Pysyn kannassani ja väitän edelleen, että Victoria on yksi maailman ihanimmista kaupungeista. Edellinen postaukseni johdatteli meidät tuon pikkukaupungin äärelle, mutta en juurikaan kertonut, miksi se sai mut tärisemään ihastuksesta ja hymyilemään kuin minkäkin idiootin tallatessani sen katuja ristiin rastiin tuona aurinkoisena maaliskuisena päivänä, jolloin aurinko paistoi niin lämpimästi, että sitä oli pakko kutsua jo kesäksi. Mulla oli mun uusi Saskatoonin second-hand shopista ostamani mekko, joka päällä lähdin ensimmäisen aamun valjetessa luotaamaan tarkemmin edeltävänä iltana mut hurmokseen vietellyttä kaupunkia.
Oli sanomattakin selvää, että kaupungin elämä keskittyi sisäsatama-altaan ja Fairmont Empress -hotellin ympäristöön. Linnamaiset rakennukset tekevät toki osansa. Arkkitehtuuri ylipäänsä on yksi Victorian jutuista, vaikka ei siitä niin olisi kiinnostunutkaan; se hyppää silmille vähän kuin vahingossa. Jo pelkästään majataloni, 1800-luvulla rakennettu viktoriaaninen kartano, ja sen ympäristössä ne muut samantyyliset rakennukset Rocklandin kaupunginosassa olivat näkemisen arvoisia. Vain viiden minuuttin kävelymatkan päässä majatalosta sijaitsi useita viktoriaanisia nähtävyyksiä, ja näistä merkittävin oli ehdottomasti Craigdarrochin linna, jossa käväisin ihan sisällä asti.
Keskustassa talot ovat värikkäitä, kun osaa oikein etsiä, ja koko kaupunki leimaantuu pieneksi ja suloiseksi, täysin epäkanadalaiseksi. Kaiken söpöyden keskellä on persoonallisia putiikkeja ja kahviloita, joissa minäkin piipahdin juomaan kuumaa kaakaota ja syömään mahdottoman hyvää kakkua, vaikka en ollut vielä ajatellut lounastakaan. Jotta Victoria voisi olla vieläkin omalaatuisempi, keskustan liepeiltä löytyy myös Kanadan vanhin, joskin ehkä pienin, kiinalaiskaupunginosa.
En oikein osaa määritellä, oliko Chinatown yhden vai kahden korttelin kokoinen, mutta pieni se oli. Yhden kadun varrella sai sukeltaa täysin uuteen maanosaan, joka levittäytyi naapurikortteleihin muutaman kapean (siis todella kapean!) kujan avulla, mutta yhtäkkiä sitä tupsahtikin jo takaisin Kanadan maaperälle. Yksi Victorian hauskimmista ominaisuuksista olikin se, että kiinalaiskorttelissa saa yhdistymään kertaheitolla kolme maanosaa erilaisine kulttuureineen.
Ensimmäinen kokonainen päiväni Victoriassa oli aurinkoinen ja sai hien puskemaan ohimoille, kun lähdin aamupäivästä tallustelemaan kohti parin kilometrin päässä sijaitsevaa keskustaa kukkivien kirsikkapuiden lomassa. Päälle pukemani takki (juuri länsirannikon kevättä ajatellen ostettu kevyempi takki!) oli liikaa ja jouduinkin riisumaan sen nopeasti. Chinatownissa, joka oli mun päivän ensimmäinen suunniteltu destinaatio, sain kulumaan yllättävän paljon aikaa sen minimaaliseen kokoon nähden. Olihan siellä nyt pysähdyttävä ihmettelemään pidemmäksi aikaa, lohikärmeksiä ja kaikkea; niin erikoinen ilmestys se oli sen kaiken länsimaalaisuuden keskellä!
Lounasaikaan tunsin nälän kasvavan. Päädyin pastellisävyisten rakennusten kaduilta lähemmäs rantaa ja ajattelin, miksen voisi pysähtyä syömään terassille, kun oli niin lämminkin. Rantakadun tuntumassa sijaitsevista ravintoloista oli hankala löytää enää istumapaikkaa, sillä joku muukin oli huomannut sen ihanan kevät(kesä?)päivän. Löysin kuitenkin paikan, Darcy's Pubin, hieman vielä varjon puolelta, ja tilasin lasin valkkaria* ja parmesanilla kuorrutetut ranskalaiset.
