Riadien rauhaa Marrakeshissa

Adaptoituamme kahden yön ajan marokkolaiseen rytmiin Atlas Kasbahissa, oli aika suunnata syvemmälle Marokkoon. Hurautimme tomuista tietä bussilla rannikolta sisämaahan Marrakeshiin nauttimaan ylellisistä riadeista, perinteisistä marokkolaisista majataloista, jotka johdattelevat vieraansa mystisiin tuhannen ja yhden yön tarinoihin.

Vietimme molemmat yömme Marrakeshin vanhan kaupungin eli medinan sokkeloisten kujien syövereissä. Taksi jätti meidät medinan länsiportille, sillä lähemmäs ei autolla päässyt. Kävellessämme medinaan sisälle todellinen marokkolaisuus alkoi piirtyä edessämme kirkkaana ja askel askeleelta Atlas Kasbahissa kokemamme tyyneys karisi mielistämme. Aistit terävöityivät välittömästi, vain uupuakseen hetkeä myöhemmin. Äänien, hajujen ja myöhemmin makujen tulva oli niin valtava, että aivot tuntuivat hetkeksi ylikuormittuvan. Siinä ihmisvilinän, kaahailevien mopojen ja puodeista kantautuvien kutsuhuutojen lomassa aivan turistina kapealla kujalla kävellessäni pohdin toisaalta, että mitä helvettiä mä täällä teen, mutta toisaalta mun mieli oli ihastuksesta räjähtämäisillään. Juuri sitä olin tullut hakemaan: jotain aivan erilaista.

Riad el Zohar

Vietimme jälkimmäisen yön Riad l'Orangeraiessa, mutta sen kautta olimme varanneet majoituksen myös ensimmäiseksi yöksi Riad el Zohariin. Saavuimme l'Orangeraien ovelle, joka ei juurikaan erottunut ympäristöstään. Sama juttu oli Riad el Zoharin, meidän ensimmäisen yösijan, oven suhteen ja oikeastaan jokaisen medinassa sijaitsevan riadin suhteen. Niitä ei löytäisi, jos ei silmä kädessä tarkoituksella etsisi. Sen vuoksi ne saattavat kadulta katsottuna vaikuttaa epäilyttäviltä; sellaisilta, joihin astuessaan menettäisi, jos ei henkeään, niin ainakin yhden munuaisen. Näin ei kuitenkaan ole.

Meidät johdateltiin, kuten etukäteen sovittuna oli, l'Orangeraiesta Riad el Zohariin, yhä syvemmälle labyrinttimaiseen medinaan. Saattajaa seuratessa yritin painaa kulkemamme reitin mieleeni tarkasti, mutta se oli lähes mahdotonta. Sanotaan, että medinassa ei voi välttyä eksymiseltä ja useimmat pitävät sitä ihan positiivisena juttuna. Medinassa on turvallista  ja jännittävää vähän eksyä. En tiennyt sitä vielä tuossa kohtaa, joten reitin unohtaminen tuntui hieman pelottavalle.

Riad el Zoharin "kotikatu"

Astuessa mitäänsanomattomalta kadulta sisälle riadiin, jonka sisäpihalta avautuu lähes palatsimainen näkymä, on mieletön kokemus. Siinä tuntee itsensä lähes kuninkaalliseksi eikä fiilistä lievennä lainkaan se ylitsevuotavan ystävällinen kohtelu, jota saimme osaksemme molemmissa riadeissa.  Riadit ovatkin olleet aikoinaan, jos ei rikkaiden, niin ainakin ylempiarvoisten ihmisten koteja, jotka nykyisin on otettu majatalokäyttöön.

Riad el Zoharin oleskeluhuoneen katto

Meidän huone el Zoharissa

Marokkolaiseen tapaan aluksi on tietysti tervetuliaisminttuteetarjoilu ja vähän keksejä, mikä elvyttää pitkän matkan jälkeen väsyneintäkin mieltä ja kehoa. Tulee neuvoja  ja varoituksia, ehkä vähän liiankin kanssa, medinan kujilla seikkailua varten. Eikä pelkästään ne hetket, kun kohdellaan kuin arvovaltaisinta ihmistä maan päällä, vaan myös se sisäpihan kirkkaan sininen uima-allas, appelsiinipuussa laulava lintu, hämyisä makuuhuone kuin suoraan sadusta, kaiken värisin marmorilaatoin koristeltu seinä ja kattoterassilta avautuva näkymä yli Marrakeshin on kuin jälleen kerran uusi askel uuteen ulottuvuuteen.

Koska ikkunoita ulkomaailmaan ei ole, se, mikä jää ulkopuolelle, todella jää sinne. Sain kiinni sen hetkeksi kadonneen, Atlas Kasbahissa nauttimani levollisuuden. Riadit ovat kuin salaisia rauhan keitaita hektisen ja kaaokseen luisuneen medinan keskellä. Kujalla kulkiessa ei voi arvatakaan, mikä paratiisi saattaa löytyä ohittamansa seinän takaa eikä kukaan riadin sisällä muista, miten meluisaa ja kiireistä seinien ulkopuolella voi olla. 

"Riad l'Orangeraiessa oli ystävällinen ja avulias palvelu. Tosin, en tiedä, onko se sellainen kaupungin kartan ja ravintoloiden esittely mukavaa vai vähän jopa ärsyttävää... Itsellä oli Marrakeshiin saapuessa jonkinlainen itkupotkuraivari (nälkä ja väsymys) päällä ja kaikki ärsytti jo valmiiksi. Harmitti sekin, että meille jäi niin vähän aikaa tutustua lisää Marrakeshiin, joten ja kun riadin pomomiehen tarinointi söi kallista aikaa.

