Bucketlist - ja sitten matkaan?

Lupasin alkuvuodesta päivittää omaa matkustamiseen liittyvää ämpärilistaani. Se on hyvin olennainen osa tekemääni uudenvuodenlupausta, josta pyrin pitämään kiinni myös kaikkina tulevina vuosina. Sitä voisikin kai kutsua enemmän uuden reissuelämän lupaukseksi. Lupasin vähentää matkutamiseeni liittyvää ympäristökuormitusta ja hiilijalanjälkeä tekemällä fiksuja reissuratkaisuja. Fiksut reissuratkaisut ovat omassa tapauksessani nimenomaan niitä, jotka haluan toteuttaa, eivät niitä, joista päätös tehdään pikaisesti, koska on vaan pakko päästä _johonkin_. Siis bucketlistan pitää olla kuosissa ennen kuin voin alkaa edes suunnittelemaan lupauksen toteuttamista.

Juu juu, pitäisi kai elää hetkessä. Mutta koska olen aikamoinen jalat-maasta-irti-tyyppi, niin eihän tälle krooniselle haaveilulle mitään oikein mahda. Ja sitä paitsi, siinä vaiheessa, kun ihminen lakkaa unelmoimasta, alkaa elämän alamäki. Se on oma, henkilökohtainen mielipiteeni.

Bucketlista on tietysti jatkuvan muutoksen alla. Tämän listan pohdinnassa ei tosin mennyt kovin kauaa, sillä osa on pysytellyt tiukasti listoilla sitten viimeksi julkaisemani reissuhaavepostauksen. Oli mukava huomata, että ainakin Irlanti on karsiutunut listalta pois ihan vain siksi, että toteutin tuon haaveen pari vuotta sitten. Osa kohteista on tippunut listalta monista syistä, lähinnä paljon kiinnostavampien paikkojen putkahtaessa esiin tai kyllä, ihan jopa ympäristön kannalta edullisista syistä. Esimerkiksi olen aina haaveillut matkustavani Peruun ja vierailevani Macchu Picchulla, mutta luettuani jostain, miten alue kärsii sinne rynnistävistä turistilaumoista, mieleni alkoi yhtäkkiä sulkea haavetta ulos listalta. Saattoi olla, että tähän vaikutti myös se, että juttelin erään ihmisen kanssa, joka on käynyt Perussa ja kyseisessä paikassa ja hän kertoi niin äklöttävän kertomuksen omasta vuoristopahoinvoinnistaan, että melkein tiputin jo Tiibetinkin pois listaltani! 

Listan lopullisen muodon saavuttamiseksi käytin apuna tällä kertaa ihan perinteista karttaa. Tutkiskelin tätä maapalloa manner kerrallaan ja pohdin, mikä mua erityisesti missäkin kiinnostaa ja mitkä niistä voisi olla juuri niitä juttuja, jotka ehdottomasti haluan kokea. Lopulta, lista syntyi täysin luonnollisesti ja pakottamatta. 20 olisi ollut kai vähän kivempi, pyöreä luku, mutta mun mielestä 19 on myös ihan jees.

Kuvat: pixabay.fi

1. Trans-Siperia junamatka

Kumma kyllä, tätä eeppistä junamatkaa ei löydy mun edelliseltä listalta. Olen enemmän kuin hämmästynyt, koska se on ajatuksena aina kiehtonut mua. Onhan siitä ukkelinkin kanssa ollut joskus vuosia sitten puhetta, mutta sitten se on jäänyt kaiken muun jalkoihin. Toisaalta en voi olla lainkaan varma, olisiko kahden viikon mittainen junamatka lopulta niin kovin hehkeä kokemus, mutta eihän sitä voi koskaan tietää, jos ei kokeile! En ole ihan varma, haluaisinko matkustaa junalla Moskovasta Vladivostokiin pitäytyen puhtaasti Venäjän maalla vai haluaisinko vaihtelua ja päätyä Kazakstanin ja Mongolian kautta Pekingiin. Eeppinen reissu taatusti olisi, eikä lopulta edes kovin mahdoton toteuttaa.

Mongolia

2. Patagonia

Patagonia pysyttelee listalla visusti. Etelä-Amerikka on muutenkin vielä valloittamatta, joten miksi sitä ei voisi aloittaa Argentiinan ja Chilen upeista aavikko- ja vuoristomaisemista Patagoniasta? Tulisipa siinä yksi uusi vuorijonokin nähtyä. Sehän ei tietenkään ole se suurin syy, miksi maisemat tuolla päin maailmaa itseäni kiehtovat. Ei ollenkaan. 

