Hammam on peseytymisrituaali, jossa puhdistuu sekä keho että mieli: hammam-höyrysaunaan kokoonnut juoruamaan viikon tapahtumista ystäväsi kanssa samalla, kun hän hinkkaa kuollutta ihosolukkoa irti selästäsi. Toisissa kulttuureissa hammamin korvaa luonnollisesti se, kun tavataan hyvä ystävä kahvin äärellä. Suomalaiselle hammamin perusidea ei ole kuitenkaan kovin vieras, vaikka kokemuksena se saattaa olla hyvinkin jännittävä: suomalainen on tottunut istumaan alasti kuumassa huoneessa parantamassa maailmaa, usein ihan vieraidenkin ihmisten kanssa. Tästä seikasta huolimatta, hammam oli minulle yksi erikoisimmista tilanteista, johon olen koskaan joutunut. Hammam on pohjoisafrikkalainen kulttuurielämys, jolle Marokossa vieraillessaan kannattaa antaa mahdollisuus.
Oman hammamkokemukseni sain meidän Marokon matkan ensimmäisessä majapaikassa Atlas Kasbah Ecolodgessa, jonka kanssa samoissa tiloissa toimi Spa Eilaj. Sitä pyöritti yhdessä äiti eli tarinan pesijänainen ja hänen tyttärensä. Ajanvarauksen kanssa tuli ensin hieman ongelmia, sillä välillämme kareili pienehkö kielimuuri: he puhuivat ranskaa, minä en sanaakaan (tai ehkä yhden sanan). Kun olin kolmesti käynyt kylpylän tiloissa tarkistamassa varaamani ajan, se oli joka kerta eri kuin edellisellä kerralla; milloin puoli neljä, milloin puoli viisi ja lopulta puoli kuusi. Olin jo huolissani. Lopulta törmäsin pesijänaiseen sattumalta hotellin respassa ja hän viittoi minulle, että pääsisin heti hoitoon, jos minulle sopisi. Jo vain!
Olin lueskellut hammamkokemuksista etukäteen blogeista. Olin siis aluksi hieman hämmästynyt, kun pesijänainen pyysi saapumaan pelkkä kylpytakki päällä saunaan. Odotin saavani sellaiset seksikkäät kertakäyttöpikkuhousut paikan päältä, mutta niistä ei ollut edes puhetta. Oma hammamkokemukseni ei ollut täydellisen autenttinen, sillä sauna ei ollut julkinen eikä siihen pieneen, marmorilaatoin koristeltuun saunaan olisi mahtunut lisäkseni kymmentä muuta kylpijää enkä siis täten päässyt vaihtamaan kuulumisiani kenenkään kanssa. Muutamia sanoja vaihtelin pesijänaisen kanssa, lähinnä hämmentyneitä yes- tai no -vastauksia (enemmän kuitenkin vain kysyviä katseita). Autenttisuutta kokemukseen toi se, että astuin saunaan ilkosen alasti. Suomalaisena se ei taatusti tuntunut yhtä kiusalliselta kuin jonkin toisen kulttuurin edustajana. Myöhemmin lueskelin näistä oikeista, julkisista hammameista ja ymmärsin, että niihin todella mennään ilman häpeää omasta, paljaasta vartalosta (miehille ja naisille on omat kylpylänsä). Sillä kyseisellä hetkellä, kun heittäännyin alasti pitkälle marmoripenkille ja odotin pesijänaisen aloittavan touhunsa, koin kuitenkin rehellisiä kiusaantumisen tunteita. Mielessäni mietin, että mitähän helvettiä nyt oikeesti.
Mitä pidemmälle reilun tunnin mittainen puhdistautuminen eteni, sitä harvemmin kiusaantuneisuus enää kuitenkaan käväisi mielessäni.
