40 euroa per naama per yö.

Parc de Bruxelles

Yllätyin, että Brysselissä oli mäkiä ja täten myös portaita. Tasaisessa Belgiassa se oli jotenkin hämmentävää - tai ainakin, jos vertaa siihen mielikuvaan, joka mulla Belgiasta ylipäänsä oli aikaisemmin. Lihakset olivat aivan kummissaan, kun ne joutuivat yhtäkkiä nousemaan ja laskeutumaan maaston mukana. Toisaalta se, että kaupungista löytyi korkeuseroja, oli ihan kiva, sillä esimerkiksi Koningspleinilta oli kaunis näkymä auringonlaskussa punertavan pääkaupungin kattojen ylitse.

Koska meillä oli rajoitetusti aikaa tutustua Belgian pääkaupunkiin, teimme virtaviivaisen suunnitelman tuota puolikasta päivää varten. Kauniiseen Parc de Bruxellesiin tutustuimme  pikaisesti kävelemällä sen läpi matkatavaroinemme, kun saavuimme Brysseliin ja suuntasimme kohti hotellia. Puiston edustalla kohosi massiivinen kuninkaanlinna hienoine puutarhoineen. 

Kuninkaanlinna

Halusimme tietysti tuoda hieman makeita tuliaisia kotiin maasta, joka elää suklaasta. Bruggessa asuva yhteyshenkilömme Joanne suositteli ostamaan suklaakonvehdit tietysti omasta Brysselin lempisuklaapuodistaan Mary's Chocolaterielta. Maryn löytää Brysselistä kolmesta eri lokaatiosta, mutta me päädyimme Galerie de la Reineen, siis aivan keskustan liepeiltä sijaitsevalle suurelle ja katetulle ostoskadulle. Siellä olikin melkoinen vilske ja vilinä, kun muitakin suklaanhimoisia ihmisiä oli päätynyt paikalle. Joanne oli varoitellut, ettei Mary's ole luonnollisestikaan edullisimmasta päästä, jos haluaa ostaa oikeasti laadukasta belgialaista suklaata. Konvehdit maksoivat 1,5 euroa per kipale. Purkin ja tietysti tarjolla olevista kovehdeista sai itse valita mieleisensä. Omaani mahtui noin 25 konvehtia, joten hintaa suklaalle tuli sellainen vajaa 40 euroa. Vähän irvistyttävä hinta suklaasta, mutta... jokainen kovehti oli joka euron arvoinen ja tyydytti himokkaimmankin herkkusuun! Tietysti nämä arvokkaat suklaat nautimme miehen kanssa itse sitten kotona... ja virallisina tuliaisina, pienenä kiitoksena vanhemmilleni kissanhoidosta veimme sellaisen valmiiksi pakatun konvehtirasian.

Näyttävin paikka Brysselissä oli Grand Place iltavalaistuksessaan. Se on upeiden ja historiallisten, arkkitehtuuriltaan näyttävien rakennusten ympäröimä aukio aivan siinä Brysselin olennaisimmilla huudeilla. Rakennuksia ihastellessa hetkeksi saattoi jopa unohtaa, että paikalla oli miljoona muutakin tyyppiä, lähinnä turistia, ihastelemassa aivan samoja asioita. Rakennusten joukosta löytyy mm. Brysselin kaupunginmuseo ja kaupungintalo, joka lienee hulppein kaupungintalo, jonka olen koskaan nähnyt...

Grand Place

Kaupungintalo

Grand Placelta on muutama hassu sata metriä Manneken Pisille. Se on minimaalinen patsas eräässä mitäänsanomattomassa kadunkulmassa, mutta sen sijainnista ei voi erehtyä, sillä eteenpäin kävellessä törmää yhtäkkiä paksuun ihmismuuriin ja siitä tietää, että on saapunut paikalle. Me emme jääneet sen kummemmin ihmettelemään kusevaa poikaa, sillä ihmisiä oli aivan liikaa. Käytännössä vain kävelimme sen ohitse pysähtymättä. Räpsäisin nopeasti  kuvan siitä, tai enemmänkin sitä piirittävästä ihmismassasta, ja jatkoimme siis matkaa. Emme olleet pettymyksen musertamia siitä, ettei nähtävyyttä saanut tutkiskella rauhassa tai ettemme olleet päässeet edes kymmentä metriä lähemmäs kyseistä kohdetta sen ruuhkan vuoksi. Jutustelimme siinä takaisin hotellille hiljaisempia, syrjäisempiä katuja kävellessämme, ettei kusevan pojan patsas tai sen tarina tai hienous oikein avautunut meille, mutta ainakin se oli nyt nähty, jotta siitä voisi jotain mitätöivää edes sanoa.

