Minun Marokkoni

Ennen matkaa, ja jopa vielä automatkalla lentokentälle, luin muutamia pettymyksen sävyttämiä mielipide- ja blogikirjoituksia Marokosta matkakohteena. Aluksi ne lietsoivat itsessäni syviä epäilyksiä ja pelkoa siitä, että meidänkin matkamme olisi yksi pelkkä totaalinen epäonnistuminen: meidätkin ryöstettäisiin ja meitäkin huijattaisiin ja meidänkin perään huudeltaisiin ties mitä rivouksia vain, koska emme ostaisi kadunmieheltä hänen tuputtamaansa krääsää. Helsinki-Vantaalle päästyämme nämä ikävät ajatukset olivat kuitenkin jo täysin unohtuneet. Minulla oli syyni haluta juuri Marokkoon ja tämä päämäärä loisti mielessäni kirkkaana peittäen alleen kaiken muun.  

"Morocco is a gateway to Africa, and a country of dizzying diversity. Here you'll find epic mountain ranges, ancient cities, sweeping deserts - and warm hospitality."

Näin sanoo Marokon Lonely Planet -opas, ja tiedättekö? Se on ihan oikeassa. Tuota kaikkea oli meidän viikon mittainen arjen pakomatka Marokkoon. Ennen matkaa rakentuneista korkeista odotuksista huolimatta tämä koillisen Afrikan valtio onnistui viemään jalat alta - ja sataprosenttisen positiivisella tavalla (vaikka kyllä siellä pari rumaa sanaa saattoi meidänkin perään lennähtää ignorattuamme kaupusteluyritykset)! 

Tarinoita Marokosta on takataskussa nyt riittämiin. Haluaisin kirjoittaa niistä kaikista just nyt heti, mutta koska reissun takia jäin opinnoissa ja lopputyön kirjoittamisessa hieman jälkeen, mun täytynee priorisoida tätä valtavaa työmäärää. Mua ei tosin haittaa yhtään paneutua tällä viikolla opintoihin, sillä olen juuri nyt ihan julmetun täynnä energiaa. Aurinko paistaa, kevät tulee, kurssit ovat mielenkiintoisia ja Marokko oli ihana ja pelasti koko tämän loputtomalta tuntuvan lopputalven. Pienelle Marokkoteaserille löytyy kuitenkin aina aikaa luentodiojen selaamisen lomassa. Tässä pieni aakkoskatsaus viime viikkoon ja siihen, miten matka meni ja minkälaisena Marokko meille näyttäytyi.

Atlasvuoret. Tiesin, että Marokossa on vuoria, mutta olin ennen matkaa niin keskittynyt Saharaan ja hiekkadyyneihin, että unohdin kokonaan ottaa selvää vuorista. Siellä ne kuitenkin ovat, kauniit ja rosoiset, jopa omintakeiset Atlasvuoret, joiden korkein kohta, Jebel Toubkalin huippu, yltää yli 4000 metriin. Ja kyllä, Atlasvuorillakin on täten lunta! Voitte uskoa, että kaltaiseni kaveri unohti hetkeksi dyynit ihan tyystin, kun ylitimme Atlasvuoret autolla kiemuraisia vuoristoteitä pitkin. 

Berberit ovat Pohjois-Afrikan kantaväestöä. Marokossa berberit ovat nykyisin selkeä vähemmistö, mutta kuitenkin yleiskuvasta voimakkaasti erottuva seikka, jota ei voi olla huomioimatta. Berbereitä tavataan enemmän, mitä idemmäksi tai maaseudulle Marokossa matkustaa. Berberin kieli on yksi maan virallisista kielistä arabian ja ranskan rinnalla. Me yövyimme berberileirissä Erg Chegagan leirissä lähellä Algerian rajaa.

CTM. Marokossa on todella helppo matkustaa julkisilla kulkuvälineillä. Joidenkin kaupunkien välillä kulkee ratayhteys, mutta sieltä, mistä se puuttuu, kulkee bussit ja yleensä vieläpä ihan kiitettävän usein päivän aikana. CTM on toinen marokkolaisista bussifirmoista, toinen on Supratours. Me hyödynsimme näitä molempia matkatessamme välejä Agadir-Marrakech, Marrakech-Essaouira ja Essaouira-Agadir. Supratours vei voiton ihan karvan verran CTM:stä ja vain siksi, että sen busseissa oli enemmän jalkatilaa. 