Perinpohjaisesti minut kaikesta törystä puhdistavaan hammamiin kuului monta vaihetta. Ensin öljyttiin joka puolelta, sitten kuorittiin hanskalla persvakoa myöten, sitten kuorittiin jollain aineella, ja yhtäkkiä olin ihan savimaisen mössön peitossa. Aina välissä huuhdeltiin, useimmiten, kuumalla vedellä, mutta joskus myös viileällä tai kylmällä. Välillä piti maata, välillä istua penkillä, välillä jakkaralla, välillä seistä. Hiukset pesijänainen käsitteli ainakin kolmella eri aineella. Kasvot kuorittiin ja öljyttiin ja huuhdeltiin. Intiimialueille pesijänainen ei sentään kajonnut, vaan ne sain pestä itse jollain yrttiöljyllä. Olin siis puhdistautunut ihan joka paikkaa myöten pesijänaisen komenneltua minua milloin mitenkin: "Sit. Sleep. Turn. Turn. Sit here. Stand. Sleep. Turn. Turn again. Sit..." Luulen, että nuo oli ainoat sanat, jotka pesijänainen osasi englanniksi. Loput ohjeet tuli perille elekielellä tai ihan vain siten, että pesijänainen tarttui mun käteen ja ojensi sen johonkin suuntaan. Miten avuttomalta välillä tuntui vain olla paikallaan ja antaa toisen ihmisen liikutella ja komentaa. Ehkä jopa hieman myös huvittavaa. Tältäkö oli tuntunut kaikista niistä potilaista, joita olin aikanani hoitajana pessyt laverilla osastolla? Miten outoa oli yhtäkkiä maata itse täysin passiivisena osapuolena ja antaa toisen tehdä kaikki.
Ensimmäinen kuorinta tapahtui kovalla, hiekkapaperia muistuttavalla hanskalla maatessani penkillä välillä kyljellään, välillä selällään ja välillä mahallaan. Musta irtosi niin paljon ihoa, että yhteen kerättynä sitä olisi taatusti ollut ainakin kaksi juomalasillista. Kaiken sen raastamisen keskellä pohdiskelin toisinaan, milloin alan vuotaa verta; milloin multa loppuu iho. Toisaalta se tuntui ihan helvetin miellyttävälle ja jälkeen päin rentouttavalle, mutta toisaalta uskon, että Game of Thronesin Cerseistä mahtoi tuntua fyysisesti lähes samalle syntejä sovittaessaan. Cerseivertaus pälkähti mieleeni sattumalta kesken peseytymisen ja kertoessani myöhemmin ukkelille hammamista käytin sitä kuvaamaan kokemusta. Ukkeli ei ollut innostunut kokeilemaan hammamia.
Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut totaalisen puhdistusoperaation jälkeen joutua kävelemään alasti kaupungin halki enkä menettänyt toimituksessa hiuksianikaan, kuten Cersei. Sen sijaan tunnin oleskelu n. 40-asteisessa huoneessa valutti musta ulos kaikki mehut ja kaiken jälkeen mulle tarjoiltiin kannullinen virkistävää, mintulla ja limellä maustettua kylmää vettä ja rentouttava lepohetki (päikkärit) kylpylän suolahuoneessa.
Olo oli virkistynyt ja samalla niin raukea, että päädyin lötköttelemään allasalueelle ukkelin kanssa. Se oli niitä harvoja hetkiä, kun onnistuin pysähtymään paikalleni siihen aurinkotuoliin ja vain olemaan ajattelematta mitään kiireellistä. Hammam teki siis mielelle ihmeitä, vaikka ajatukset toimituksen aikana risteilivätkin kilpaa negatiivisen ja positiivisen välillä.
Päivän kääntyessä iltaan en kuitenkaan ollut enää varma, oliko hammam ihan fiksu tapa peseytyä edes kerran viikossa, kuten paikallisilla on tapana. Tai kenties heidän hammaminsa ei ole niin raju kuin kertaluontoisesti turisteille tarjottava mahdollisuus. Vaikka mun iho aluksi tuntuikin ihanan pehmältä ja hoidetulta, se alkoi riivatusti kutista illalla ja vaikutti hieman yöuniinkin. Lisäksi pohdin sitä järkyttävää ihosolukon määrää, joka musta oli räävitty irti, ja sitä, miten tunsin itseni alttiiksi kaiken maailman pöpöille ilman ihon omaa ja luonnollista, suojaavaa bakteeri- ja rasvakerrosta. Sitä ei nimittäin taatusti ollut olemassa seuraavaan pariin päivään, ja noina päivinä kieltäydyinkin peseytymästä mitenkään muuten kuin huljuttamalla itseni suihkussa pelkällä vedellä, vaikka Marrakeshin vilkkailta kaduilta taatusti jäi matkaan kaikenlaisia likaisuuksia.