Ja tässä kohtaa sarkasmi.

Chile

3. San Francisco

"If you're going to San Francisco be sure to wear some flowers in your hair...", lauloi Scott MacKenziekin. 

Manner-Yhdysvallat ei ole koskaan ollut mulle mikään ämpärilistakohde eivätkä sen suuret kaupungit ole koskaan herättäneet mussa oikein mitään tunteita (tämä toki muuttui ainakin New Yorkin kohdalla, mikä olikin aika käänteen tekevä ja silmiä avaava reissu, koska New York osoittautuikin vallan mainioksi ja hehkutusten arvoiseksi kaupungiksi, ja onnistuin jopa tykästymään siihen jollain kierolla tavalla). San Francisco on jotenkin kuitenkin aina ollut sellainen kaupunki, jonne matkustamista en ole ainakaan suuremmin kammoksunut ja se on ollut jopa toivottavaa. Ehkä alitajunnassa itää jonkinlainen suurkaupungin kaipuu, ehkä kaupungin rentous ja avoimuus kiinnostaa, en tiedä. Olisi kuitenkin ehdottoman mahtavaa päästä kokemaan itse tuon kaupungin tunnelma, vielä kun se on olemassa ennen San Andreasin siirroksen ennustettua suurmöyhennystä.

4. Dalton Highway

Alaskan Dalton Highway on pakko päästä ajamaan vielä jonain päivänä päästä päähän. Se on ehkä listattu yhdeksi maailman vaarallisimmaksi roadtrip-pätkäksi, mutta oikealla ajoneuvolla oikeissa olosuhteissa ja oikean seuran kanssa tuo reissu voisi olla yksi eeppisimmistä koskaan. 

Dalton Highway on vaivaiset (ja pahaenteiset) 666 kilometriä pitkä valtatie Alaskan Fairbanksista Deadhorseen ja se sisältää Pohjois-Amerikan pisimmän "tyhjän" osuuden. Toisin sanoen, noin neljän sadan kilometrin aikana tien varrella ei ole mitään, ei mitään; ei tankkauspistettä, ei asutusta, ei mitään, paitsi villi luonto. Avun tarpeessa pitää ottaa yhteyttä satelliittipuhelimella, koska siellä ei ole siis myöskään kuuluvuutta. 

Tämä olisi niin uskomaton seikkailu joskus kesäaikaan. Perillä voisi sitten ihastella yötöntä yötä hyisen Beaufortin meren rannalla ja kiikaroida jääkarhuja ja tutustua inuittien arkipäiväiseen elämään.

5. Risteily Aleuteilla

Alaskaan on vielä monta matkaa tekemättä! Alaska ja risteilyt kuuluvat eittämättä yhteen, sillä se saattaa olla ainut keino tavoittaa pienet, vuoristojen eristämät kyläpahaset rannikolla. Kohti Aasiaa kurkottavat Aleutien tuliperäinen saarikaari on kiehtonut mua jo pitkään. Turhaa mä näidenkään kohdalla alan väkisin keksimään syitä, miksi haluan mennä juuri Aleuteille; se nyt vaan on se pohjoinen luonto ja maisema ja tulivuoret ja ihmismassojen puute.

6. Grönlanti

Grönlanti näyttää aina niin kauniilta, kun se ylitse suhauttaa lentokoneella. Loputtomalta lumen, jään ja rosoisten vuoren huippujen aavikolta, jossa kuolisi alta aika yksikön ilman kunnollista varustautumista. Olen erityisen innostunut ylipäänsä pohjoisen arktisista seuduista matkailukohteina, sillä niissä on mielestäni yhtä aikaa sellaista karuutta ja lumoa, jota on muualta mahdotonta löytää. Eristäytyneisyys, hiljaisuus, yksinkertaisuus, valkeus ja ihmisten vähyys ovat erityisesti itseäni kiehtovia elementtejä, joita ei taatusti Grönlannin matkalla tarvitsisi kauaa etsiskellä.

7. Huippuvuoret

Huippuvuoriin pätee aikalailla samat speksit kuin Grönlantiinkin. Sen autio yksinäisyys jossain kaukana pohjoisessa hyisen meren ympäröimänä ja ne kolkkojen ja tyhjien lumitasankojen ja vihaisten vuorenhuippujen vuorottelu maisemassa ovat lumonneet mut ihan täysin kuvia ihastellessa. Eikä olisi hullumpaa bongata ihkaoikeaa jääkarhuakaan!