(Olen kuullut, että esimerkiksi Mona-Lisa Pariisin Louvressa on haastavan jonottamisen takana ja massiivisen lasikuution sisällä oleva pikkuruinen teos, jonka tarkasteluun vaadittaisiin lähinnä kiikareita, eikä sen näkeminen täten ole yhtään niin satumainen kokemus kuin voisi kuvitella. En voi sanoa tähän mitään, koska mulla ei ole omakohtaista kokemusta. Luultavasti, jos matkustaisin Pariisiin, haluaisin nähdä Mona-Lisan näistä kuulopuheista huolimatta. Pieni Merenneito Kööpenhaminassa on samaa kastia: kun sen on nähnyt, koska se nyt vain sattuu olemaan kaupungin yksi merkittävimmistä nähtävyyksistä, sen laimeus muuttuu todelliseksi.)

Sitten päästiinkin todelliseen huippukokoustunnelmaan! Jätimme suklaatuliaiset hotellille ja jatkoimme lähes samantien matkaa Euroopan parlamentille. Aqua Hotellilta katsottuna se sijaitsi aivan vastakkaisessa suunnassa kuin keskusta, jossa olimme hetki sitten olleet. Sinne oli muutaman kilometrin kävelymatka.

Googlettamalla voi mennä hieman sekaisin, jos kirjoittaa hakukenttään 'EU parliament', sillä tuloksia on useita kymmeniä. Mikä niistä sitten on se oikea? No siinä pitääkin olla tarkkana ja meilläkin meni hetki arpoessa, että mikä niistä nyt sitten on se ihan oikea parlamenttikohde. Se oli tärkeää, koska eihän meidän huippukokousta nyt voinut missä tahansa väärässä paikassa pitää! Meidän reissu kokonaisuudessaan Belgiaan kulki siis nimellä Huippukokous, ihan vain siksi, että yövyimme tuon yhden yön Brysselissä, EU-pääkaupungissa, jossa huippukokoukset ovat lähes arkipäivää.

'The' EU parlamenttitalo sijaitsee Place du Luxembourgin edustalla. Sen virallisuudesta ei voi olla erehtymättä, sillä asia ilmoitetaan kaikilla EU-kielillä. Tavallisesti parlamenttiin pääsisi sisälle vierailemaankin, mutta me olimme paikalla sunnuntai-iltana toimistoaikojen päätyttyä, joten meidän oli tyytyminen pelkkään ulkopuolelta ihailuun. Pojat istuivat hetkeksi Espace Léopoldille rinkiin asetetuille tuoleille huippukokoustamaan, mutta myönnettäköön, että kokouksen virallinen osuus taidettiin käydä lopulta Luxembourg-aukiolla sijaitsevassa Café Luxembourgissa...

Café Luxembourgin mielettömät juomat!

Café Luxembourg oli ehkä koko Brysselin ehdottomin paras juttu! Aluksi meidän piti ottaa yhdet oluet... mutta eihän yhdet koskaan yksiksi jää, senhän tietää kaikki. Pohdiskellessamme, että onkohan muutama suomalaismeppikin käynyt kyseisessä baarissa hakemassa neuvoa antavaa pitkällisen ja puuduttavan istunnon jälkeen päätimme ottaa yhdet drinkit. Lopulta kävimme läpi luultavasti koko drinkkilistan. Ne olivat niin hyviä! Jokainen drinkki oli rakkaudella valmistettu; yhden kerran baarimikko jopa jäi odottamaan, että teen koemaiston ja hyväksyn juoman juotavaksi ennen kuin suostui poistumaan. Hän oli kyseistä drinkkiä nimenomaan tilaushetkellä suositellut ja jännitti vähän, että mitä mä olisin siitä mieltä. Ihan järjettömän hyviä juomia, joista yksikään ei ollut huono; ei edes se, jossa oli käytetty savunmakuista, meksikolaista mezkalia! Röyhkeä jos olen, tietämättä mitään Brysselin muista cocktaileja tarjoilevista baareista, väitän, että Café Luxembourgista saa kaupungin parhaat cocktailit! Kun oli pari päivää "lätrännyt" belgialaisten tavaramerkin, oluen, kanssa (Lupulus Organicus eli susikalja oli muuten oma suosikkini, kevyt ja vaalea 8,5-volttinen), makuorgasmeja aiheuttavat drinkit olivat mainio tapa päättää tuo aurinkoinen ja melko täydellisesti onnistunut pyrähdys Belgiaan.

Tykkäsin. Niin drinkeistä kuin Belgiasta noin muutenkin 😉