25. helmikuuta 2016

Hyvänolon helmikuu - fyysinen ja henkinen zen

Siemailen tässä aamusmoothietani ja valmistaudun pikkuhiljaa henkisesti illan työvuoroon. Sitä ennen kuitenkin ajattelin huomioida lukijoitani pienellä hyvän olon postauksella. Mulla on nimittäin viime aikoina ollut niin hyvä olo ja mieli, että pakkohan tästä nyt johonkin on avautua!

En ole ihan sataprosenttisen varma, mistä tää seesteinen mieli ja positiivinen energia on muhun iskenyt. Suurin vaikutus lienee kuitenkin jälleen kerran - ja tämä ei tule itsellenikään yllätyksenä - elintavoilla. Kaikkihan suurinpiirtein tietää mun järkyttävät elintavat; en juuri ole liikkunut muutamaan vuoteen kuin sohvalta jääkaapille ja suuhunkin menee suurimmaksi osaksi sellaista kuraa, jota en syöttäisi edes lapsilleni, jos niitä vain olisi. Rööki palaa edelleen. Siis tervetuloa sydän- ja verisuonisairaudet, olettehan jo geeneissä...

Tänä kuluvana hämmästyttävänä helmikuuna on kuitenkin tapahtunut jotain kummastuttavaa. Liekö olen tippunut yöllä päälleni sängystä ja lattia on takonut päähäni ihan toisenlaisia ajatuksia ja vieläpä ihan huomaamattani! 

Tupakka. Jossain helmikuun alkupuolella tajusin yhtäkkiä, että tupakointini on vähentynyt huomattavasti. En aluksi tosiaan edes huomannut tätä muutosta ennen kuin eräänä päivänä tajusin käyneeni tupakalla vain kaksi kertaa. Tavallisena arkipäivänä olen polttanut tavallisesti +/- seitsemän tupakkaa. Tällä hetkellä röökisaldo on noin neljä tupakkaa per päivä, joinain päivinä saattaa mennä toki viisikin, mutta taas toisina päivinä - tavallisesti vapaapäivinä - röökien määrä saattaa jäädä siihen kahteen. Yhtenä päivänä poltin vain yhden tupakan! Ja tiedättekö mitä? Mulla on ihan tosi hyvä fiilis tästä! Nyt jotenkin ymmärrän, miten huono olo tupakasta tulee ja miten pahalta se oikeastaan maistuu. Tupakan jälkeen menee jotenkin ihan pökkiin. Lopullisesti en ole vielä uskaltautunut lopettamaan, mutta kaikki merkit viittaavat nyt siihen, että pian olisi aika kokeilla!

Bergamossa kapusin hiki hatussa naapurikukkulalle.
Liikunta. Eräänä sunnutaiaamuna heräsin krapulassa kotoa. Olo ei ollut mitenkään tavallista huonompi, mutta ehkä kaikki olikin vain sellaista henkistä pahoinvointia, joka oli jo kuukausien ajan kasautunut painavaksi lastiksi mun vyötärölle ja joka puolelle. Ei tuntunut terveelle, ei ollenkaan. Mieli olisi tehnyt ponkaista siltä istumalta ja raahata tää läskiperse hikoilemaan oikein kunnolla ja pieksemään sitä kaikesta siitä laiskuudesta tajuttomuuteen asti, mutta päivä oli täynnä ohjelmaa ja kun oli se krapulakin... joten kun maanantai valkeni, pakkasin treenikamat reppuun ja painelin salille.

Siitä lähtien - nyt kolmisen viikkoa - olen  ollut taas aktiivinen GoGo:n jäsen. Olen käynyt kolme-neljä kertaa viikossa nostamassa kahvakuulaa, tanssimassa, salilla ja pilateksessa. Sattui käymään myös niin hyvin, että työporukkani osallistuu sellaiseen liikuntaskabaan, jossa pitää liikkua mahdollisimman paljon. Vaikka ei huvittaisi liikkua senttiäkään mihinkään suuntaan omalta kotisohvalta, on pakko, koska yhteisön paine... mutta tätä ongelmaa ei ainakaan vielä ole tullut, sillä tällä hetkellä liikkuminen on vaan tosi kivaa ja teen sen enemmän kuin mielelläni. Ja miten kiva olo siitä tuleekaan!