8. Ring Road

Islanti oli taianomainen tulen ja jään maa, jonne vielä joskus haluan takaisin. Olisi aivan mieletöntä vuokrata auto ja lähteä kiertämään koko saari ja näkemään kaikki kaunis islantilaisuus aina mustilta hiekkarannoilta tulivuorten päällä lipuville jäätiköille ja salaisille kuumille lähteille. 

9. Skotlanti

Skotlannin ylämaat saavat aina sydämen sykähtämään aivan erityisellä tavalla. Mun on pakko myöntää, etten joitain vuosia sitten vielä edes tiennyt, että Skotlannissa on oikeasti vuoria (onneksi opiskelen nyt maantiedettä, hehheh). Joskus päädyin googlettelemaan Skotlantia erään kaverin innostavien puheiden vuoksi ja sain itsekin todeta, että Skotlanti on kuin onkin muutakin kuin vain ikivanhoja (kummitus-)linnoja ja vesihirviöitä syvyyksissään piilottelevia järviä. Sittemmin saatoin katsoa sarjaa nimeltä Outlander (miten pettynyt olinkaan, kun sarjan tapahtumat siirtyivät pois Skotlannista) ja halu päästä itse seikkailemaan jylhiin ylämaan maisemiin on vain kasvanut. Satunnaisesti olen törmännyt myös kuviin Edinburghista ja voi pojat, että siinä on sitten kauniin näköinen kaupunki. Luultavasti Skotlannin valloitus tulee sitten joskus alkamaan juuri tuolta.

10. Auschwitz-Birkenau

Koska yksi keskitysleiri ei riitä. Interraililla 2015 piipahdimme Dachaun keskitysleirillä Etelä-Saksassa. Kokemus oli pysäyttävä; aivan kuin tuo vain vuosikymmenten takainen, siihen asti vain kirjojen sivuilta tai tv-dokumenteissa mainitut, kaikkine käsittämättömine raakuuksineen lähes naurettavan fiktiiviseltä vaikuttaneet tapahtumat olisivat yhtäkkiä muuttuneet todellisiksi (vähän kuin joku olisi vetänyt yhtäkkiä turpaan ja kovaa). 

Dachaun karmivuutta ei vähentänyt tietenkään se, että kuuluisan Auschwitz-Birkenaun rinnalla se oli vain puolella teholla toiminut ihmistappomo, jossa ei edes ehditty käyttää krematorioita, mutta en oikein itsekään tiedä, miksi se ei tunnu riittävän mulle. Kenties syy on juuri se, että Auschwitzin keskitysleiri on ensimmäinen assosiaatio, kun mainitaan toisen maailmansodan aikainen Saksa ja sen kunnianhimoinen Lebensraumin tavoittelu. Mielestäni olisi tärkeää ja kyllä, kiinnostavaa!, käydä tässä yhdessä Euroopan kuuluisimmista nähtävyyksistä, vaikka sillä onkin varsin erilainen kaiku kuin esimerkiksi Rooman Colosseumilla (vaikka ei sielläkään ihmisille juuri hyvin yleensä ole käynyt). 

11. Pripyat

Pripyat menee ehkä samaan kategoriaan keskitysleirihaaveideni kanssa, ainakin siinä mielessä, ettei tälläkään ole kovin auvoista lähimenneisyyttä. Pripyat on siis se ukrainalainen kaupunki, joka evakuoitiin vuonna 1986, kun naapurissa seissyt ydinvoimala hieman... hmm, hajosi. Mä en voi tämänkään kohteen kanssa kauheasti kierrellä; musta olisi vaan omituisen jännittävää ja siistiä käydä siellä kokemassa kaikki se aavemaisuus, jonka keskellä kaupunki on viimeiset vuosikymmenet seissyt hiljaa ja autiona.

12. Marokko

Mulla on tällä hetkellä värisyttävämpi Marokkokuume kuin koskaan aikaisemmin. Mikään muu mun bucketlistan kohteista ei inspiroi mua yhtä paljon kuin Marokko! 

Miksi Marokko? Olen viime vuosina matkustanut paljon ns. tutuissa ja turvallisissa länsimaissa; Euroopassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa. Jo jonkin aikaa olen kuitenkin haikeana muistellut esimerkiksi Nepalin mieletöntä kontrastia länsimaiseen kulttuuriin; kaikkia sen makuja, hajuja ja silmin nähden erilaista kuplaansa, jossa joutui tekemään hieman töitä sopeutuakseen. Marokko olisi kulttuuriltaan ihan siinä rajalla, että se tarjoaisi uudenlaisen ja kokonaisvaltaisen kulttuurisen elämyksen "tylsien" ja "ykstoikkoisten" länsimaiden haravoinnin jälkeen. Haaveilen Atlas-vuorten lumihuipuista, Casablancan merenrannoista, Marrakechin värikkäistä ja suitsukkeille tuoksuvista basaareista, laiskan näköisten kameleiden pärskinnästä ja tähtikirkaasta yöstä Saharan hiekkadyyneillä.

