Vuosi 2018 osoittautui ihan mukavaksi reissuvuodeksi siitäkin huolimatta, että ajattelin opiskelijabudjetilla elämisen jotenkin merkittävästi vaikuttavan matkojen määrään. Lienee kai turha mainita, että ne rahat, jotka menneen vuoden matkoihin upposivat, olivat sitten pois arkielämän budjetista. Suurin osa näistä "tavallisen elämän" rahoista meni asumiseen, ruokaan ja Turun ja Rauman välin suhaamiseen. Koko alkuvuoden elokuulle asti tuskailin uuden tietokoneen ostamista, koska edellinen oli räjähtämispisteessä. Lopulta ostin uuden koneen kesäduunirahoilla, koska mun oli yksinkertaisesti pakko opiskelua ja tulevaa vaihtoa ajatellen. Muutaman uuden vaatteen ostin, nekin pääsääntöisesti kirpputorilta. Mutta vaikka materialismi sai tältä vuodelta jäädä, en kadu hetkeäkään. Joku hemmottelee itseään uusilla vaatteilla, elektroniikalla ja autoilla, minä hemmottelen itseäni lentolipuilla, elämyksillä ja kokemuksilla. Joku onnistuu tekemään näitä kaikkia, mutta sellainen miljonääri minä kun en ole, niin maailma on täynnä valintoja.
Postauksen kuvat puhelimen syövereistä kaivamiani otoksia.
Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui helmikuussa Meksikoon. Tämä ei ollut mikään varsinainen ämpärilistakohde, tarkoituksena oli vain päästä johonkin, ja ukkelin toiveesta vieläpä johonkin lämpimään. Pitkällisen arpomisen jälkeen päädyimme Meksikoon. Toisessa matkablogissa oli mainittu rauhallinen Puerto Morelos levottomien Cancúnin ja Playa del Carmenin välimaastossa ja sinne me sitten lopulta päädyimme. Pieni kalastajakylä mangrovekosteikon ja turkoosin Karibianmeren puristuksessa oli oikea helmi. Turistien määrä oli lähes olematon, tunnelma rento ja rauhallinen ja sääkin siedettävä, kun majapaikassa pöhisi ilmastointi. Lisäksi sieltä on helppo löytää ja tehdä retkiä Mayan Rivieran merkittävimmille nähtävyyksille maya-temppeleille ja cenoteille.
Meksikostoorit
Olen viime aikoina pohtinut paljon omia valintojani matkojen suhteen, etenkin, kun ilmastonmuutos ja muut ympäristökysymykset ovat olleet kuuma puheenaihe menneenä syksynä. Vaikka reissuvuosi 2018 itseäni miellyttääkin kovasti, olen tullut sen myötä siihen tulokseen, että aion jatkossa tehdä vain sellaisia matkoja, jotka "oikeasti" haluan tehdä. Tämä olkoon lentomatkustamisen kahden vaihdon välttämisen ohella toinen uudenvuodenlupaukseni.
"Oikeasti" haluamani matkat ovat tietysti niitä, jotka löytyvät ämpärilistaltani. Yhä enemmän olen tunnustellut omia valintojani varata matka ja yhä enemmän olen lipsunut siihen suuntaan, jossa tarkoituksena on vain pakko päästä johonkin. Eikä siinä ole mielestäni mitään järkeä. Jotta voisin edes jollain tapaa puolustaa omaa, kovasti keskusteluissa kritiikkiä saanutta ja ilmaston kannalta demonisoitua valintaani matkustaa lentäen, aion tehdä sen edes jollain tapaa fiksusti. Tästä lähin tähtään ja kohdistan matkani niihin kohteisiin, jotka ihan oikeasti haluan nähdä ennen kuin potkaisen tyhjää. Sattumanvaraisiin kohteisiin matkustaminen on aina jännittävää ja sellaisista kohteista löytää taatusti aina jotain uutta ja upeaa, jota ei osannut edes odottaa, mutta niiden lisäksi on aina odottamassa ne must see -kohteet ja oma hiilijalanjälki vain kasvaa kasvamistaan. Myöhemmin lupaan julkaista nykyisellään elelevän ämpärilistani, jonka pohjalta alan suunnitella matkojani ja hyödyntämään järkevästi omaa lentämistäni. Matkustamisen "päättömyys" olkoon nyt historiaa.
Toukokuussa pyörähdin pikaisesti Madridissa. Sekin oli randomkohde, mutta toisaalta reissulle oli hyväkin syy. Ramin Djawadin Game of Thrones -konsertin Euroopan kiertue alkoi sieltä. Vanhana GOT-fanina tämä oli todella ainutlaatuinen ja mieletön kokemus. Minä ja matkaseurani halusimme kokea tämän spektaakkelin jossain, jossa emme kumpikaan olleet koskaan käyneet ja siksi Espanjan Madrid oli meidän valintamme. Konsertin ja itse Madridin ohessa tutustuimme muutamaan mielettömän kauniiseen keskiaikaiskaupunkiin.
Espanjan retken stoorit
Vuoden kolmas reissu kohdistui Australian länsirannikolle. Sekään ei ollut varsinaisesti bucketlistalla, mutta sinne päädyimmekin ihan vain ystävien perässä. Pariviikkoinen Australian matka olikin mukavaa yhdessä oloa ja läntisen rannikon rentomielistä tutkimista Perthista ja lounaisosiin kohdistuvalta roadtripiltä käsin. Kevättalvi yllätti välillä todellisella koleudellaan, viistoon piiskaavalla sateella ja melkein puhelimen kädestä riipivällä tuulellaan, mutta kaikin puolin reissu oli onnistunut ja olihan niitä lämpimiäkin päiviä nautittavaksi. Siisteintä tällä reissulla olivat taatusti Lounais-Australian kalkkikiviluolat ja Rottnest Island quokkineen ja valkoisine rantoineen.
Kaikkia Australipostauksia ei ole vielä putkahtanut blogin syövereistä ulos, mutta tässä muutama, jotka olen jo onnistunut julkaisemaan:
Vuoden viimeinen ja neljäs matkakohteeni, ja täten myös neljäs uusi maa bongauslistalleni männä vuonna, on tämä yliopistovaihtokohteeni Kanada, jossa parhaillaan asustelen jo huimaa toista päivää. Se ehti siis helposti vielä vuoden 2018 reissulistalle. Aion myös täällä ollessani pyrkiä toteuttamaan uudenvuodenlupaustani olla "tuhlaamatta" matkustusvalinnoistani johtuvaa hiilijalanjälkeä mihinkään "turhaan". Mulla on tietyt jutut, jotka haluan kokea ja niitä lähden ensisijaisesti toteuttamaan. Aion ehdottomasti käydä Vancouverissa, Kanadan Kalliovuorilla sekä Drumhellerissa, joka on muuten kaikkien dinosaurusfanien ehdoton ykköskohde Kanadassa, ellei jopa koko maailmassa!
(joojoo, kyllä mä jotain opiskelenkin...!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!