*Siitä huolimatta, että Kanada on viime vuosina parantanut tapansa ja siirtynyt "ihmisten" mittayksiköihin, SI-järjestelmään, suurimmassa osassa ravintoloita ja kuppiloita määrät ilmoitetaan edelleen unsseina (oz). Mullahan ei siis ole mitään hajua, kuinka paljon yksi unssi on, joten viinin tilaamisesta olisi voinut helposti saada suuren ongelman aikaan joka paikassa; tilatako 6 oz vai 9 oz? Kokemuksenkin karttuessa en osannut aina etukäteen edes arvailla, kuinka ison tai pienen lasillisen viiniä onnistuin tilaamaan. Otin kuitenkin varman päälle aina ja tilasin 9 unssia (tirsk), joka siis tarkoitti yli kahta ja puolta desiä. Loppuajasta tiesin, että tilatessani 9 ozin lasillisen, sain lasin lisäksi myös kannun, josta sain täydentää lasia. En tiedä, ovatko muistot jollain lailla vääristyneet mielessäni, tuliko lasi-kannu-yhdistelmästä itsestään vääristynyt kuva vai ajattelinko jo tuolloin paikan päällä, että 9 ozia on aika pirun paljon viiniä. Muistoissani 2,6 desiä tuntuu aivan järkyttävän paljon pienemmältä annokselta kuin mitä mulla oli lasissa ja täydennyskannussa yhteensä!
Myöhemmin illalla, kun aurinko oli kääntynyt jo laskevaan asentoon, palasin Darcy'siin syömään fish&chipsia, juomaan lisää viiniä (ja pari Geeteetäkin tais mennä) ja ihastelemaan punertuvaa aurinkoa. Darcy's oli loistava paikka tähän hommaan; sijainti aivan bueno aivan siinä rannan tuntumassa.
Sitä ennen kuitenkin hengailin ajan kulukseni sisäsatama-altaalla, kokeilin paikallista vesitaksia ja käväisin kelluvassa kaupunginosassa. Kyllä, kelluvassa!
Vesitaksin kyytiin on helppo hypätä satamassa, joskin keskustan lähellä sijaitsee usempikin "taksitolppa". Yksi matka yhteen suuntaan maksaa kuitenkin 7 dollaria! Se on toisaalta ymmärrettävää, sillä ainakin turistit ovat kovia ajelemaan vesitaksilla, mutta toisaalta ihan törkeää riistoa. Itsekin mietin, sijoitanko 14 dollaria menopaluumatkaan toiselle puolelle kaupunkia, vai jaksanko kävellä useamman kilometrin. Hieman pitkin hampain soin jaloilleni lepohetken ja hyppäsin lipuvaan taksiin. Lipun voi ostaa tolpalla sijaitsevalta ständiltä.
Minne mun oli sitten niin välttämätöntä päästä, että olin valmis tuhlaamaan naurettavan summan rahaa vartin vesitaksikyydistä? No tietysti Fisherman's Warfille, Victorian yhteen mielenkiintoisimpaan kaupunginosaan, joka kirjaimellisesti kelluu vedessä, ja jossa värien ilotulitus sen kuin jatkuu ja entistä rajumpana!
Fisherman's Warf on kaupunginosa siinä, missä mikä tahansa muukin alue, missä tahansa kaupungissa; siellä asuu ihmisiä. Laiturien vieressä kelluvissa, omaperäisissä, suoraan jonkin satukirjan sivuilta revityissä taloissa asuu ihan vakituisesti victorialaisia ihmisiä. Mutta tätä pientä aluetta hallitsevilla kävelysilloilla kuhisee ihan järjetön määrä myös uteliaita vierailijoita ja turisteja. Lähes jokaisessa ulko-ovessa oli kyltti, jossa varoitettiin kotirauhan häirinnästä; tietysti kaikki eivät tajua, että ne omituiset rakennukset ovat oikeita koteja, joissa oikeasti asuu oikeita ihmisiä, ja silkasta mielenkiinnosta on helppoa vain astua tällaisen talon kuistille kurkkimaan ikkunoista sisään.