Ja jos ollaan ihan tarkkoja, niin ilman sen kummempia muuttujia omassa elämässä Marokko poistuu tältä listalta helmikuussa "luonnollisen" poistuman kautta. Koska olen jo ostanut lennot. (tähän väliin armotonta kreisibailausta!)

13. Petra

Tutun näköinen kaupunki kallion sisässä? Kyllä, itsekin bongasin sen aikoinaan Indiana Jonesin avulla. Viimeinen ristiretki -elokuvan loppukohtaus on kuvattu täällä. Kaupungin sisältä löytyy melkoinen seikkailurata, jossa voi menettää henkensä, mutta jonka päässä odottaa ikuisen nuoruuden lähde, The Holy Grail. No, tuskinpa oikeasti. Siitäkin huolimatta Petran rauniokaupunki Jordaniassa kiehtoo mua niin paljon, että toivoisin joskus matkustavani sinne.

14. Tiibet

Tiibet pysyy listalla varmaan hamaan loppuun asti - ellen sitten onnistu poistamaan sitä listalta sen "luonnollisen" poistuman kautta. Tarkoitan siis sitä, että niin kauan kuin en ole päässyt Tiibetiin, se ei tule haaveiden reissulistalta poistumaan. Tiibet ei edes ole mikään mahdoton haave, listaltani löytyy paljon saavuttamattomampiakin kohteita.

Tietysti vähän hirvittää, olisivatko Tiibetin korkeuskäyrät mulle liikaa. Mitä jos olisikin vain koko ajan sellainen olo, että kuolee? Anyways, maailman katolla käyminen olisi ihan mielettömän siistiä, vaikka keho ei sitten sopeutuisikaan olosuhteisiin; voisi sanoa ainakin yrittäneensä. Luonnon karuus, lumiset Himalajan huiput ja tietysti se the juttu, Mt. Everestin näkeminen olisi todellinen unelmien täyttymys.

Muutama vuosi sitten oli jo aika hilkulla, ettei oltaisi tuon ukkelin kanssa lähetty käymään. Mulla oli jo valmiiksi katsottuna eräs Tiibetiin pakettimatkoja järjestävä taho Kiinasta ja ukkelikin oli ihan silmin nähden kiinnostunut, milloin retki olisi järkevintä toteuttaa (vuodenaika on tuonne matkustattessa otettava huomioon, jos todella haluaa nähdä muutakin kuin pilviä). Jostain syystä X se sitten kuitenkin jäi. Buu.

15. Kiina

Kiina on niin valtava maa, etten oikein itsekään tiedä, mitä siellä haluaisin nähdä. Yksi ehdoton juttu olisi käydä tässä ao. kuvan kansallispuistossa. Ongelma on vain se, ettei mulla ole hajuakaan, a) minkä niminen kansallispuisto on kyseessä, ja b) missä päin se tarkalleen ottaen sijaitsee. Näin joskus vuosia sitten dokumentin tästä, ja maisemat olivat mielestäni niin kummallisia, lähes unenomaisia, että se jäi kaihertamaan mieltäni pienen matkakuumeen verran.

Miksei voisi piipahtaa myös Pekingissä ja Kiinan muurilla, tai jossain toisessa suurkaupungissa, kuten vaikkapa Shanghaissa. Sen jälkeen, jos ei muuta, voisi ainakin arvostaa puhdasta ilmaa, jota kotomaassa saa hengitellä. Kiinan suurkaupunkien ilmanlaatuongelmat ovat mielessäni saavuttaneet aika kaameat mittasuhteet pelkästään lukemalla ja näkemällä kuvia. Muistan vieläkin, miten Kathmandussa, Nepalissa, se saastepilvessä käveleminen sattui kurkkuun ja keuhkoihin ihan omanlaisellaan volyymilla, ja Kathmandu on Pekingiin verrattuna sentään aika pieni tekijä!

Jossain Kiinassa tämäkin tarunhohtoinen paikka sijaitsee - mutta missä? Kerro, jos tiedät!

