En ole vielä kirjoittanut vuotta 2020 summaavaa postausta - tosin useimmiten se onkin jäänyt kirjoittamatta. Mulla oli pitkään sellainen olo, että en saisi koottua tuosta koronan runtelemasta vuodesta mitään erikoista tänne matkailuun painottuvaan blogiin. Sitten törmäsin Muuttolintu -blogin Annan matkakuvahaasteeseen ja ajattelin, että tuossapa mainio tapa koota yhteen edeltävä, matkailun osalta hyvin vajavaiseksi jäänyt vuosi. Postauksen lopussa ohjeet haasteeseen sinullekin!
Tässä tämä siis tulee!
1. Vuoden suosikkikuva
Tämä oli helppo. Näin tämän kuvan kirkkaana mielessäni heti, kun näin, mitä vaaditaan.
Heinäkuisen, lämpimän sunnuntaiaamun hiljaisuus ja seesteys Ukko-Kolin huipulla syövytti mieleen yhden hienoimmista suomalaisista maisemista. Tässä kuvassa on suomalaisen sielunmaiseman syvin olemus: järven sineä ja metsän vihreyttä. Todellinen kansallismaisema, etten sanois, vaikka kuvalla onkin mahdottomuus saada taltioitua tuota lumoavaa näkymää ja fiilistä.
2. Arjen luksusta
Tässä ollaan kyllä niin totaalisesti arjen luksuksen vietävissä, ettei tosikaan! Kuva on ravintola Odinesta Iso-Haiduksen saarelta Uudestakaupungista. Olin viime kesän Ukissa töissä eräässä projektiluontoisessa tehtävässä ja suuri osa työajasta tuli vietettyä saaristossa veneillen. Jo se oli aikamoista arjen luksusta, vaikka sainkin kyllästymiseen asti tarpeekseni punkeista!
Yhden kerran sitten päädyin nuo saariston salat tuntevan työkaverini kanssa työlounaalle ravintola Odineen. Suuri peukku tälle paikalle: ruoka oli maukasta ja puitteetkin kunnossa! En ole tottunut syömään oikeaa ravintolasafkaa työaikana, joten tämä oli aika kiva kokemus!
3. Kesäkuva
Vietin viime kesänä niin paljon aikaa mökillä, että olisi ollut suuri vääryys valita tähän jossain muualla kuin siellä otettu kuva!
Nautin ystävistä, herkullisesta ruuasta, lukemisesta, hiljaisuudesta, järvilintujen laulusta, viilentävästä vedestä ja kuumasta saunasta. Näinä hetkinä ei tullut edes kaivattua ulkomaille. Ne olivat täydellisiä hetkiä. Jopa se, kun tapasin ulkohuussipolulla sahalaitaselkäisen lieron (tämä oli jo kuitenkin syksymmällä).
4. Ihana majapaikka
Se oli ehdottomasti tämä mystinen rauhantyyssija keskellä Marrakeshin vanhan kaupungin vilinää ja vilskettä. Riad l'Orangeraie oli hintava, mutta joka sentin arvoinen yösija, jonka ei alkuunkaan uskonut sijaitsevan levottoman ja meluisan medinan keskellä. Seinien sisäpuolella oli hiljaista, hyviä tuoksuja ja makuja ja näkymiä kuin tuhannen ja yhden yön saduista.
Huolimatta siitä, ettei medina itsessään ehkä houkuttelisi kuin oikein extremesti elävää pariskuntaa vaikkapa häämatkalle, tämä riad on niin romanttinen ja lumoava, että voisin ainakin itse sulkeutua sinne viikoksi tai kahdeksi ukkelin kanssa (ellen olisi niin seikkailunnälkäinen, etten paria päivää pidempään viihtyisi paikallani).
5. Hauska muisto
Tiedättekö sen tunteen, kun jokin menee pieleen ja ensimmäisenä tekisi mieli alkaa itkemään? Joskus se menee kuitenkin niin, että huolimatta tilanteen kenties ilmiselvästä negatiivisesta vibasta, tuntee naurun vyöryvän ulos jostain syvältä kehosta ja ravisuttavan sisuskaluja myöten. Näin pitäisi käydä useammin, koska elämä ei ole niin vakavaa. Ihan oikeasti.
Tapasin syksyllä tyttöjä Espoossa. Tapaamme nykyisin 1-2 kertaa vuodessa riippuen siitä, miten saadaan aikataulut sopimaan yhteen. Tuolla kertaa päätimme kokkailla yhdessä hyvää ruokaa. Huolimatta siitä, että osa meidän tomaattikeitosta räjähti pitkin keittiötä ja talon koiraa (kyllä, sessellä oli naama ihan oranssina, koska sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan), sitä riitti meidän lautasillekin ja se oli suorastaan herkullista. Mutta ehkä vielä parempaa oli se siitä syntynyt hillitön naurunremakka, joka oli se ensimmäinen reaktio siihen, kun keitto karkasi tehosekoittimen kannen alta.
