Edellisessä postauksessa tuli kovasti manattua kulttuurishokkia, siitä juontuvaa omaa pahaa fiilistä ja masentuneisuutta ja vähän inistyä vallitsevista sääolosuhteistakin, mutta sekä omaksi että teidän lohdutukseksi voin kertoa, että tunnelin päässä alkaa näkyä valoa, ja se ei ole juna! Elämä Saskatoonissa alkaa kolmannen viikon jälkeen tuntua vihdoin hyvältä. Siitäkin huolimatta, että orastavan nuhan jälkeen mun silmät muuttuivat yhdessä yössä hiekkapaperiksi ja räiskyvän punaisiksi ja olin jo varma, että kaiken muun ikävän lisäksi joutuisin vielä ärhäkän silmätulehduksen uhriksi, ja ukkeli ilmoitti, ettei pääsekään moikkaamaan mua tänne Kanadaan koko keväänä, musta tuntuu nyt ensimmäistä kertaa ihanan arkiselta ja levolliselta. Sen vuoksi mun on nyt aika jakaa muutamalla sanalla, mikä kaupunki tämä Saskatoon on oikein olevinaan ja tietysti yksi ehdoton menovinkki, jota ei kannata täällä ollessaan missata.
Saskatoon on perustettu vuonna 1883. Nimi on käännös Cree-alkuperäiskansojen sanasta sâskwatôn, joka tarkoittaa karkeasti ja yleistetysti suomennettuna "at the place of many saskatoon berries". Saskatoon-marjat ovat siis omalla kohdallani viimein löytäneet maantieteellisen alkuperänsä. Ne ovat kotoisin täältä, Kanadan preerialta. Cree on ollut alueen merkittävin alkuperäisväestö ja heidän läsnäolonsa voi vieläkin aistia kaupungilla liikkuessaan. Alkuperäisväestöjä kunnioitetaan suuresti ja se näkyy mm. yliopiston kurssikuvauksissa. Métis käsittää sekä alkuperäisväestöt, eurooppalaiset uudisasukkaat sekä inuitit. Treatyt ovat alkuperäisväestöjen ja Kanadan monarkian välisiä "sopimuksia", joissa alueiden luonnovarat jaetaan tasaisesti alkuperäisväestöjen ja Kanadan hallinnon kanssa.
Saskatoon on perustettu vuonna 1883. Nimi on käännös Cree-alkuperäiskansojen sanasta sâskwatôn, joka tarkoittaa karkeasti ja yleistetysti suomennettuna "at the place of many saskatoon berries". Saskatoon-marjat ovat siis omalla kohdallani viimein löytäneet maantieteellisen alkuperänsä. Ne ovat kotoisin täältä, Kanadan preerialta. Cree on ollut alueen merkittävin alkuperäisväestö ja heidän läsnäolonsa voi vieläkin aistia kaupungilla liikkuessaan. Alkuperäisväestöjä kunnioitetaan suuresti ja se näkyy mm. yliopiston kurssikuvauksissa. Métis käsittää sekä alkuperäisväestöt, eurooppalaiset uudisasukkaat sekä inuitit. Treatyt ovat alkuperäisväestöjen ja Kanadan monarkian välisiä "sopimuksia", joissa alueiden luonnovarat jaetaan tasaisesti alkuperäisväestöjen ja Kanadan hallinnon kanssa.
Ote eräästä kurssikuvauksesta
"As we gather here today, we acknowledge we are on Treaty Six Territory and the Homeland of the Métis. We pay our respect to the First Nation and Métis ancestors of this place and reaffirm our relationship with one another. We recognize that in the course of your studies you will spend time learning in other traditional territories and Métis homelands. We wish you safe, productive and respectful encounters in these places."
Saskatchewan on saanut nimensä sen suurimman joen Saskatchewan Riverin mukaan. Myös se on käännös Creen kielisestä sanasta kisiskāciwani-sīpiy, eli "swift flowing river". Joki halkaisee kaupungin keskeltä jättäen keskustan sen länsipuolelle ja minut ja yliopiston tänne itäpuolelle. Saskatoonin lempinimi onkin "The City of Bridges", koska siltoja täällä todella riittää joen vuoksi. En koe keskustan etäyttä minkäänlaiseksi ongelmaksi, koska bussiyhteydet kaupungin sisällä ovat kattavat ja täällä itäpuolella Nutanan kaupunginosassa meillä on ihan oma "keskusta-alue", Broadway, josta löytyy todella paljon erilaisia kahviloita, ravintoloita, pieniä ja söpöjä puoteja, elokuvateatteri ja muuta viihdetarjontaa ihan riittämiin.
