Kevät. Vancouverissa oli jo kevät. En tiedä, olinko enemmän innoissani itse kaupungista, vai sen katujen varsilla täyteen kukoistukseen pyrkivistä puista, kuten tästä valkoisesta magnoliasta, joka kasvoi keskellä Granville Plazaa.
Vesitasojen kaupunki. Istuskelin hetken Harbour Green Parkissa, nautiskelin kevään ensimmäisestä lämpimästä päivästä ja katselin kuinka vesitasot laskeutuivat suhisten lahdelle ja nousivat taivaalle edessäni. Vesitaso on suosittu tapa kokea Vancouver aivan uudesta näkökulmasta ja myös oiva keino matkustaa Vancouver Islandille.
Kaikenlaisia kummallisuuksia sitä joskus tuleekin vastaan. LightShed, Liz Magorin veistos Harbor Green Parkissa.
Coal Harborin satama on täynnä pieniä ja suuria veneitä ja paatteja. Joku on luultavasti nimennyt menopelinsä lempiasioidensa mukaan.
Toteemipaalut Stanley Parkissa muistuttavat Kanadan ja Brittiläisen Kolumbian historiasta ja alkuperäisasukkaista. Seisoskelin näiden kanssa hetken, kunnes mua alkoi hieman jopa kammottaa näiden tuijotus.
Tämä naisen löytää Stanley Parkin pohjoispuolelta. Ensin kuvittelin, että siinähän on se sama pieni merenneito, joka löytyy myös Kööpenhaminasta, mutta tällä ei ollutkaan pyrstöä. Olkoon hän siis vain pieni neito.
Stanley Parkia kiertää Seawall, jota pitkin voi kävellä ja ihastella maisemia. Vastaranta voisi pohjoispuolella olla vähän vähemmän teollinen.
Stanley Parkia kiertää Seawall, jota pitkin voi kävellä ja ihastella maisemia. Vastaranta voisi pohjoispuolella olla vähän vähemmän teollinen.
"May this sculpture inspire laughter, playfulness and joy in all who experience it". Omituiset nauravat ukkelit lähellä English Bay Beachia. Pakko myöntää, että yli kymmenen kilometrin kävelystä väsynyeestä selästä ja päkiöiden kivuliaista rakoista huolimatta nämä veijarit saivat hymyn huulille.
---
Vancouverissa oli paljon hauskoja yksityiskohtia. Päivästäni kaupungissa tarkemmin sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!