Jälkeenpäin kuvailisin hammamia hieman kiusallisena, mutta kierolla tavalla rentouttavana, robottimaisena toimituksena. Hemmotteluna, kuten muut span tarjoamat hoidot? En niinkään. Tai ehkä vähän. Mielipiteeni siitä on edelleen hieman ristiriitainen. Jättäisinkö hammamin väliin sillä kokemuksella, joka minulla siitä nyt on? En todellakaan! Kun istuin, makasin ja seisoin eri asennoissa pienessä höyrysaunassa tomeran pesijänaisen puunatessa minua päästä varpaisiin erilaisilla öljyillä ja kuorinta-aineilla ja väliin kuumalla ja väliin kylmällä vedellä huuhtoen, mielessä pyöri niin monenlaisia fiiliksiä, etten tiennyt aina, olisiko pitänyt juosta pakoon vai nauraa. Taattua once-in-a-lifetime-experience -kamaa.
Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut totaalisen puhdistusoperaation jälkeen joutua kävelemään alasti kaupungin halki enkä menettänyt toimituksessa hiuksianikaan, kuten Cersei. Sen sijaan tunnin oleskelu n. 40-asteisessa huoneessa valutti musta ulos kaikki mehut ja kaiken jälkeen mulle tarjoiltiin kannullinen virkistävää, mintulla ja limellä maustettua kylmää vettä ja rentouttava lepohetki (päikkärit) kylpylän suolahuoneessa.
Olo oli virkistynyt ja samalla niin raukea, että päädyin lötköttelemään allasalueelle ukkelin kanssa. Se oli niitä harvoja hetkiä, kun onnistuin pysähtymään paikalleni siihen aurinkotuoliin ja vain olemaan ajattelematta mitään kiireellistä. Hammam teki siis mielelle ihmeitä, vaikka ajatukset toimituksen aikana risteilivätkin kilpaa negatiivisen ja positiivisen välillä.
Päivän kääntyessä iltaan en kuitenkaan ollut enää varma, oliko hammam ihan fiksu tapa peseytyä edes kerran viikossa, kuten paikallisilla on tapana. Tai kenties heidän hammaminsa ei ole niin raju kuin kertaluontoisesti turisteille tarjottava mahdollisuus. Vaikka mun iho aluksi tuntuikin ihanan pehmältä ja hoidetulta, se alkoi riivatusti kutista illalla ja vaikutti hieman yöuniinkin. Lisäksi pohdin sitä järkyttävää ihosolukon määrää, joka musta oli räävitty irti, ja sitä, miten tunsin itseni alttiiksi kaiken maailman pöpöille ilman ihon omaa ja luonnollista, suojaavaa bakteeri- ja rasvakerrosta. Sitä ei nimittäin taatusti ollut olemassa seuraavaan pariin päivään, ja noina päivinä kieltäydyinkin peseytymästä mitenkään muuten kuin huljuttamalla itseni suihkussa pelkällä vedellä, vaikka Marrakeshin vilkkailta kaduilta taatusti jäi matkaan kaikenlaisia likaisuuksia.
Jälkeenpäin kuvailisin hammamia hieman kiusallisena, mutta kierolla tavalla rentouttavana, robottimaisena toimituksena. Hemmotteluna, kuten muut span tarjoamat hoidot? En niinkään. Tai ehkä vähän. Mielipiteeni siitä on edelleen hieman ristiriitainen. Jättäisinkö hammamin väliin sillä kokemuksella, joka minulla siitä nyt on? En todellakaan! Kun istuin, makasin ja seisoin eri asennoissa pienessä höyrysaunassa tomeran pesijänaisen puunatessa minua päästä varpaisiin erilaisilla öljyillä ja kuorinta-aineilla ja väliin kuumalla ja väliin kylmällä vedellä huuhtoen, mielessä pyöri niin monenlaisia fiiliksiä, etten tiennyt aina, olisiko pitänyt juosta pakoon vai nauraa. Taattua once-in-a-lifetime-experience -kamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!