16. Indonesia

Koska tulivuoret. Suurin osa maailman tulivuorista sijaitsee Indonesiassa, sen eri saarille jakautuneena. Mitä muuta syytä mä voin tarvita haluun matkustaa Indonesiaan? Sinänsä mikään biitsillä makoilu ei kiinnosta tässä aurinkomatkojen luvatussa saarivaltiossa (vaikka en tietenkään panisi pahakseni sitäkään) ja ensisijaisesti haluaisin lähteä vain vaeltelemaan hedelmällisille, vulkaanisen tuhkan ravitsemille rinteille ja ihastelemaan kraatereista nousevia savujuovia. Okei, trekkailun jälkeen voisi maistua pari päivää riippukeinua ja migreenin värisiä drinksuja...

17. Bora Bora

Mun kummitäti kävi joskus vuosiavuosiavuosia sitten Bora Boralla ja lähetti mulle postikortin matkaltaan. Kylläpä siinä pieni tyttö ihmetteli postikortin kuvan turkoosia vettä hämmästyneenä ja ajatteli, että minäkin voisin joskus haluta juuri tuonne. Ranskan Polynesiaan kuuluva trooppinen saari Tyynellä valtamerellä ei ihan heti sovi muiden ämpärilistan kohteiden joukkoon, mutta sehän se juttu onkin. Joskus minäkin haluan haaveilla ihan rehellisestä löhöämisestä overwaterbungalowissa turistirysässä silmin nähden täydellisessä paratiisissa...

... todellisuudessa kyllästyisin luultavasti parissa päivässä joutenoloon, mutta ainakin olisin mielenkiintoisella saarella, jonka sademetsistä ja tuliperäisestä maastosta löytyisi vaikka mitä erikoista ja näkemisen arvoista, ja jonka koluttua voisi siirtyä naapurisaarelle Mooreaan tekemään lisää löytöjä tähän elämän kokemuskirjastoon.

Ihan heti Bora Bora ei kuitenkaan ole suunnitelmissa. Matka saarelle ei ole budjettimatkailijan pussista revittävissä, etenkään, jos todella haluaa asua bungalowiresortissa.

18. Antarktis

No eipä Antarktiskaan ole ihan huomisen juttu, jos matkojen kustannuksia lähdetään pohtimaan. Siinä, missä pohjoinen arktisuus kiehtoo, sitä tekee myös sen eteläinen vastakappale. Matkat Etelämantereella ovat vain hyvin tyyriitä (mikä on oikeastaan ihan hyvä juttu; ettei kaikki rynnistä sinne. Miten olinkaan kauhuissani, kun jokin suomalainen matkailuyritys alkaa järjestää majoitusta pohjoisnavalla, mutta rauhotuin hieman, kun hinnat olivat useita kymmeniä tonneja yöltä. Ei ihan jokamatin kohde siis, luojan kiitos (ja siis kyllä, en minäkään haluaisi itseäni ihan joka paikkaan päästää!)).

Mutta siitä ei päästä mihinkään, että Antarktis on ja pysyy miun bucketlistalla taatusti niin kauan, kunnes matka toteutuu. Siihen menee todennäköisesti vuosia ja edelleen vuosia, jos onnistuu ollenkaan. Lunta, jäävuoria, naurettavia sääolosuhteita, pingviinejä (jotka kuulemma haisevat kamalalle?!) ja sinistä, armotonta merta sen kaiken ympärillä. Tämä olisi helppo yhdistää vaikkapa siihen Etelä-Amerikan Patagonian reissuun, sillä Tulimaasta järjestetään laivamatkoja Etelämantereelle - tai ainakin hyvin lähelle sitä ympäröiviin vesiin. 

19. Havaiji

Viimeisimpänä mun listalle änkesi Havaiji. Ei, ei biitsien takia. Vaan basalttisen laavan takia. Havaiji on yksi niitä harvoja paikkoja maailmassa, jossa voi päästä melko lähelle katsomaan ihan omin silmin ihan sulaa laavaa. Ja miksi minä, joka innostuu ihan naurettavan paljon tulivuorista, ei haluaisi joskus tsekkailla näitä sulia kivimassoja ihan aitiopaikalta? No, sellaista syytä ei vaan ole. Tietysti plussana tähän kaikkeen olisi sitten ne rannat ja muu tyynimerellinen elämäntyyli, mutta ensisijaisesti Havaiji on mulle pelkästään saariryhmä, jonka alla ja päällä muhii melkoiset luonnonvoimat, joiden edessä jokaisen olisi kai hyvä joskus käydä mittauttamassa todellisen mitättömyytensä.

---
Ei muuta kuin... sinne sitten vaan! Oliko meillä samoja kohteita listalla? Innostuitko? Lähe mukaan (ukkeli ei nimittäin tasan ole kiinnostunut kaikista näistä; sitä on turha kuvitella raahavansa mukaan  esimerkiksi mihinkään Kiinaan)!