Dyynit. THE ULTIMATE REASON TO TRAVEL MOROCCO. Dyynien takiahan me Marokkoon päädyimme, minä etunenässä ja ukkeli matkaseurana ja turvana. Dyynit olivat meidän molempien mielestä lopulta kuitenkin todella huikaiseva kokemus, joka erosi kaikista aikaisemmista kokemuksistamme ihan satanolla! Siinä oli jotain taianomaista. Kun katseli dyynin huipulta ympärillä levittäytyvää Saharan hiekkamerta, jonka tuuli oli aikojen saatossa muotoonsa muovannut, saattoi tuntea uppoavansa syvälle tuohon maisemaan ja vain tuijottaa ja kunnioittaa sitä. 

Eläimet. Marokossa voi nähdä kaikenlaisia eläimiä, tosin vain vähemmistö niistä elää villinä luonnossa ja vielä suurempi vähemmistö elää elämäänsä onnellisesti tai lajityypillisesti. Eläinten kohtaaminen voi olla mielekästä, mutta useimmiten se aiheutti itsessäni vain pahaa mieltä. Kulkukissojen määrä kaupungeissa oli valtava, mutta koiria ei ollut kuin syrjäisemmissä maalaiskylissä satunnaisesti. Toreilla myytiin eläviä kanoja ja kilpikonnia ahtaisiin ämpäreihin tai häkkeihin sullouttuina. Siinä ainoassa lemmikkiliikkeessä, jonka näimme, yhteen pieneen häkkiin oli ahdettu kymmeniä papukaijoja. Aavikolla elelevät kamelit, dromedaarit ja aasit saivat liikuskella vapaasti, ainakin osa niistä, vaikka luonnonvaraisia eläimiä niistä ei ollut yksikään. Joillain yksilöillä etujalat oli sidottu 30 senttiä pitkällä narulla yhteen. Lampaat ja vuohet, joita oli ihan valtavasti joka paikassa, saivat kirmailla melko vapaasti laidunalueelta toiselle paimenensa johdolla.

Geologiset prosessit. Saattaa johtua, että kiinnitän näihin enemmän huomiota nyt, kun opiskelen alaa, mutta luultavasti kukaan Marokossa ei voi olla törmäämättä upeisiin vuoren poimutuksiin ja rapautumisen myötä syntyneisiin eriskummallisiin luonnonmuodostumiin. Olin ihastuksissani ja yritin parhaani mukaan taltioida niitä kameraani. 

Hammam on tähän asti yksi elämäni omituisimmista ja mielenkiintoisimmista kokemuksista. Hammam on perinteinen marokkolainen höyrysauna, jossa peseydytään erilaisia öljyjä ja kuorinta-aineita käyttäen. Kuulostaa ihanalta spa-hoidolta, tuntuu kidutukselta ja jälkeenpäin olo on ylipuhdas, mutta rentoutunut. Marokossa on koko liuta kylpylöitä, joissa on mahdollisuus kokea autenttinen hammamkylpy ja sen ohella muita virkistäviä spa-hoitoja. Hammamista on tulossa blogiin ihan oma postauksensa myöhemmin. 

Islam. 99% marokkolaisista on muslimeja, ja vaikka suosituissa turistikohteissa tällä ei matkailijalle juurikaan ole merkitystä, on mielestäni kohteliasta pitää mielessä muutama "maassa maan tavalla" -seikka. Islamilaisuus näkyy ja kuuluu katukuvassa, mutta matkailijalta ei vaadita esimerkiksi hiuksia peittävää huntua. Paikallistenkin konservatiivisuus vaihtelee: esimerkiksi toisinaan vastaan tulee naisia, joilla ei ole huntua lainkaan, toisinaan naisilta ei näy kuin silmät. Uskonnollisuuden ei siis pitäisi olla mikään kynnyskysymys hieman modernimpaan Marokkoon matkustettaessa. Huomasin, että kaupungeissa oltiin vapaamielisempiä kuin maaseudulla ja suuremmissa kaupungeissa vapaamielisempiä kuin pienemmissä kaupungeissa. Juurikin maaseudulla ja suurien kaupunkien medinoissa suositeltiin turisteillekin hieman konservatiivisempaa pukeutumista eli siis lähinnä olkapäät ja polvet peittävää vaatetusta. Itse en voinut mitään sille, että pohdin omaa pukeutumistani paljon, sillä en missään nimessä koskaan halua olla epäkunnioittava paikallisia ihmisiä ja kulttuureja kohtaan. Esimerkiksi Marrakechin medinassa lähdimme ensimmäisenä iltana syömään ja olin pukenut päälleni musta topin, jossa rintamuksen peitti läpinäkyvä pitsi. Tunsin oloni todella törkeäksi, vaikka juurikin tuolla paikalliset ovat taatusti jo tottuneet mitä moukkamaisimmin käyttäytyviin turisteihin.

