Mun ensimmäinen etappini Alaskassa kohdistui Sewardiin. Mietin pitkään, että kannattaisiko mun sinne lähteä, sillä olihan se sellainen
"tuttu paikka" edellisreissulta.
Toisaalta Seward oli jo silloin varastanut mun sydämen - "olihan se se mun tuleva kotikaupunkini" - ja musta tuntui ihan hurjan kivalle ajatukselle mennä sinne takaisin. Lisäksi Sewardissa houkutteli sen tarjoamat meriseikkailut Kenai Fjordsin kansallispuistoon ja kivan oloinen vaelluskohde Exit Glacier. Kun tähän kaikkeen pähkäilyyn ja suunnitteluun sisältyi vielä kourallinen epäonnistuneita yhteydenottoyrityksiä kuljetusfirmoille* miettiessäni matkaa mm. Girdwoodiin ja Homeriin ja vaikka mihin, niin kaikki olikin yhtäkkiä selkeää. Mä menisin Sewardiin.
*Otin muutamaan Lonely Planetinkin mainitsemaan bussifirmaan yhteyttä (Seward Bus Line ja Magic Bus) ja kyselin mahdollisuutta matkustaa tiettyihin kohteisiin, mutta näistä paikoista kukaan ei koskaan vastannut mulle mitään. Ei koskaan. Lisäksi luin niin karmeita arvosteluita Seward Bus Linesta, että ihan alkoi jopa kaduttaa, että olin koskaan sen aikatauluista ja paikkavarauksista koskaan kysynytkään.
Mähän siirsin itseni Sewardiin junalla, mikä oli tietysti kallista. Jos olisin hukannut vielä yhden päivän Anchoragessa, olisin päässyt Sewardiin Homer Stage Line -bussilla. Kyseinen bussi nimittäin matkusti toukokuussa vielä vain joka toinen päivä Anchorage - Homer ja Homer - Seward -väliä. Mulla ei ollut aikaa odotella sitä, vaan aamuviiden kieppeillä tiistaina 17. toukokuuta heitin rinkan selkään ja kävelin uinuvan Anchoragen läpi Alaska Railroad depotille.
 |
| Alaskan junissa on maisemavaunuja! |
 |
| Maisema Anc - Swd - rautatien varrelta |
Mähän olin tuudittautunut ajatukseen, että voisin nukkua sen neljä tuntia junassa matkalla Sewardiin, koska herätys oli niin karmean aikainen sinä aamuna ja olihan Anc- Swd -väli jo viime reissulla tullut tutuksi. Juna oli puksutellut kymmenisen minuuttia eteenpäin, kun oikealla puolella avautui aamu-usvainen näkymä Turnagain Armille ja sen valkoisiin lumihuippuihin. Mun uni oli välittömästi hävinnyt. Heiluin neljä tuntia junassa kameroineni, ymmyrkäisine silmineni ja kaikkine aisteineni kuin heinämies. Ei kukaan voi nukkua niin upeissa maisemissa. Tai kyllä siellä joku pariskunta uinui. Mieleni teki mennä ravistelemaan ne hereille ja kysymään, että mikä helkkari niitä vaivas!
 |
| Ihana Seward ja Resurrection Bay |
 |
| Seward ja Mt. Marathon |
Olin päättänyt jo ennen reissua, että tällä kertaa Alaskassa haluan suunnata merelle. Tarkoituksena oli vierailla ainakin Kodiakin saarella (se jäi, kiitos huonojen lauttayhteyksien), mutta vähintään mä halusin osallistua valassafarille tai jollekin muulle merimatkalle, jossa upeiden maisemien lisäksi kohtaa myös villejä merieläimiä. Varasin Sewardissa ollessani itselleni Kenai Fjords Toursilta kuuden tunnin merimatkan Kenai Fjords National Parkiin. Se kustansi bouttia 180 dollaria ja oli joka pennin arvoinen.
 |
| Sewardin satama |
Tuona kuutena tuntina näin upeimmat maisemat, joita olen koskaan elämässäni kohdannut. Se oli kuin toisesta maailmasta. Ne pystysuorat kallioseinämät, jotka nousivat merestä lähes uhkaavina, niiden yläpuolella kohoavat tuuheat kuusikot, taustalla siintävät jäätiköt ja lumihuippuiset vuoret, myrskyävä ja sininen Alaskan lahden aava selkä, merileijonat, lunnit, miekkavalaat ja tuuli, joka sai sormet ja otsalohkon kohmeeseen, mutta joka samalla vapautti mielen ja synnytti niin paljon onnellisuutta mun sydämeeni, että sisinmmässäni hehkui vähintään hyvä Harvian saunakiuas. Se oli jotain aivan sanoin kuvaamatonta, ja siksi aionkin näyttää teille sen kaiken kuvina. Totuus kuitenkin on, että se pitää kokea ihan itse.
Kenai Fjordsin merimatkalla kohtasin reissuni ainoat suomalaiset. Samalle botskille oli eksynyt pariskunta Liedosta (tai jostain muualta Turun lähettyviltä), jotka olivat juhlimassa miehen kuuskymppisiä Alaskassa. Jutustelun lomassa selvisi, että olimme olleet samassa Reykjavikista lähteneessä koneessa muutamaa päivää aiemmin. Palasimme yhtä matkaa satamasta keskustaan kävellen, sillä heidän majapaikkansa oli vain sadan metrin päässä omastani. Myöhemmin kohtasimme vielä yhdessä Sewardin pubeista ja joimme muutaman oluet.
Pariskunta oli Sewardissa vuokra-autolla ja sanoivat mulle jossain kohtaa iltaa, että voisivat tarjota mulle kyydin takaisin Anchorageen, sillä olivat itse ajamassa sen kautta Wasillaan seuraavana päivänä. Kirosin mielessäni sitä, että olin ostanut jo etukäteen (sen kalliin!) junalipun. Kiitin ja kieltäydyin. Ja kirosin edelleen. En olisi änkenyt heidän kyytiinsä ilmaiseksi, mutta olisi se tullut huomattavasti edullisemmaksi kuin 70 dollarin junalippu...
No, tiemme erosivat ja minä palasin Anchorageen junalla itsekseni tekemään uusia suunnitelmia. Se junamatka toisaalta kannatti, sillä matkan aikana näin neljä ruskeakarhua, yhden mustakarhun (joita ei näe juuri koskaan!) ja kourallisen hirviä.
 |
| Mustakarhu |
