23. tammikuuta 2019

Päivä Margaret Riverin viinitiloilla

Kaikki, jotka edes hitusen tuntee mua todellisessa elämässä, tietää, että mun lempialkoholijuomani on puolikuiva valkoviini. Viini ylipäänsä on mun juttu. Punkkua tulee harvemmin juotua, mutta silloin kun juon, juon yleensä ranskalaista Evergreen-luomuviiniä. Valkkareista suosikkini on espanjalainen (tai katalonialainen - tämän vitsinpoikasen/oikaisun heitti David, meidän Madridin couchsurfing-isäntä, kun mainitsin asiasta) Vina Esmeralda, joka maistuu siltä kuin söisi lasillisen tuoreita persikoita. En kuitenkaan ole mikään viiniexpertti, mitä tulee niiden valmistukseen, erilaisiin rypäleisiin tai siihen, minkälainen viini sopii minkäkinlaisen ruuan kanssa. En ole myöskään koskaan käynyt oikealla viinitilalla, vaikka varmasti on tullut kotimaassa tai jossain päin maailmaa pyörittyä ihan niiden lähimaastossa. Australiassa menetin tämän viinitilaneitsyyteni, ja se olikin hauska ja mielenkiintoinen päivä se!

Lounais-Australian Margaret Riverin alue on tunnettu valkoisten biitsien, jännittävien kalkkikiviluolien ja täydellisten surffausmahdollisuuksiensa lisäksi myös laadukkaista ja kuuluisista viineistään. Pääsääntöisesti rutikuivan mantereen lounaisosissa vallitseva välimerellinen ilmasto mahdollistaa nämä vehreät ja kauniit viinitarhat, joita mutkittelevia pikkuteitä seikkaillessaan näkee ihan joka puolella. Olisimme voineet ottaa vain auton alle ja ajella tilalta toiselle, mutta koska meidän kuski halusi ehdottomasti olla mukana maistelemassa viinejä, päädyimme varaamaan paketin yhdeltä alueen lukuisilta retkenjärjestäjiltä. Bushtucker Winery & Brewery Tourin koko päivän mittainen retki kolmelle viinitilalle, yhdelle panimolle, yhdelle tislaamolle sekä juusto- ja suklaatehtaalle maksoi ~90 dollaria. Ja voi pojat, että siinä saikin koko päivän edestä naatiskella pikkubussin kyydissä.

Koska viinitilat sijaitsivat melko lähellä toisiaan, matka paikasta toiseen ei ollut kovin pitkä. Tähän kun lisäsi sen, että jokaisella viinitilalla maistettiin noin kuutta tai kahdeksaa eri viiniä, jokaisen tilan yhteenlaskettu viinisaldo oli reilu yksi sivistynyt lasillinen. Aamukymmeneltä pikkubussin kyytiin nousi viisi tavallisen hiljaista suomalaista kaveria, jotka luonnollisesti asettuivat pikkubussissa hieman erilleen muista, omaan rauhaansa, ja jokainen, joka tuntee oman suomalaisuutensa perusluonteen voi vain kuvitella tämän hetken sielunsa silmillään. Alkuillasta paluumatkalla viinitilojen, panimoiden ja tislaamoiden antimien jälkeen pikkubussin kyydissä istui varsin iloinen suomalaisseurue tyhmille vitseille tirskuen, rohkeasti hölisten ja kenties! jopa hieman Stand by me:ta laulellen, kerran se sattui radiossa soimaan. Reissu tuli heitettyä siis ihan perussuomalaisella tyylillä, vaikkakin pitänee puolustukseksi sanoa, että alkoholin nostattamasta innostuksesta huolimatta osasimme toki käyttäytyä. Vinkkinä siis kaikille, jotka suunnitelette päiväretkeä useille viinitiloille: varautukaa siihen, ettei päivä tule päättymään yhtä selväpäisesti kuin se nousee.

Aloitimme kierroksen Cape Naturaliste Vineyardilta. Sieltä jäivät mieleen tahmeat ja rutikuivat punaviinit ja aivan järjettömän isot lasilliset jokaista laatua. Siellä myös opetettiin hieman viininmaistelun perusteita ja viisaina sitten jälkimmäisillä tiloilla noudatimme näitä neuvoja kuin mitkäkin asiantuntijat ja näytimme taatusti todella fiineille. Cape Naturaliste oli kaikista viinitiloista, hyvistä valkkareista ja erityisen maukkaasta jälkiruokaviinistään huolimatta, päivän "huonoin" tila, kenties sen vuoksi, että sen punaviinit olivat niin kuivia, että ne takertuivat kurkkuun kiinni.