6. Herkullinen hetki
Tomaattikeittoepisodi olisi voinut olla myös yksi vuoden herkullisimmista hetkistä, mutta annetaan sijaa muillekin kandidaateille.
Täytyy siis jakaa tämä herkullinen hetki kotikaupungistani Wanhan Rauman Kaffebarista. Kaffebar on vuorokauden ajasta ja vuodenajasta riippumatta aina täynnä, mutta onneksi siellä on myös tämä sisäpiha, jossa voi nauttia yhtä aikaa sekä kakusta että ulkoilmasta, vaikka olisikin jo joutunut pukemaan päälleen kaulahuivin hitaasti lähestyvän syksyn vuoksi.
Kaffebarissa tulee käytyä muutaman kerran vuodessa ja pakkohan siellä on aina jokin ihana kakku vetää naamaan, kuten tuona alkusyksyn päivänä, kun pitkästä aikaa vanhassa kaupungissa kuljeskelin.
7. Se ei-niin-hohdokas muisto
Piipahdimme kesälomareissulla heinäkuussa Savonlinnassa tarkoituksena vierailla Olavinlinnassa. Se oli kuitenkin virhe: ei niinkään ajatus Savonlinnasta tai historialliseen kohteeseen tutustumisesta, vaan ajankohta. Blogia pidempään seuranneet ovat varmaan jo selvillä siitä, etten pidä ihmispaljoudesta ja ruuhkasta. No mitä Savonlinnassa on heinäkuussa? No ihmispaljoutta ja ruuhkaa. Siinä ei ollut mitään hohdokasta, kun miljoona muutakin oli juuri sinä päivänä päättänyt jalkautua Savonlinnan kaduille ja Olavinlinnaan.
Emme koskaan lähteneet edes jonottamaan linnaan pääsyä. Tiesimme ukkelin kanssa molemmat, että emme nauttisi historiasta, jos iholla olisi koko ajan joku huohottamassa ja pälisemässä. Jäi paha mieli. Siitä, että Olavinlinna, johon tutustumista olen odottanut pitkään, jäi kokematta ja siitä, että olin niin ajattelematon, että ehdotin Savonlinnassa käymistä Suomen kuumimpana kesälomakuukautena.
No, syssymmällä uudestaan. Tai siis keväämmällä. Mutta ei missään nimessä kesällä!
8. Rakkaassa seurassa
Huhtikuussa tuli täyteen kolme kuukautta, kun en ollut tavannut ketään ystäviäni kasvotusten. Osittain sen vuoksi, että asumme täällä kaukana rannikolla ja kaikki muut jossain ihan muualla Suomessa, ja osittain tietysti koronan takia. Ensin olin ajatellut, että ei se mitään, olihan meillä esimerkiksi skype.
Touko-kesäkuun vaihteessa oltiin ukkelin kanssa kuitenkin äärimmäisen hurjia ja reissattiin Tampereelle! Ystävämme oli kutsunut meidät veneilemään Näsijärvelle. Se kuulosti jo pelkkänä ajatuksena niin huikaisevalta niin monen kuukauden "eristyksen" jälkeen, että turhia ajattelematta me tietysti lähdettiin! Ja meillä oli ihan hurjan kivaa ja meille osui taatusti kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä!
9. Suosikkikuva itsestä
Itsestä tulee kyllä tosi vähän otettua mitään julkaisukelpoisia kuvia, mutta tämä ukkelin ottama kuva Erg Chegagassa on kyllä kiva! Siitä jotenkin huokuu se onnellisuus, jota tunsin tuolla hiekkadyynien keskellä, kun yksi unelma oli ihan hilkulla toteutumassa.
10. Unohtumaton maisema
Tähän viimeiseen ei ole olemassa sanoja. Sahara ja Saharan kuuma, punainen hiekka.
Maisemat Kolilta vat hienot. Koli on siinäkin mielessä loistava kohde, että siellä näyttää kauniilta ympäri vuoden. Tällä hetkellä itseä kiinnostaisi käydä Kolilla kevättalvella ja nähdä Kolin maisemat lumen peitossa.
VastaaPoistaTähän tulee osallistuttua itsekin. Todennäköisesti luvassa on paljon Alppikuvia...
Koli olisi kyllä upeaa nähdä lumisena!
Poista