Suunnitteluhommia ja Marokkojuttuja

Suunnittelu on ihanaa!

Joku normaali ihminen luultavasti kokee matkan suunnittelun rasittavana energiasyöppönä, mutta me matkustamiseen hullaantuneet saamme siitä kyllä jonkinlaisia henkisiä kiksejä, olen varma siitä. En tietystikään puhu ihan kaikkien reissaajien puolesta; meihinkin mahtuu niin kovin erilaista väkeä. On omatoimimatkaajia ja  on valmismatkaajia. Valmismatkaajat varmasti ovat syystä valmismatkaajia ja saavat vain nauttia valmiiksi räätälöidyistä retkistä ja ohjelmanumeroista reissun päällä ilman, että pitää itse laittaa tikkuakaan ristiin ja sitten omatoimimatkaajan pitää aloittaa matkan valmistelu henkisesti jo hyvissä ajoin ennen kuin jalat koskettavat uutta ja vierasta maaperää jossain maailman laidalla. 

Niin, ja onhan sitten niitä, jotka eivät suunnittele mitään eivätkä myöskään löydä itseään valmismatkalta, vaan reissuun lähdetään vain menolippu kourassa tietämättä määränpäätä tai sitä, mitä kaikkea on tulossa. 

Itse olen vuosien mittaan lipunut yhä enemmän ja enemmän suunnittelijan rooliin. Nuorena, silloin joskus muinoin, suuri tuntematon viehätti ja haaveilin hyvin paljon täysin suunnittelemattomista matkoista; lähtisi vain ja katselisi sitten paikan päällä, että mitäs tekis. Nyt pidän siitä, että saan etukäteen tutkiskella hotelleja ja aktiviteettejä ja juna-aikatauluja ja ja ja... toki rakastan edelleen myös extempore -tapauksia, koska ne ovat yleensä tuoneet niin paljon jännitystä matkan sisältöön, että matka on lähes aina ollut paljon siistimpi kuin jos olisin seurannut kiltisti alkuperäistä suunnitelmaa. En siis hajoaisi, jos tarkoin etukäteen laadittuun suunnitelmaan tulisi yhtäkkiä yllättävä muutos. Mun suunnitelmat eivät ylipäänsä ole mitään minuutin tarkkoja, vaan päinvastoin; päivä sinne tai tänne, kyllä se siitä lutviutuu!

Olen ollut erityisen innoissani aloittaessani meidän helmikuisen Marokon matkan suunnittelun. Ukkeli kaipasi jonkinlaista leppoista lomaa, jolla ei tarvitsisi stressata mistään. Ymmärrän tämän hyvin, kun tietää ukkelin työnkuvan ja siihen liittyvän reissaamisen määrän tavallisessa arjessa. Otin toiveesta siis kopin ja lupauduin matkanjärjestäjäksi. Lupasin hoitaa kaiken valmiiksi siten, ettei ukkelin todella tarvitse tehdä mitään muuta kuin seurata kiltisti ja levollisin mielin mun perässä. Olen mä siltä välillä kysynyt majapaikkoja selatessani, että miltä tää näyttäis, ja että olisiko jotain erityistä, mitä se haluaisi tehdä eli en minä nyt ihan totaalisesti näissä asioissa jyrää... 😏

Mitä Marokossa on siis luvassa?

Kaikki on oikeastaan nyt valmista reissua varten, paitsi kaksi viimeista matkustuspäivää. Lennämme Agadiriin, mutta majoitumme kaupungin ulkopuolelle aika kivan oloiseen "linnaan", joka on saanut useita kestävän matkailun palkintoja. Agadirista olen kuullut ikäviä juttuja niin muilta matkabloggaajilta kuin ihan Lonely Planet -oppaan sivuilta, että en usko meidän juurikaan tuhlaavan aikaa siihen. Agadirissa ei kuulemma oikein ole mitään. Ei mitään muuta ainakaan kuin kamala määrä turisteja ja lomaresortteja. Agadiriin sai kivat, suorat ja edulliset lennot ja siksi aloitamme matkan sieltä.

