Central Park

Central Park on neljä kilometriä pitkä ja 800 metriä leveä luontokaistale keskellä Manhattanin saarta ja sen sanotaankin olevan New Yorkin keuhkot. Me vietimme Central Parkissa lauantaipäivästämme viisi tuntia, ja puiston koosta kertoo hyvin se, ettemme millään viidessä tunnissa ehtineet koluta koko puistoa läpi. Jacqueline Kennedy Onassis Reservoir -järven takainen, pohjoinen osa puistosta jäi kokonaan vaille meidän huomiotamme. Sen sijaan viisi tuntia sen eteläosassa soljui aivan huomaamatta. 

Vajaa kymmenen korttelia pohjoiseen hotelliltamme saavuimme puiston lounaiskulmaan Columbus Circlelle, josta sukelsimme tammikuisen harmaaseen puistoon. Central Park olisi varmasti upea ilmestys kesäaikaan, mutta toisaalta voin kuvitella myös sen ihmismäärän, joka puistoon silloin olisi ahtautunut, ja ajatus on hieman inhottava. Näin tammikuussakin puistossa oli väkeä, mutta aika rauhallisesti sitä sai lopulta tallustella ja ihmetellä. Eikä mua oikeastaan haitannut yhtään, ettei ollut vihreää ja kesäistä. Tammikuisen karu Central Park oli vallan kaunis - etenkin, kun aurinko erehtyi pilkahtamaan pilvien raosta. Minua miellytti kovasti se, että lehdettömien puiden takaa näki kohti taivaita kohoavat pilvenpiirtäjät. Siinä oli jotain... kai jotain runollista jopa.

Keskuspuistossa asuu myös jonkinmoinen liuta eläimiä - pääsääntöisesti lintuja. Bongattiin muutama.

Matkalla oli tarkoitus poiketa puiston länsipuolella sijaitsevaan American Museum of Natural History -museoon, mutta koska joku muukin oli suunnitellut menevänsä sinne lauantaiaamupäivänä, käännyimme ovelta kannoillamme ja päätimme jättää museoreissun myöhäisempää ajankohtaa varten. Citypass kattaa kyseisen museon sisäänpääsyn, joten sinne on ehdottomasti mentävä, etenkin kun jo heti valtavan kokoisessa aulassa vastaan käveli brontosaurus ja velociraptor (tai siltä ne näytti).

Kävelimme päivän aikana neljätoista v**un kilometriä! Whoa! Ja tosiaan, me ei edes koluttu koko puistoa! Kinesioteippaukset eivät juuri auttaneet mua mun selkävaivoissa, mutta hampaat irvessä selvisin päivästä hienosti.

Puistossa länsipuolella sijaitsee myös John Lennonin muistomerkki Imagine lähellä sitä paikkaa, jossa hänet ammuttiin. Strawberry Fields -niminen paikka teki tehtävänsä ja koko loppupäivän mulla soi päässä Strawberry Fields. Tänä aamuna päässä kilkatti Imagine.

Jacqueline Kennedy Onassis Reservoir oli meidän päätepysäkkimme Keskuspuistossa.

Paluumatkalla hieman ennen Columbus Circlea törmäsimme tiesulkuun, jota vartio itse NYPD. Sisko kysyi ohikulkeissamme, mistä oli kysymys. Poliisitäti kertoi, että itäpuolella kaupunkia on massiivisia mielenosoituksia, ja että he ovat vain varmistamassa siinä, jos se sattuisi leviämään myös länsipuolelle. Sattumalta siinä sitten vilkaistiin ympärillemme ja tajuttiin, että ohitimme juuri tiesulun kohdalla yhden Donald Trumpin omistamista rakennuksista. Käsittääkseni kaverilla on New Yorkissa ainakin kolme tönöä pystyssä. Myöhemmin sitten katselin baarissa kaljalla istuessani (sisko ja Rosso oli shoppailemassa) uutisia, jossa näytettiin naisten puolesta marssivia jäätäviä ihmisrykelmiä ihan Eurooppaa myöten. Times Squarella tuli satunnaisia protestimarssijoita vielä vastaan kyltteineen.