Asukkailta siis vaaditaan aikamoista kärsivällisyyttä asua niin erikoisessa paikassa; itseltäni palaisi hermot ihan vain yhden päivän aikana nurkissa nuuskiviin turisteihin enkä voisi kuvitellakaan asuvani missään tuon kaltaisessa paikassa!
Toisaalta, joku pyörittää hyvää bisnestä Fisherman's Warfilla. Boardwalkien reunustoilta saa ostettua meksikolaista ruokaa, päivän merenantimia, hattaraa, puutarhatonttuja ja olutta. Toisin sanoen paikka on kuin tehty houkuttelemaan turisteja. Siellä minäkin olin, hymähtelin huvittuneena värikkäille taloille ja join Vancouver Islandilla pantua olutta. Tämän perusteella asukkaat luultavasti ihan tietoisesti asuvat huomion keskipisteenä.
Sekamelska on sanana ehkä hieman harhaanjohtava Victorian kohdalla; se viittaa melko levottomaan ja kiireiseen kaupunkikeskittymään, jossa ihmiset ryntäilevät sinne tänne omassa hektisyydellä kyllästetyssä maailmassaan eivätkä pysähdy suomaan ohikulkijalle ystävällistä hymyä tai apua. Mutta sitähän Victoria ei todellakaan ollut. Victoriassa vallitsi sellainen leppoisa ja huoleton atmosfääri, vaikka siitä huolimatta kaupunkia on helppo kuvata juurikin sekamelskaksi sen kaiken maailman värien ja kulttuurien sekoittuneisuuden vuoksi. Kiireitä saattoi paikallisväestöllä olla, kuten missä tahansa muuallakin maailmassa, mutta sitä ei huomannut. Ihmiset hymyilivät niin kuin pikkukaupungin asukkaat usein hymyilevät. Oli aivan erilainen fiilis kuin Vancouverissa.
Victorian pikkuisuus olikin se juttu. Mietin monesti, miksi siitä on muovautunut koko provinssin pääkaupunki, mutta ehkä tämän arvoituksen juuret johtavat sinne kaupungin brittiläiseen ja itämaiseen historiaan. Missä sanotaan, että pääkaupungin tulee olla se suurin, väkirikkain ja taloudellisesti mahdikkain? Pääkaupunki voi olla myös pieni ja söpö, sellainen vähän huomaamattomampi, sellainen kuin Victoria, ja se on todellakin fine!
Voisin helposti kuvitella asuvani Victoriassa.
Oli sanomattakin selvää, että kaupungin elämä keskittyi sisäsatama-altaan ja Fairmont Empress -hotellin ympäristöön. Linnamaiset rakennukset tekevät toki osansa. Arkkitehtuuri ylipäänsä on yksi Victorian jutuista, vaikka ei siitä niin olisi kiinnostunutkaan; se hyppää silmille vähän kuin vahingossa. Jo pelkästään majataloni, 1800-luvulla rakennettu viktoriaaninen kartano, ja sen ympäristössä ne muut samantyyliset rakennukset Rocklandin kaupunginosassa olivat näkemisen arvoisia. Vain viiden minuuttin kävelymatkan päässä majatalosta sijaitsi useita viktoriaanisia nähtävyyksiä, ja näistä merkittävin oli ehdottomasti Craigdarrochin linna, jossa käväisin ihan sisällä asti.
 |
| Craigdarrochin linna |
Keskustassa talot ovat värikkäitä, kun osaa oikein etsiä, ja koko kaupunki leimaantuu pieneksi ja suloiseksi, täysin epäkanadalaiseksi. Kaiken söpöyden keskellä on persoonallisia putiikkeja ja kahviloita, joissa minäkin piipahdin juomaan kuumaa kaakaota ja syömään mahdottoman hyvää kakkua, vaikka en ollut vielä ajatellut lounastakaan. Jotta Victoria voisi olla vieläkin omalaatuisempi, keskustan liepeiltä löytyy myös Kanadan vanhin, joskin ehkä pienin, kiinalaiskaupunginosa.
 |
| Ei pelkästään rakennukset, vaan myös ne pienet yksityiskohdat! |
 |
| Kakulla |
En oikein osaa määritellä, oliko Chinatown yhden vai kahden korttelin kokoinen, mutta pieni se oli. Yhden kadun varrella sai sukeltaa täysin uuteen maanosaan, joka levittäytyi naapurikortteleihin muutaman kapean (siis todella kapean!) kujan avulla, mutta yhtäkkiä sitä tupsahtikin jo takaisin Kanadan maaperälle. Yksi Victorian hauskimmista ominaisuuksista olikin se, että kiinalaiskorttelissa saa yhdistymään kertaheitolla kolme maanosaa erilaisine kulttuureineen.