Toinen kohteemme oli Driftwood, jossa punkkukin alkoi soljua suussa mukavammin, liekö se johtui niistä Cape Naturalisten jättiannoksista tai ihan vain siitä, että ne vain yksinkertaisesti olivat parempia. Driftwoodissa viinejä meille esitteli virolainen nainen.


Bushtucker Winery & Brewery Tourin päiväretkeen sisältyi nestemäisten nautintoaineiden maistelun lisäksi myös vierailu Margaret Riverin juusto- ja suklaatehtaille sekä hintaan sisältyvä lounas, joka nautittiin Knotting Hill -viinitilalla viininmaistelun yhteydessä. Lounas ei ollutkaan ihan perussettiä, ainakaan meille ulkomaalaisille. Tarjolla oli mm. monenlaista lihaa, joka oli taatusti kotimaista. Savustettu krokotiili oli melkoinen positiivinen yllättäjä; se muistutti hieman savustettua vaaleaa kalaa ja ehkä vähän etäisesti jopa kanaa. Kenguru oli sen sijaan pettymys sekä maultaan että koostumukseltaan. Noh, tulipahan maistettua niitäkin! Knotting Hill oli muuten meidän viimeinen viinitilakohde ja ehdottomasti paras kaikista niistä!


Viinikierroksella kävi aika perinteisesti kuten yleensäkin, jos juo jotain alkoholia: mitä enemmän juo, sitä paremmalta kaikki maistuu. Toisaalta en halua uskoa, että viinit olisivat pelkästään sen vuoksi parantuneet loppua kohden. Viinit olivat oikeasti todella hyviä ja laadukkaita!

Yksi meidän pikkubussiin ahtautuneesta seurueen jäsenestä hehkutti kovasti The Grovea. The Grove olikin seuraavana listalla ja siellä maistelimme viinien sijaan erilaisia liköörejä. Meikäläinen oli päässyt sen verran viinien makuun sinä päivänä, että en voinut mitään haikealle viininkaipuulleni The Grovessa, jossa maistelimme myös erilaisia oluita. Sinällään juomalaadun vaihtelu oli ihan kiva lisä retkelle, mutta kokonaisuudessaan meiltä jäi oikeastaan koko porukalta ymmärtämättä, miksi se eräs nainen oli niin kamalan innoissaan siitä paikasta. Päädyimme lopulta siihen tulokseen, että sen täytyi olla se liköörejä tarjoilevia vitsiniekka siellä baaritiskin takana. Mies jäi ainakin minun ainoaksi kohokohdakseni The Grovessa, vaikka muutama suklaashotti upposikin helposti kitusiin.





Jäljellä oli enää päivän viimeinen destinaatio, Bootleg Brewery, jossa maisteltiin melko hyviä oluita ja aivan todella mahdottoman hyvää siideriä! Lähtiessämme panimolta poltimme savukkeet panimon pihassa ja meidän retken opas nauroi makeasti ja sanoi, että eurooppalaiset on niin helppo tunnistaa joukosta. Tupakka maksaa Australiassa aivan järkyttävän paljon; askin hinta pyöri 30 ja 32 dollarin kieppeillä. Ei ole siis lainkaan kummaa, etteivät australialaiset polta samalla volyymillä kuin eurooppalaiset. Australia lienee maailman kolmanneksi kallein maa tupakoitsijalle.


Koska kotimatka meni nopeasti hurjilla päivän mittaisilla viini-, olut- ja liköörivauhdeilla, pidimme Busseltonin kämpässämme pienimuotoiset jatkot; korkattiin airbnb-isännän jääkaappiin jättämä "complimentary bubbles", grillattiin ja päädyttiin loppuyöstä katsomaan Pingua Youtubesta.

Kaiken kaikkiaan viinikierros oli oikein mainio tapa kuluttaa yksi päivä vehreän Margaret Riverin syleilyssä. Myönnän, olin aluksi hieman epäileväinen, mutta päivän päätteeksi olin todella tyytyväinen päätökseemme osallistua Bushtuckerin päiväretkelle. Aina toisinaan sitä pääsee yllättymään reissuillansa hyvin positiivisesti ja tämä oli kyllä ehdottomasti yksi niistä yllätyksistä. Suosittelen viinikierroksia, etenkin Länsi-Australian Margaret Riverille, vaikka ei kamalasti viineistä välittäisikään. Meinaan, voi vaikka vahingossa viinikeiju puraista... ;)
---

Australiapostauksia on vielä muutama jonossa ja pyrin saamaan ne ennen helmikuun puoliväliä ulos. Sitten voinkin keskittyä täysillä Kanadaan, vaikka yksi Suomiaiheinenkin postaus tekisi mieli kirjoittaa. Tulossa ainakin juttu meidän roadtripin loppumetreistä ja Margaret Riverin jännittävistä kalkkikiviluolista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Luetuimmat

Arkisto