Riad oli upea, sellainen häämatkapotentiaalinen, ja toki myös kallis."

Ote omasta matkapäiväkirjasta                           

Riad el Zoharin kattoterassilla siemailimme ensimmäisenä iltana pullollisen marokkolaista viiniä. Maassa, jossa alkoholin löytäminen saattaa joskus olla haastavaa edes ravintoloiden juomalistoilta (ongelmaa esiintyi enemmänkin paikallisten suosimissa ravintoloissa), riadiinsa voi aina luottaa, tai ainakin näihin kahteen riadiin. Miten rentouttavaa olikaan istua katolla, katsella pimenevää kaupunkia omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, maistella todella hyvää, paikallista valkoviiniä, nauraa medinan kaduilla aikaisemmin kokemillemme tilanteille ja hykerrellä kokonaisuudessaan matkan ihanuutta! 

Meidän huone l'Orangeraiessa

Riad l'Orangeraien sisäpiha oli kaksiosainen ja täten, ainakin el Zoharin Alanin mielestä, huijausversio riadista. Alkuperäisissä rakennuksissa oli vain yksi sisäpiha: tässä on jälkeenpäin puhkaistu seinä naapurin puolelle. Mua ei haitannut. Alanilla ja l'Orangeraien pomomiehellä ei tuntunut olevan mitään kaunoja keskenään, olivathan he yhteistyössä buukanneet meille majoituksen molemmista riadeista, joten otin Alanin heiton lähinnä leikkisänä naljailuna (vaikka oikeassahan hän toki oli!).

Allaspihan valkoiselle seinälle heijastettiin joka ilta mustavalkoinen Casablanca -elokuva. Toisen kerroksen parvekkeelta sitä olisi voinut katsella pehmeiltä ja luokseen kutsuvilta sohvilta. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisin ehdottomasti halunnut katsoa tämän Marokkoon sijoittuvan elokuvaklassikon pitkästä aikaa ihan oikeassa marokkolaisessa ympäristössä ja vaikka siemailla samalla marokkolaista peruslageria, Casablancaa.

Riad l'Orangeraien kattoterassilta ↑ oli kivat näköalat kaupungin ylle ja pidemmällekin. Kattoterassilla tarjoiltiin mm. aamupala lämpölamppujen alla ja siellä kuulin ensimmäisen kerran Morcheebaa, josta tuli kertaheitolla yksi reissubiisilistani artisteista. 

Kaukana taustalla siintää komeat Atlas-vuoret, jotka ovat menettäneet vuosien saatossa talvista lumipeitettään. Riad el Zoharin pomomies Alan kertoi asuneensa Marrakeshissa jo neljäkymmentä vuotta ja muisteli aikanaan valkoisenaan hohtavia lumihuippuja katsellessaan kaupungista itään. Siinä oli meidän matkan pakollinen ilmastonmuutoskeskusteluhetki eikä suotta: Marrakeshin käyttövesi tulee Atlasvuorilta ja jos Atlasvuorilla ei kohta ole enää mitään, mikä voisi sulaa juomavedeksi, Marrakesh muiden mukana on pulassa.

"Complimentary beer & nuts" Riad l'Orangeraien kattoterassilla

Riad el Zohar maksoi 90e per yö ja Riad l'Orangeraie 170e per yö. Hintaan sisältyi sellainen aamupala, että maha oli revetä. Jep, riadit eivät olleet halvimmasta päästä, etenkään, kun miettii, miten vähän aikaa meillä oli niissä lopulta viettää aikaa. Riadit ovat viihtyisimmillään varmasti silloin, kun niiden kattoterasseille tai olohuoneisiin tekee mieli pysähtyä nauttimaan hiljaisuudesta sen sijaan, että altistaisi itsensä medinan hullunmyllylle. Nämä riadit kyllä vastasivat hintaluokkansa puolesta juuri tällaista viihtyvyyttä, mutta siitä huolimatta halusimme käyttää aikamme medinaan tutustuen. Riadien hintahaarukka pyörii keskimäärin parista kympistä pariin sataan euroon. Riad l'Orangeraien näkisin erittäin vahvana häämatkahotellikandidaattina, mikäli joku haluaisi tehdä häämatkan juuri kaoottiseen Marrakeshiin, joka on yleisen häämatkakäsityksen mukaan kaukana häämatkakohteelta halutuista ominaisuuksista...

Auringonlasku oli aika siisti l'Orangeraien katolta katseltuna. Taustalla Morcheeba ja huulilla Casablanca, ah!

Uloskirjautuessamme itse l'Orangeraien pomomies henkilökohtaisesti saatteli meidät läntiselle portille ja neuvotteli meille taksimatkan paikalliseen hintaan, pysähtyen matkalla tietysti pieneen kioskiin, josta hän antoi meille vesipullot matkaan, tippiä huolimatta. Riadien vieraanvaraisuus ei siis rajoitu uloskirjautumiseen, vaan se saattaa venyä siitä eteenpäin.

Jos tämä maailma koskaan tokenee valloillaan riehuvasta koronaviruksesta, suosittelen testaamaan  aidon marokkolaisen riadin Marrakeshissa. Kaksi suosikkiani (kaksi ainutta, jossa olen Marrakeshissa ollut, haha), Riad el Zohar ja Riad l'Orangeraie ovat ehdottomasti joka pennin arvoisia yösijoja, joissa voi sukeltaa lempeään marokkolaiseen ylellisyyteen, ja joissa voi huoletta karistaa jaloistaan medinan pölyt ja sekasorron.

---
Mutta mitä oli arki riadin seinien ulkopuolella, medinassa? Siitä jatkossa lisää!