Ensimmäinen kokonainen päiväni Victoriassa oli aurinkoinen ja sai hien puskemaan ohimoille, kun lähdin aamupäivästä tallustelemaan kohti parin kilometrin päässä sijaitsevaa keskustaa kukkivien kirsikkapuiden lomassa. Päälle pukemani takki (juuri länsirannikon kevättä ajatellen ostettu kevyempi takki!) oli liikaa ja jouduinkin riisumaan sen nopeasti. Chinatownissa, joka oli mun päivän ensimmäinen suunniteltu destinaatio, sain kulumaan yllättävän paljon aikaa sen minimaaliseen kokoon nähden. Olihan siellä nyt pysähdyttävä ihmettelemään pidemmäksi aikaa, lohikärmeksiä ja kaikkea; niin erikoinen ilmestys se oli sen kaiken länsimaalaisuuden keskellä!
Lounasaikaan tunsin nälän kasvavan. Päädyin pastellisävyisten rakennusten kaduilta lähemmäs rantaa ja ajattelin, miksen voisi pysähtyä syömään terassille, kun oli niin lämminkin. Rantakadun tuntumassa sijaitsevista ravintoloista oli hankala löytää enää istumapaikkaa, sillä joku muukin oli huomannut sen ihanan kevät(kesä?)päivän. Löysin kuitenkin paikan, Darcy's Pubin, hieman vielä varjon puolelta, ja tilasin lasin valkkaria* ja parmesanilla kuorrutetut ranskalaiset.
 |
| Eikä pelkästtään yksityiskohdat, vaan putiikkien tuotteetkin olivat söpöjä! |
*Siitä huolimatta, että Kanada on viime vuosina parantanut tapansa ja siirtynyt "ihmisten" mittayksiköihin, SI-järjestelmään, suurimmassa osassa ravintoloita ja kuppiloita määrät ilmoitetaan edelleen unsseina (oz). Mullahan ei siis ole mitään hajua, kuinka paljon yksi unssi on, joten viinin tilaamisesta olisi voinut helposti saada suuren ongelman aikaan joka paikassa; tilatako 6 oz vai 9 oz? Kokemuksenkin karttuessa en osannut aina etukäteen edes arvailla, kuinka ison tai pienen lasillisen viiniä onnistuin tilaamaan. Otin kuitenkin varman päälle aina ja tilasin 9 unssia (tirsk), joka siis tarkoitti yli kahta ja puolta desiä. Loppuajasta tiesin, että tilatessani 9 ozin lasillisen, sain lasin lisäksi myös kannun, josta sain täydentää lasia. En tiedä, ovatko muistot jollain lailla vääristyneet mielessäni, tuliko lasi-kannu-yhdistelmästä itsestään vääristynyt kuva vai ajattelinko jo tuolloin paikan päällä, että 9 ozia on aika pirun paljon viiniä. Muistoissani 2,6 desiä tuntuu aivan järkyttävän paljon pienemmältä annokselta kuin mitä mulla oli lasissa ja täydennyskannussa yhteensä!
Myöhemmin illalla, kun aurinko oli kääntynyt jo laskevaan asentoon, palasin Darcy'siin syömään fish&chipsia, juomaan lisää viiniä (ja pari Geeteetäkin tais mennä) ja ihastelemaan punertuvaa aurinkoa. Darcy's oli loistava paikka tähän hommaan; sijainti aivan bueno aivan siinä rannan tuntumassa.
Sitä ennen kuitenkin hengailin ajan kulukseni sisäsatama-altaalla, kokeilin paikallista vesitaksia ja käväisin kelluvassa kaupunginosassa. Kyllä, kelluvassa!
 |
| Sisäsatama-allas ja Fairmont Empress |
 |
| Vesitaksi Fisherman's Warfin tolpalla |
 |
| Fisherman's Warf |
Vesitaksin kyytiin on helppo hypätä satamassa, joskin keskustan lähellä sijaitsee usempikin "taksitolppa". Yksi matka yhteen suuntaan maksaa kuitenkin 7 dollaria! Se on toisaalta ymmärrettävää, sillä ainakin turistit ovat kovia ajelemaan vesitaksilla, mutta toisaalta ihan törkeää riistoa. Itsekin mietin, sijoitanko 14 dollaria menopaluumatkaan toiselle puolelle kaupunkia, vai jaksanko kävellä useamman kilometrin. Hieman pitkin hampain soin jaloilleni lepohetken ja hyppäsin lipuvaan taksiin. Lipun voi ostaa tolpalla sijaitsevalta ständiltä.