Saskatoon on ulkoasultaan kuin mikä tahansa kaupunki; muutama korkeahko rakennus seisoo keskustassa ja sen ympärille levittäytyvät asuinalueet peittävät suurimman osan kaupunkialueesta. Suurkaupunkia tästä ei saa tekemälläkään, sillä alle kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen kaupungin läheisyydestä muistuttaa vain sen etäinen skyline ja ympärillä alkaa hiljakseen levittäytyä avara ja villi luonto joenpenkereen kojootteineen ja pesukarhuineen ja horisonttiin katoavine preerioineen.
Saskatoonissa ei sen pienuuden vuoksi ole ihan kamalasti mitään erityisiä nähtävyyksiä. Kaupungin tunnistaa useimmissa kuvissa vilahtavasta, arkkitehtuuriltaan ympäristöstään selkeästi erottuvasta hotellistaan, The Bessboroughista. Tämä, noin 60 metriä korkea, 1935-luvulla valmistunut linna on komea näky joen varrella ja varmasti yksi ehdottomista Saskatoonin maamerkeistä.
Yksi mielestäni todella tärkeä ja mielenkiintoinen vierailukohde Saskatoonissa on ehdottomasti Western Development Museum. Se sijaitsee joen itäpuolella, Marquis Downin laukkaradan vieressä ja itseltäni kestää sinne kävellen noin 15-20 minuuttia. Btw, itseäni harmittaa ihan sikana, että on talvi, sillä olisin mielelläni käynyt seuraamassa laukkaradalla elämäni ensimmäisiä laukkakisoja!
Jos haluaa todenteolla syventyä Saskatchewanin ja Saskatoonin historiaan, WDM on siihen oikea valinta. Sisäänpääsymaksu on 12 dollaria aikuiselta, opiskelijana pääsin sisään kahdeksalla dollarilla. Pääsylippu on voimassa seuraavaan päivään, eli jos yksi päivä ei riitä mielikuvitusta ruokkivan näyttelyn tarkasteluun, siihen voi uhrata seuraavankin päivän aivan huoletta!
Jos haluaa todenteolla syventyä Saskatchewanin ja Saskatoonin historiaan, WDM on siihen oikea valinta. Sisäänpääsymaksu on 12 dollaria aikuiselta, opiskelijana pääsin sisään kahdeksalla dollarilla. Pääsylippu on voimassa seuraavaan päivään, eli jos yksi päivä ei riitä mielikuvitusta ruokkivan näyttelyn tarkasteluun, siihen voi uhrata seuraavankin päivän aivan huoletta!
Näyttelyssä pääsee astumaan sisään vuoden 1914 tyypilliseen saskatchewanilaiseen boomtowniin ja kulkemaan aikamatkan uudisasukkaiden ajoista aina provinssin nykypäivään asti pitäen samalla silmällä alkuperäiskansojen osuutta elämään preerialla. Vuoden 1914 apteekissa saattaa haistaa erilaisten lääkkeiden, salvojen ja linimenttien kemikaalimaisen hajun, seriffin toimistossa voi vahingossa joutua telkien taakse, yhtäkkiä saattaa istua preerian halki kulkevan junan kyydissä ja sepän pajasta voi kantautua metallista kilkettä ja takomista. Lapsille boomtown on aivan täydellinen. Voin helposti kuvitella, miten paljon olisin rakastanut sitä lapsena ja miten talosta taloon kulkeminen olisi ruokkinut leikkejä ja mielikuvitusta aivan uudenlaisella levelillä. Toki boomtown on antoisa aikuisillekin, mutta kenties enemmän informatiivisuudessaan kuin leikkimielisyydessään. Mielikuvitusta on kuitenkin turha aikuisenkaan estää pinkaisemasta lentoon, niin kiva paikka se on!