Kasbah on arabiaa ja tarkoittaa joko useista tai yhdestä rakennuksesta koostuvaa linnoitusta. Näitä on Marokko pullollaan, etenkin palmumetsän valtaamassa Drâa -laaksossa, joka on ollut muinaisten karavaanareiden kauppareitti. 

Liikenne. Suomen ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan suomalaiselle suurin riski ja vaaratekijä Marokossa on liikenne. Se pitää luultavasti paikkansa. Kaupungeissa kaduilla vallitsi jonkinlainen järjestys, vaikka en aina ihan ymmärtänytkään, miksi jokaisessa liikenneympyrässä toimittiin aina ihan eri tavalla kuin edellisessä: joskus väistettiin ja joskus jyrättiin täysiä muista välittämättä. Marokkolaisilla oli myös jonkinlainen outo tapa ajaa keskellä tietä, siis keskiviivan päällä, silloin, kun vastaantulijoita tai muita autoja ei ollut (ainakaan kovin lähellä). Joskus nelikaistaiselle tielle saattoi ruuhka-aikaan osua kuusi kulkuneuvoa rinnakkain. Olihan se aika kuumottavaa ja pani pohtimaan, ettei olisi itse ihan heti lähtenyt sinne sekaan sekoilemaan. Ei ollut myöskään tavatonta, että runsaasta moottoriliikenteestä huolimatta osa jalankulkijoista käveli muina miehinä keskellä kaistoja mistään välittämättä. Mietinkin, että siellä autoilijat ovat taatusti adaptoituneet paikalliseen liikennehärdelliin ja ovat paljon valveutuneempia huomioimaan kaiken mahdollisen autoa ajaessaan kuin tällainen siistiin ajotapaan ja liikenteeseen tottunut länkkäri. Toisaalta marokkolainen jalankulkija Suomessa voisi äkkiä löytää itsensä sairaalasta, sillä täällä autoilijat eivät ole tottuneet keskellä katua poukkoileviin ihmisiin. Joten summa summarum: Suomessa ja Marokossa (ja missä tahansa muualla, jossa liikenne on vähemmän organisoitua kuin täällä) saattaa olla erilainen liikennekulttuuri, mutta siellä osataan toista ja täällä toista. 

Medinoista kirjoitan teille vielä erikseen, mutta koska ne ovat niin oleellinen osa marokkolaista kaupunkikulttuuria, ne täytyy mainita myös tässä. Medinat ovat siis vanhoja kaupunkeja, joihin riad-isäntämme Alanin mukaan on tungettu köyhät pois pilaamasta uusien kaupunginosien ilmettä. En tiedä, onko näin todellisuudessa, mutta medinoista löytää ehkä kaikkein autenttisimmat marokkofiilikset. Soukit eli sokkeloiset torit, joihin on helppo ja joskus kannattavaakin eksyä, ovat tärkeä osa medinoiden elämää. Niistä löytyy ääntä, ihmisiä, kauppiaita, mopoja, tuoksuja, hajuja, krääsää, kissoja ja kerjäläisiä.

Nomadit ovat oleellinen osa marokkolaista kulttuuria, vaikka heihin ei törmääkään usein kuin vain aavikolla. Nomadit vaeltavat valtavien vuohi- ja lammaslaumojensa kanssa Atlasvuoriston itäpuolella, paikoissa, joissa tavallinen ihminen luultavasti kuolisi parissa päivässä omaan osaamattomuuteensa. Välillä he saapuvat tekemään lampaanvilla- ja vuohenmaitokauppaa pienien kaupunkien toreille. 

Oliivit. Ei ollut ravintolaa, jossa ei olisi saanut oliiveja alkupaloiksi pyytämättä. Marokosta löytyy paljon oliivilehtoja ja oliivit ovatkin yksi marokkolaisen maatalouden päätuotteista. 