Minne mun oli sitten niin välttämätöntä päästä, että olin valmis tuhlaamaan naurettavan summan rahaa vartin vesitaksikyydistä? No tietysti Fisherman's Warfille, Victorian yhteen mielenkiintoisimpaan kaupunginosaan, joka kirjaimellisesti kelluu vedessä, ja jossa värien ilotulitus sen kuin jatkuu ja entistä rajumpana!
Fisherman's Warf on kaupunginosa siinä, missä mikä tahansa muukin alue, missä tahansa kaupungissa; siellä asuu ihmisiä. Laiturien vieressä kelluvissa, omaperäisissä, suoraan jonkin satukirjan sivuilta revityissä taloissa asuu ihan vakituisesti victorialaisia ihmisiä. Mutta tätä pientä aluetta hallitsevilla kävelysilloilla kuhisee ihan järjetön määrä myös uteliaita vierailijoita ja turisteja. Lähes jokaisessa ulko-ovessa oli kyltti, jossa varoitettiin kotirauhan häirinnästä; tietysti kaikki eivät tajua, että ne omituiset rakennukset ovat oikeita koteja, joissa oikeasti asuu oikeita ihmisiä, ja silkasta mielenkiinnosta on helppoa vain astua tällaisen talon kuistille kurkkimaan ikkunoista sisään.
Asukkailta siis vaaditaan aikamoista kärsivällisyyttä asua niin erikoisessa paikassa; itseltäni palaisi hermot ihan vain yhden päivän aikana nurkissa nuuskiviin turisteihin enkä voisi kuvitellakaan asuvani missään tuon kaltaisessa paikassa!
Toisaalta, joku pyörittää hyvää bisnestä Fisherman's Warfilla. Boardwalkien reunustoilta saa ostettua meksikolaista ruokaa, päivän merenantimia, hattaraa, puutarhatonttuja ja olutta. Toisin sanoen paikka on kuin tehty houkuttelemaan turisteja. Siellä minäkin olin, hymähtelin huvittuneena värikkäille taloille ja join Vancouver Islandilla pantua olutta. Tämän perusteella asukkaat luultavasti ihan tietoisesti asuvat huomion keskipisteenä.
Sekamelska on sanana ehkä hieman harhaanjohtava Victorian kohdalla; se viittaa melko levottomaan ja kiireiseen kaupunkikeskittymään, jossa ihmiset ryntäilevät sinne tänne omassa hektisyydellä kyllästetyssä maailmassaan eivätkä pysähdy suomaan ohikulkijalle ystävällistä hymyä tai apua. Mutta sitähän Victoria ei todellakaan ollut. Victoriassa vallitsi sellainen leppoisa ja huoleton atmosfääri, vaikka siitä huolimatta kaupunkia on helppo kuvata juurikin sekamelskaksi sen kaiken maailman värien ja kulttuurien sekoittuneisuuden vuoksi. Kiireitä saattoi paikallisväestöllä olla, kuten missä tahansa muuallakin maailmassa, mutta sitä ei huomannut. Ihmiset hymyilivät niin kuin pikkukaupungin asukkaat usein hymyilevät. Oli aivan erilainen fiilis kuin Vancouverissa.
Victorian pikkuisuus olikin se juttu. Mietin monesti, miksi siitä on muovautunut koko provinssin pääkaupunki, mutta ehkä tämän arvoituksen juuret johtavat sinne kaupungin brittiläiseen ja itämaiseen historiaan. Missä sanotaan, että pääkaupungin tulee olla se suurin, väkirikkain ja taloudellisesti mahdikkain? Pääkaupunki voi olla myös pieni ja söpö, sellainen vähän huomaamattomampi, sellainen kuin Victoria, ja se on todellakin fine!
Voisin helposti kuvitella asuvani Victoriassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!