Lapsiperheitä olikin tuona lauantaina paljon liikkeellä ja minäkin pääsin mukaan leikkiin, kun kävin kurkkaamassa sisälle höyryveturiin. Mun oli luonnollisesti ostettava junankuljettajalta "lippu" päästäkseni kyytiin. Tuommoinen kovin harmiton lasten leikki ei häirinnyt lainkaan museohallissa kiertelyä, mutta joiltain sitä saattoi odottaa jonkinlaista reagointia siihen, että lapsi huusi keskellä boomtownia niin kuin hältä olisi kurkkua leikattu - selkeästi ihan vain huutamisen ilosta. Se ei ollut itkua, ihan vaan kurkku suorana huutamista. Aikuisia seisoa tönötti vieressä laumallinen, mutta kukaan ei nähnyt asiakseen mainita lapselle, ettei sellainen karjuminen sovi mihinkään paikkaan. En voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia, mutta vielä vähemmän siedän heidän vanhempiaan, jotka eivät tee asialle mitään. Merkitsevin ja tuomitsevin katsein livuin seurueen ohitse ja menin lukitsemaan itseni sinne seriffin selliin.
Museohallista löytää muutakin kuin Saskatchewanin teollistumisen ja kehittymisen historiaa. Vasemmalla museohallissa on vanhojen autojen ja rautateiden näyttely ja kausiluontoisia vaihtuvia näyttelyitä. Nyt siellä oli vielä joulunäyttely pystyssä ja nähdessäni heti ensimmäisenä pelottavan näköisiä nukkeja tanssimassa feliz navidadin tahtiin, käännyin pois. Se oli karmivaa, ei kiitos. Ja koska ennen uraanikaivostoimintaa Saskatchewanin provinssin pääelinkeino oli maatalous, takavasemmalta löytyy myös maataloustyökonenäyttely.
Western Development Museum on todella yksi tärkeimmistä Saskatoonin must-see-kohteista.
---
Nyt aion jatkaa tän ihanan lauantai-illan viettoa katsomalla elokuvan. Ehkä arkinen fiilis tulikin tänään siitä, että tein kaikkea arkista; tiskasin, imuroin, pesin pyykkiä, kirjoitin, leikkasin varpaan kynnet... vaikka sitä on alitajuisesti sellaisessa virittyneessä tilassa, kuten aina ulkomailla ollessa, on vaan ihan mahtavaa, kun ei ole kiire minnekään.
Lapsiperheitä olikin tuona lauantaina paljon liikkeellä ja minäkin pääsin mukaan leikkiin, kun kävin kurkkaamassa sisälle höyryveturiin. Mun oli luonnollisesti ostettava junankuljettajalta "lippu" päästäkseni kyytiin. Tuommoinen kovin harmiton lasten leikki ei häirinnyt lainkaan museohallissa kiertelyä, mutta joiltain sitä saattoi odottaa jonkinlaista reagointia siihen, että lapsi huusi keskellä boomtownia niin kuin hältä olisi kurkkua leikattu - selkeästi ihan vain huutamisen ilosta. Se ei ollut itkua, ihan vaan kurkku suorana huutamista. Aikuisia seisoa tönötti vieressä laumallinen, mutta kukaan ei nähnyt asiakseen mainita lapselle, ettei sellainen karjuminen sovi mihinkään paikkaan. En voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia, mutta vielä vähemmän siedän heidän vanhempiaan, jotka eivät tee asialle mitään. Merkitsevin ja tuomitsevin katsein livuin seurueen ohitse ja menin lukitsemaan itseni sinne seriffin selliin.
Museohallista löytää muutakin kuin Saskatchewanin teollistumisen ja kehittymisen historiaa. Vasemmalla museohallissa on vanhojen autojen ja rautateiden näyttely ja kausiluontoisia vaihtuvia näyttelyitä. Nyt siellä oli vielä joulunäyttely pystyssä ja nähdessäni heti ensimmäisenä pelottavan näköisiä nukkeja tanssimassa feliz navidadin tahtiin, käännyin pois. Se oli karmivaa, ei kiitos. Ja koska ennen uraanikaivostoimintaa Saskatchewanin provinssin pääelinkeino oli maatalous, takavasemmalta löytyy myös maataloustyökonenäyttely.
Western Development Museum on todella yksi tärkeimmistä Saskatoonin must-see-kohteista.
---
Nyt aion jatkaa tän ihanan lauantai-illan viettoa katsomalla elokuvan. Ehkä arkinen fiilis tulikin tänään siitä, että tein kaikkea arkista; tiskasin, imuroin, pesin pyykkiä, kirjoitin, leikkasin varpaan kynnet... vaikka sitä on alitajuisesti sellaisessa virittyneessä tilassa, kuten aina ulkomailla ollessa, on vaan ihan mahtavaa, kun ei ole kiire minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!