Samesun - vai sittenkin Differentsun?

Reissatessani viime keväänä läntisessä Kanadassa Samesun Hostel oli mun tukikohtani sekä Banffissa että Vancouverissa. En ole varma, olinko yllättynyt vai en, mutta saman hostelliketjun kaksi  hostellia kahdessa täysin toisistaan poikkeavassa ympäristössä osoittautuivat lähes toistensa vastakohdiksi. Banffin pienessä kylässä Kalliovuorten ja upeiden erämaamaisemien syleilyssä Samesun Hostel oli oikein mainio valinta, mutta sen sijaan Vancouverin metropolimaisessa keskustassa mieltäni jäi kaihertamaan asia jos toinenkin.

Banffin Samesunista voi lueskella tuoreempia fiiliksiä tuosta aikaisemmasta blogipostauksesta, joka käsittelee Banffin vuoristokylää yleisesti. Ihastelujen ja kehujen seassa on siis myös lyhyt oodi mun tukikohdalleni Samesunille, vaikka aamiaisella tarjottu maailman laimein appelsiinimehu hieman pyyhkeitä saakin. On itseasiassa hankala erottaa Kalliovuorten lumoava maisema ja Samesun toisistaan, mikä onkin saanut mut usein epäilemään hostellin todellista viihtyisyyttä; olisiko kokemus ollut lainkaan samanlainen, jos oleskelutilan ikkunasta ei olisi kurkistanut luminen Sulphur Mountain? Mitä jos saman hostellin olisi pystyttäynyt jonnekin kanadalaiselle preerialle? Kyllä. Kaikista aikaisemmista hostellikokemuksistani Samesun oli itsestäni riippumattomista syistä yksi parhaimmista hostelleista, jossa olen koskaan yöni nukkunut.

Sekä Banffissa että Vancouverissa Samesun Hostel oli nuorekas, mutta ei liian railakas; vaikka Banffissa hostellin alakerrassa oli pubi, meteli ei kantautunut ainakaan kolmannen kerroksen majoitustiloihin ja yönsä sai nukkua rauhassa ilman korvatulppia. Tämmöinen kolmenkympin paremmalla puolella huiteleva nainen ei ihan joka ilta halua istua baarissa juomassa ja kuuntelemassa karaokea, vaan haluaa mennä ihan ajoissa nukkumaan, ja toisin kuin joskus jossain muualla, Samesunissa se onnistui yhtä hyvin kuin olisin nukkunut kuuden hengen dormin sijaan yksityishuoneessa hienommassakin hotellissa. Tämä sama päti tietty Vancouverissakin, jossa majoituin kuuden hengen naisten dormiin. Myös Vancouverissa respan vieressä oli ravintola ja baari, jossa meno tuntui yötä kohden yltyvän melkoisiin sfääreihin. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä mun uniongelmien kanssa.

Jep, mulla oli vaikeuksia nukkua Vancouverissa. Sinänsä hassua, että minä, joka mielelläni olen omissa oloissani, ylipäänsä päädyn hostelliin, jossa reissaajalta usein odotetaan sosiaalisuutta ja osallistumista yhteisiin aktiviteetteihin. Usein pelkkä ajatus tuikituntemattomista kanssaeläjistä voi olla ahdistava. Banffissa nukuttiin siis ihan tavallisissa kerrossängyissä ilman sen kummempia näkösuojia ja uni maittoikin omituisen mainiosti. Sen sijaan Vancouverissa, jossa sängyt olivat seinin ja verhoin suojattuja, jokaisen yksityisyyttä kunnioittavia umpinaisia koppeja, mulla oli suuria vaikeuksia saada unta. Mutta se johtui hapen puutteesta. Umpinaiset kopit voivat olla ihan jees, jos niiden ilmanvaihto on toteutettu oikein (esim. Irlannin Galwayssa Kinlay Hostellissa se koppi oli tosi jees!). Vancouverissa ajatus oli hyvä, mutta pelkällä nurkkaan asetetulla tuulettimella ei kestänyt kovin kauaa, kun kopista alkoi loppua ilma. Jouduin kääntymään kopissa toisin päin ja pitelemään "sisäänmenoverhoa" hieman raollaan, jotta olisin saanut hengitettyä. Kokonaan sitä ei voinut avata, sillä nuoriso ramppasi ovesta koko ajan sisään ja ulos ja välkytteli huoneen valoja päälle ja pois.

Banffissa hostelli seisoi puhtaan valkeassa lumimaisemassa, kun taas Vancouverissa sitä ympäröi kaupungin vilkkuvat värivalot ja vilkasliikenteinen katu. Eikä se järkyttävä ensitapaaminen Vancouverin kanssa ainakaan auttanut negatiivisesti latautuneeseen arviooni... ehkä tämä aiheutti sen fiiliksen, että Banffin Samesun oli jotenkin... puhtoisempi, ja sen vuoksi miellyttävämpi. Tai ehkä se johtui siitä, että kömpiessäni yömyöhään Vancouverissa ulos dormista wc:ssä käydäkseni, pitkän käytävän poikki viipotti hiiri. Jep. Hiiri. Banffissa sentään jolkotteli söpöjä muulipeuroja ja nekin sentään hostellin pihalla - ei sisällä!

(Mulla on todella karmivia kokemuksia hotellihuoneessa viipottavista hiiristä, vaikka en tietenkään voi olla satavarma siitä, mikä lopulta oli Alaskassa viettämäni hirveän yön aiheuttaman rapinan takana.)

Yleisfiilis tästä hostelliketjusta jäi reippaasti positiivisen puolelle, sillä molemmissa hosteilleissa oli ehdottomasti omat hyvät juttunsa. Ainakin niiden keskeinen sijainti, hintaan sisältyvä aamupala ja ystävällinen palvelu kuvaavat molempia kohteita todella hyvin. Lisäksi nämä hostellit sopivat kuvioon silloin, kun haluaa selviytyä majoituskustannuksista edullisesti joko Banffissa tai Vancouverissa. Banffia kuitenkin suosittelen ennemmin Vancouveria; sen siisteys ja hiirettömyys jäivät mieleen. Eikä se lumihuippujen keskellä asustelu vilkkaan suurkaupungin sijaan mikään negatiivinen tekijä suinkaan ole!