Tähän liikuntahommaan sysäyksen todella antoi tuo eräs krapulainen aamu, mutta mukana oli myös pari muuta muuttujaa. Mä olen niin kyllästynyt tähän olotilaan, tähän saatanan läskeilyyn ja kaikkeen muuhun, mitä se tuo tullessaan. Vaatteet ei mahdu päälle, ei taivu mihinkään suuntaan ja voi vittu miten ylipäänsä kaikki fyysinen aktiviteetti tuntuu niin vaikealle. Toinen - ja ehkä se suurempi - motivaatiotekijä oli kuitenkin se, että tähtään painon pudotuksen ja kunnon kohenemisen, ja etenkin sen kunnon kohenemisen, osalta toukokuun reissuun. Voi kyllä, sain tähänkin liitettyä matkailun ja se, jos mikä nostaa fiilistä lähteä salille! 

Puhuin joskus siitä, miten onnistumme tuon ukkelini kanssa eksymään aina kohteisiin, joissa joutuu kiipeämään mäkiä. Ylipäänsä kävely ja ympäriinsä haahuilu jalan on niin valtava osa meidän reissaamista, että ei sitä voi kamalan paskalla kunnolla edes haaveilla tekevänsä. Ja koska toukokuussa lähdemme Islantiin ja minä jatkan siitä itsekseni Alaskaan, mäkien kiipeäminen ja patikointi luonnossa ja joka puolella tulee olemaan se juttu näissä kohteissa. Joten... aion olla ainakin tuplasti parempikuntoinen nyt reissuun lähtiessämme kuin esim. edelliskerralla Alaskassa, jossa Mt. Robertsin valloittaminen ei mennyt ihan putkeen, vaikka huipulle pääsimmekin. Syynä oli tietysti mun onneton kuntoni. Tai siis... mikä kunto?

Maaseudulla patikointia Nepalissa

Ravinto. Olen hieman panostanut hiljakseen myös ruokavaliooni. Yritän  välttää herkkuja ja muuta roskaruokaa (tiedän, se on osoittautunut todella maailman hankalimmaksi tehtäväksi) ja lisätä vähän kevyempää settiä listalle. Osittain olen siis onnistunut tässäkin, mutta lipsahduksia sattuu aina silloin tällöin. Enkä minä sellaista totaalista herkkulakkoa aikoisikaan pitää, koska olen edelleen sitä mieltä, sanoivat asiantuntijat tai muut mitä tahansa, että elämästä pitää myös nauttia. Ja jos yksi nautinnon aihe on herkut, niin itselleni ne kyllä vähäisissä määrissä sallin. 

Jos ei muuta, niin pitää ährätä itsensä johonkin kirkon katolle pällisteleen. Milano.

Pääpointti tässä kaikessa on kuitenkin se, miten hyvä olo mulla on ollut viime aikoina. Töissä on kivaa, kotona on kivaa, vapaa-ajalla on kivaa, koko ajan on pääsääntöisesti kivaa ja mukavaa. Olen innoissani mun tähtitiedekurssista, jota parhaillaan käyn Tampereen työväenopistolla, aivan mahtavat fiilikset mulle jäi viime viikonlopun venemessuilta (kyllä, haaveilen edelleen ja nyt varmasti entistä enemmän omasta veneestä!) ja kaikki tuntuu jotenkin rullaavan loistavasti. Tuntuu, että energiaa riittää nyt muuhunkin kuin sohvalla pönöttämiseen ja päiväunien nukkumiseen. Osansa kai tekee myös nämä pitenevät päivät, vaikka talven pimeydestä tykkäänkin mahdottomasti. 

Olen vain puhtaasti onnellinen tällä hetkellä. Että siinä luu kurkkuun niille, jotka olettivat mun tämän tai tämän postauksen perusteella olevan jotenkin onneton ja tyytymätön elämääni ilman ympärivuotista reissaamista.

Tämmöistä mulle. Mitäs teille?

Hyvää kevättalven jatkoa kaikille! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Luetuimmat

Arkisto