Takaisin Nepaliin

Reissu oli aivan mahtava. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu suorastaan omituiselle edes ajatella, että hei, mähän olin siellä! Mä ihan oikeasti olin siellä! Kuvien katsominen tuntuu kummalliselle. Aivan kuin olisi ottanut kuvia näkemästään unesta.
 
Unelmien matkakohde
Vaikka mä odotin niin innolla näkeväni ne jättimäiset lumihuippuiset vuoret, nyttemmin ajateltuna pelkästään jo nepalilaiseen kulttuuriin tutustuminen oli huisin mieletöntä. Oikeastaan, mitä lähemmäs reissu aikoinaan tuli ja mitä enemmän mä lueskelin etukäteen Lonely Planetia, sitä enemmän nepalilaisen ihmisen elämä alkoi mua kiinnostaa. Se oli niin erilaista. Kaikesta köyhyydestä ja alkeellisuudestaan huolimatta se oli suorastaan lumoavaa. Vaikka reissussa muutamaan otteeseen tulikin mietittyä, että mitä helkkaria mä täällä teen, miten tämä VOI olla kenenkään unelmien matkakohde tai miten kulttuurishokissa satunnaiset uudet kokemukset suoraan sanoen vituttivatkin, mä rakastuin päätä pahkaa. Ihan siihen kaikkeen.

Hetki ennen auringonnousua, Nagarkot

Jokaiselle jotain
Nepal on aivan uskomattoman monipuolinen matkakohde. Nepalissa voi viettää kaupunkilomaa (ainakin Kathmandun miljoonakaupungissa, jos nyt ei sitten kaipaa välttämättä merkkiliikkeitä ja mahtavia shoppailumahdollisuuksia), rantalomaa (siitäkin huolimatta, että meri on kaukana ja vesistöt saastuneita), safari- ja viidakolomaa (etelä-Nepalista löytyy melkoinen viidakko), tietysti vuorikiipeily-, trekki- ja vaelluslomaa, oikeastaan mitä tahansa extremelomaa (vuorikiipeilystä koskenlaskun kautta luolakiipeilyyn ja liitovarjoiluun)... ihan mitä vain mieli tekee!

Ainut, mihin Nepal ei ehkä ainakaan parhaiten sovellu, on kaksiviikkoinen rentoutumisloma pikkulasten kanssa (vrt. vaikkapa Thaimaan turistikohteet). Okei, lasten kanssa kyllä pärjää Nepalissa. Nepal oli aika helppo maa matkustaa, ei lainkaan niin hankalaa ja extremeä kuin mä alunperin olin kuvitellut (siitä oli siis helppo aloittaa tämä meikäläisen maailmanvalloitus). Tosiasia vaan on se, ettei Nepalissa ole lapsille mitään. Kathmandulaaksossa ainut lapsia kiinnostava kohde saattaisi varmasti olla eläintarha, etelässä norsuajelu. Siinä ne sitten ovatkin. Reissun päällä nähdessäni joidenkin raahanneen mukaansa pieniä lapsia, ajattelin miten se oli lähinnä itsekästä ja epäreilua lapsia kohtaan. Pieniä lapsia kun ei voi kiinnostaa joku tuhat vuotta vanha temppeli.
 
Haaveissa vain
Reissussa syntyi väkisin salainen pieni haave trekkaamisesta, vaikkapa Annapurna base campille. Totuus vain on se, ettei meikäläisen tämänhetkisellä fysiikalla nousta yhtään mihinkään. Jo pienet kukkulat ja maksimissaan neljä tuntia kestäneet hiket saivat mut raivon partaalle, kuinkas sitten pari viikkoa kestävä nousu VIELÄ korkeammalle, vielä hankalammassa maastossa? Ei siis tule kuuloonkaan, ei vielä vuosiin. Ehkä joskus, jos polte kasvaa niin suureksi, että mä pystyn treenaamaan itseni siihen kuntoon... se olisi sanoinkuvaamattoman upeaa. Se jos mikä olisi vuorien kauneudesta lumoutuvan ihmisen elämän kohokohta!

Ensi kerralla sitten
Kaksi viikkoa Nepalissa oli aivan liian lyhyt aika kokemaan ja näkemään kaikki maan ihmeellisyydet. Lähes jokainen paikallinen, joka kysyi matkamme pituutta, naurahti osaaottavasti ja totesi saman. Paljon siis jäi vielä näkemättä, Luklan vuoristokylä ja Mt. Everest, Terain viidakko etelässä Intian rajalla. Mutta ei se mitään. Tämä matka Nepaliin saattoi olla mun ensimmäinen, mutta ei todellakaan viimeinen.

"Knowledge of what is possible is the beginning of happiness <3 2012" Sam's Pub, Kathmandu