Around Drumheller II: mitä eriskummallisimpia albertalaisia maisemia

Uskomatonta, että Drumhellerin kaltaisesta minimaalisesta asutuskeskuksesta löytyy niin paljon asiaa. Tämä on jo blogin neljäs postaus, joka käsittelee tuota omituista, kevään harmaudessa tönöttävää dinosaurusten ja muiden muinaisten otusten fossiileista pursuavaa kylää Kanadan Albertassa. Ehkä tässä taas punnitaan allekirjoittaneen omat henkilökohtaiset mielenkiinnon kohteet ja syyt ylipäänsä lähteä mihin tahansa matkaan. Drumhellerin näkemisen arvoiset maisemat eivät nimittäin rajoitu pelkästään Horse Thief Canyoniin, silmänkantamattomiin jatkuviin aavoihin peltoihin tai kylää ympäröivien maaperäkerrosten väriloistoon.

Todistetusti paikalla! Hoodoot.

Horseshoe Canyon on Horse Thief Canyonin sisar Drumhelleristä lounaaseen. Autolla sinne ajelee vartin verran. Toisin kuin hevosvarkaiden kanjonissa, hevosenkenkäkanjonissa laskeuduin alas asti ja ihmettelin hämmentävää maisemaa kanjonin pohjalta käsin. En voi kieltää, etteikö silmäni olisi hapuilleet myös aika paljon jalkoihin, sillä en voinut millään hyväksyä, etteivät harjaantumattomat silmäni erottaisi edes yhtä pientä fossiilin palasta ympäröivästä maasta, jossa jokainen muu bongailee niitä vähän väliä ja tuon tuosta. Etsintä oli, kuten siihenkin asti, tuloksetonta. Kevätlumien sulamisvesien eroosion paljastamat fossiilit jäivät jollekin toiselle onnekkaalle löydettäväksi. En kuitenkaan masentunut, ainakaan kovin paljon: aurinko paistoi ja kanjonin tyhjyydessä oli miellyttävää vain tallustella ja katsella ympärilleen.

Horseshoe Canyon

Todella kumma ilmestys Drumhellerissä on hoodoot. Sinne ajaa keskustasta autolla vartissa. Ympärillä kohoaa badlands ja Red Deer -joki kiemurtelee uomassaan harmaana. Hoodoista kirjoittelin jo vuosi sitten huhtikuussa, kun pohdiskelin eräänä iltana tuolla Drumhellerin motellihuoneessani, minkälainen reissaaja oikein olen. Mutta katsokaa nyt. Eihän nämä maisemat voi olla Maa-planeetalta!

080419: 

"Kävin tänään katsomassa Drumhellerin hoodoita. Ne ovat viimeisen jääkauden jälkeen kalkkikivestä erodoituneita "tötteröitä", joilla on leveä, yleensä rautapitoinen "hattu". Maantieteilijän ja geologian näkökulmasta paikka oli oikein mielenkiintoinen, mutta alue, jolla hoodoot seisoskelivat, oli aika pieni. Tavalliselta ihmiseltä olisikin mennyt alueen tutkimiseen kevyt kaksikymmenminuuttinen, enkä uskonut itseltänikään siihen kuluvan aikaa sen pidempään, mutta yhtäkkiä havahduin todellisuuteen ja tajusin möyrineeni siellä kanjonin rinteessä jo toista tuntia täydellistä konglomeraattia etsien...

... kyykistelin kivikoissa. Se "the" konglomeraatin etsintä ja siinä ohessa rinteiltä murtuneiden rautamöhkäleiden ja hiekkakivien ihastelu kävi vähän kuin meditaatiosta, johon olen täällä Kanadassa hurahtanut (meditointi on sittemmin jäänyt ja se vähän harmittaa, koska sillä oli ihan uskomaton vaikutus omaan suorituskykyyn niin opiskellessa kuin kirjoittamiseen, unen laadusta puhumattakaan!). Päivä oli vasta alussa, aurinko paistoi, ihmisiä oli tuskin missään, lähes täydellisen hiljaista. Ei kiire mihinkään. Täydellistä konglomeraattia ei koskaan löytynyt, mutta en kokenut lainkaan, että olisin tuhlannut aikaani. Maisemat olivat hienot; mikäs siinä ollessa, kun sai liikuntaakin samalla. Yhden kerran kiipesin rinnettä pitkin ylös ja tiesin jo kiivetessä, että laskeutuminen olisi hankalaa, mutta kiipesin silti."

Alkuperäinen juttu täällä.

Juuri ja juuri kykenen myöntämään, että Drumhellerissä tekemisen puute voi olla ihan todellinen vaiva, vaikka paikka onkin kyllästetty dinosauruksilla. Sormet ristissä ajelin hoodoilta viisi minuuttia etelään päin ja toivoin, että netissä mainittu historiallinen Atlaksen hiilikaivos olisi yleisölle avoin. Olin luultavasti kuitenkin liian aikaisin keväällä liikkeellä (huhtikuun alussa), sillä kaivos oli ja pysyi kiinni, vaikka kuinka seisoin kaivoksen pihalla ja tuijotin harmistuneena tuota elokuvalavastukselta muistuttavaa kyhäelmää. 

Atlaksen hiilikaivos

Drumhelleristä, tai tarkemmin sanottuna Rosedalen kylästä lähempää Drumhelleriä, löytyy myös riippusilta! Se ei ehkä huimaa päätä kuten Squamishin riippusilta vuoristossa, mutta on riippusilta kuitenkin ja siellä kannattaa piipahtaa, jos jo mainitsemani tekemisen puute iskee. Star Mine -riippusilta ylittää verkkaisesti virtaavan Red Deer -joen ja sen toisella puolella näkymä oli hetken aikaa kuin Marsista. 

Tähän loppuu toistaiseksi blogin Drumheller-rummutus. On ollut ilo jakaa kokemuksia tästä oudosta kylästä, joka ei ehkä ihan heti tule mieleen, jos suunnittelee matkaa Kanadaan. Kuinka moni on edes kuullut Drumhellerista? Kanadaa ajatellaan yleensä sen suurien kaupunkien ja Kalliovuorten kautta, mutta ei juuri koskaan maailman kuuluisimman paleontologian museon kautta. Jos 70 miljoonaa vuotta sitten mennyt elämä kiinnostaa oikeasti, tämä on se paikka, jossa voi päästä tosifanin aikamatkalle. Itseäni ei kaduttanut pätkääkään vaivautua tänne.