Pataruuat ts. tajinet (taginet) ovat marokkolaisen keittiön kruunu. Se on hitaasti kypsytettyä lihaa, usein kanaa tai vuohta, ja kasviksia kuten perunaa, porkkanaa, paprikaa, munakoisoa... todella hyvää, etten sanoisi, vaikka nirso ruuan suhteen olenkin. Ylipäänsä marokkolainen keittiö oli maukas, miellyttävä ja kasvispainotteinen. 

Riadit. Riad on perinteinen marokkolainen asuinrakennus, joka on kunnostettu matkailukäyttöön. Niitä löytää pääasiallisesti medinoista. Niissä on yleensä vain muutamia huoneita, usein sisäpihalla uima-allas tai suihkulähde ja kaupungin kattojen ylitse antava kattoterassi. Ikkunoita ulkomaailmaan ei ole. Itse näinkin riadit eräänlaisina keitaina ja rauhan tyyssijoina levottomien, ahtaiden ja meluisien medinoiden keskellä. Todellisia kultakimpaleita ja parhaimmillaan puhdasta häämatkakamaa!

Sitrushedelmät ovat tärkeä osa Marokon maataloutta. Mikään ei ollutkaan niin ihanaa ja raikasta kuin aloittaa aamu tuoreella, hedelmämehua tirskuvalla mandariinilla. Tuoreita hedelmiä ylipäänsä oli tarjolla aina aamiaisella. 

Tee. Mitä olisi Marokko ilman teetä, tai tarkemmin sanottuna ilman minttuteetä? No ei mitään.  Minttutee eli berberiviski on perinteinen tapa muun muassa toivottaa vieraat tervetulleeksi. Se kaadetaan omintakaisella tavalla pieniin laseihin kauniista hopeakannuista ja tarjoillaan vaaleiden keksien kanssa. Meistä tuli aikamoisia teenkittaajia reissulla ja joinain päivinä, kun teetä ei jostain syystä juonut, tuntui vähän tyhjältä. Parhaimmillaan minttutee maistui voimakkaasti ihan vihreälle peppermint-purkalle!

Viini. En tiennyt ennen matkaa, että Marokko osoittautuisi niin mainioksi viinimaaksi. Mulla oli vain ajatus siitä, ettei alkoholia olisi kovin helposti saatavilla tällaisessa muslimimaassa. Viini on kuitenkin oliivien ja sitruksien ohella yksi maatalouden tärkeimmistä tuotteista. Marokkolainen viini olikin hyvää. Ihan pirukseen hyvää!

Yrtit. Erilaisia yrttejä käytettiin niin teen kuin ruokien maustamiseen. Minttuteen ohella ehkä parasta teetä oli rosmariinitee, jonka terveysvaikutuksiin kuuluu luonnollisen vastustuskyvyn lisääntyminen. Ensimmäisenä iltana nautittua rosmariiniteetä kiitänkin siis siitä, ettei mulla ilmennyt mitään vatsavaivoja ennen viimeisiä matkapäiviä...

Äänet. Marokon äänimaailma on kaikkea mahdollista. Se voi olla korvia raastavaa käärmeenlumoajamusiikkia torilla tai aavikon täydellistä hiljaisuutta. Se voi olla moskeijoista kajahtava rukouskutsu tai valtameren rauhoittava kohina aaltojen iskeytyessä rantakarikkoon. 

Öljyt. Argan-öljy lienee tunnetuin marokkolainen tuote maailmalla, mutta eipä tuo oliiviöljykään kovin kauas kakkoseksi jää, jos pohtii marokkolaista ruokakulttuuria. 

Tätä kaikkea oli Marokko pähkinäkuoressa. Se saattaa kuulostaa ahdistavalta ja levottomalta, mitä se todellisuudessa välillä ihan oikeasti olikin, mutta kaiken sen lisäksi se oli kiehtova ja mystinen maa, joka loisti monimuotoisuudellaan ja kirjavalla ja sekoittuneella kulttuurillaan. Voisin ihan helposti lähteä matkaan uudestaan, vaikka olenkin ruuan suhteen nirso ja ihmisvilinä ja -meteli ovat ehkä karmeinta mitä tiedän tässä maailmassa. 

Blogin kautta pääsee tätä sneakypeakya syventävämmälle nojatuolimatkalle Marokkoon tämän kevään aikana! Stay tuned!