Vietämme myös Marrakechissa muutaman yön. Siitäkin olen kuullut hyvin ristiriitaisia juttuja; jotkut eivät voi sietää kaupunkia ja toiset ovat aivan hullaantuneita. Itse odotan avoimin mielin ja uteliaana, kumpaan suuntaan omien kokemusten kautta kallistun. Ainakin odotan innolla meidän majapaikkoja, sillä haluan ehdottomasti kokea, miltä tuntuu yöpyä täyden palvelun riadissa, perinteisessä marokkolaisessa asuintalossa, jonka sisuksiin on kunnostettu paikka yöpyjille. Riad-hotellien kirjo etenkin Marrakechissa oli aivan valtava, joten siinä riitti kyllä tekemistä löytää sieltä se oikea.

Ensimmäistä kertaa muuten ikinä olen varannut meidän majapaikkoja suoraan hotelleista, enkä esimerkiksi hotels.comin kautta. Jostain kumman syystä olen elänyt jonkinlaisessa hotels.comin edullisuusharhassa, enkä vähiten sen kymmenen yöpymistä = ilmainen yöpyminen -mainonnan vuoksi, mutta nyt koen heränneeni kuin pahasta unesta. Kuuntelin Yle Suomelta ohjelmaa, jossa keskusteltiin majoittumisesta matkoilla ja sen myötä päädyin hieman harkitsemaan kriittisesti esimerkiksi Airbnb:n hyödyntämistä ja sen ja muiden majoitussivustojen sijaan yösijan varaamista suoraan hotellista, koska useimmiten se vain tuntuu olevan edullisempaa. Näillä spekseillä tämä Marokon matkan suunnittelu onkin sitten verottanut aikaa hieman tavallista enemmän. Mutta kivaa se on ollut, ihan ehdottomasti!

Marrakech on meidän lähtö- ja paluukaupunki sille todelliselle seikkailulle, joka meitä Marokossa odottaa, ja minkä vuoksi ylipäänsä Marokkoon matkustamme: vietämme yön Saharassa, berberiteltassa, tähtikirkkaan taivaan alla (ainakin toivottavasti!). Varattuna ja maksettuna meillä on Sahara Servicen yhden yön retki Erg Chigagaan, lähellä Algerian rajaa sijaitsevan Saharan autiomaan länsiosiin. Retkeen kuuluu myös tutustumista matkan varrella oleviin Atlasvuoriin ja muutamiin pikkukyliin ja lopulta pääsemme ratsastamaan kameleilla berberileiriin hiekkadyynien keskelle. Ihan pikkuisen odotan tätä. Ihan vaan pikkuisen.

Aavikon ja Marrakechin jälkeen meillä olisi vielä kaksi päivää aikaa puuhailla jotain, mutta en ole vielä päässyt selvyyteen, että missä ne puuhailut kannattaisi suorittaa. Vaihtoehtoina on välähdellyt elokuvastakin tuttu Casablanca tai Afrikan tuulipääkaupunki, Atlantin rannikon Essaouira, mutta päätökset uupuvat edelleen.

Casis? 

Vai Essaouira?

Vielä pitäisi myös tilata Forexilta dirhameita. Ja mun pitäisi ostaa tennarit, joilla tallustella niin kaupunkien kaduilla kuin hiekkameressä. Ärsyttää hullusti. Ostelen nykyään niin pitkin hampain kaikkea (paitsi lentolippuja ja matkoja ja hotelliyöpymisiä 😄).

Kengät liittyvätkin olennaisesti siihen suureen ongelmaan, jota olen pyöritellyt päässäni jo pidempään. Kenkien tulee olla monikäyttöiset, sillä en aio raahata mukanani toista kenkäparia, en helvetissä. Tarkoitus olisi matkustaa taas pelkillä käsimatkatavaroilla. Vaikka olenkin vuosien myötä opiskellut melko taitavaksi pakkaajaksi, nyt edessä on uusia ongelmia: kun Marokon länsirannikolla tähän aikaan vuodesta keskilämpötila on hieman rapia 20 astetta päivällä, niin Saharassa helmikuussa lämpötila voi yöllä laskea lähelle nollaa. Mitä mä siis tarvitsen mukaan? Jotain kevyttä, mutta toisaalta ehkä villasukat? Hieman vähemmän innokkaana odotan tälle reissulle pakkaamista...

Ihana matkakuume! Ihana lähteä Afrikkaan! Ihanaa toteuttaa yksi asia ämpärilistalta! Nyt vain sitten ahkerasti oman kandityön kimppuun, sillä lupasin itselleni saada teoreettisen viitekehyksen ja ehkä johdannon valmiiksi ennen tätä helmikuun puolessa välissä toteutuvaa unelmatrippiä!

Ihanaa kevään odotusta kaikille!

Fiilistelykuvat: Pixabay