Noin 10 paikkaa Alaskassa: Homer ja Kenain niemimaa

Seward Highway Anchoragesta etelään Kenain niemimaalle on huikaisevan kaunis kokemus. Se voi olla myös vaarallinen, jos ajaa itse autoa eikä halua pysähtyä jokaiseen mutkaan ottamaan kuvia henkeäsalpaavista maisemista, vaan yrittää taltioida maisemat kameraan vauhdissa (been there, not proud). Haluaminen tässä yhteydessä on ehkä vähän tyhmä sanavalinta: siis totta kai jokainen haluaa pysähtyä nauttimaan siitä käsittämättömän upeasta maisemasta. 

Etelään Anchoragesta syyskuussa 2014.

Seward Highway, syyskuu 2014.

Turnagain Arm, toukokuu 2016.

Vuoden 1964 maanjäristyksessä merivedelle altistuneita puita Seward Highwayn varrella. Toukokuu 2016.

Kannattaakin tehdä siis toisin kuin minä tein: lähteä liikkeelle hyvissä ajoin ilman kiirettä. Itselläni oli toukokuussa 2016 vähän kiire. Takana oli jo pari sataa kilometriä ajamista Talkeetnasta Anchorageen, jossa ihan extemporena päätin jatkaa auton vuokra-aikaa vielä muutamalla päivällä, joten pääsin lähtemään matkaan vasta myöhään iltapäivällä. Matka Homeriin oli pitkä ja olisin ollut perillä vasta yöllä, jos olisin jatkuvasti seisahtunut ihastelemaan maisemaa. Toisaalta, näin myöhemmin ajateltuna, en tykkää silloisesta ajatustavastani: olisiko sillä ollut niin väliä päästä perille vasta yöllä? Tuona päivänä jotain tapahtui mun seikkailumielelle. Ehkä se oli väsynyt. Takana oli jo pari viikkoa Alaskan kiertoajelua ja viikonloppu Homerissa oli viimeinen ennen kotiinpaluuta.

Syyskuussa 2014 Turnagain Armilla liikuskeli sadekuuroja.

Syyskuu 2014.

Toukokuu 2016. Tämä kuva on otettu itse asiassa Alaska Railroadin kyydistä.

Toukokuussa 2016.

Seward Highwayn alkupää pujottelee Turnagain Armin rannassa aivan junaradan kyljessä (näköalat ovat siis yhtä mielettömät kuin Alaska Railroadin kyydissä!) ja lahden pohjukassa se ottaa oman kurssinsa vuoristojen keskellä kohti Sewardia. Etelämmässä tie haarautuu länteen Sterling Highwaylle.

Sterling Highway 

Jatkuvan vuorten ilottelun keskellä Sterling Highway saattaa jossain kohtaa olla jopa tylsä ja unettava, sillä yhtäkkiä välillä jopa vaarallisen kapeaksi muuttuva tie humpsahtaa vuoristojen syleilystä keskellä tasaista metsämaastoa. Kilometrit Cooper Landingin jälkeen saattavat tuntua siis loputtomilta, mutta kun tie kaartaa kohti etelää ja lähtee seikkailemaan kohti Homeria Cook Inletin rannalla, mieli piristyy kummasti. Juuri tuolla hetkellä Belinda Carlisle alkoi laulaa radiossa biisiä Circle in the Sand. Joka kerta, kun tää biisi soi jossain, ihan missä tahansa, mun mieli kiitää sekunnissa tuohon hetkeen, kun aurinko paistoi kirkkaasti läntiseltä taivaalta, meri kimalsi hopeisena ja Lake Clarkin tulivuoret kohosivat taivaanrannassa utuisena. Silloin mielessä häivähti jo pieni aavistus siitä, että edessä olisi jälleen aivan uudenlainen siivu Alaskaa... 

Kenai River mutkitteli sen "tylsän" ja tasaisen metsämaaston keskellä.

Kenai Lake, toukokuu 2016.

Lake Clarkin tulivuoret utuisena taivaanrannassa toukokuussa 2016.

Mt. Redoubt -tulivuori aamuauringossa.

Homer

Homer oli se uudenlainen siivu. Tai kokonainen kakku. Vaikka tässäkin pienessä kylässä horisonttia hallitsivat lumihuippuiset vuoret ja jäätiköt, tallustelu Homer Spitin laskuvesien paljastamilla hiekkarannoilla ei muistuttanut lainkaan sitä perinteistä Alaskaa. Homerin biitsit toivat itse asiassa hauskaa kontrastia muuhun Alaskaan. 

Homer Spit on nimensä mukaisesti sylkimäinen niemi, toukokuu 2016.

Itse tykkään aika paljon sellaisesta kiireettömästä ja päämäärättömästä ympäriinsä haahuilusta, etenkin kun tavallisesti reissaaminen omalla kohdalla saattaa olla välillä turhankin hektistä paikasta toiseen kirmaamista, ja Homer Spitillä ilta-auringossa, suolan tuoksuisessa merituulessa se onnistui mainiosti. Reissailun ei tarvitse olla mielestäni sen kummempaa: ei tarvitse paahtaa nähtävyyksien perässä pipo kireällä, kun sen sijaan voi istuskella ajopuun päällä rannalla, miettiä kaiken maailman asioita ja katsella siniselle merelle. Tutustuminen itse pikkukaupunkiin jäikin vähäiseksi, sillä vietin suurimman osan ajastani Spitillä, ihan vain ympärilleni katsellen, sinne tänne harhaillen ja asioita pohtien. En siis voi sanoa tietäväni, miltä Homerin keskustassa näyttää ja missä ravintoloissa kannattaa piipahtaa. Ei mulla ole mitään hajua sellaisesta. Mutta toisaalta ei se pieni ydinkeskusta välttämättä olekaan se, miksi joku Homeriin päätyy. Kyllä se on se Spit. Ja se oli ihan riittävästi.

Blogista löytyviä, henkikökohtaisempia Homer-aiheisia postauksia tässä:

Levoton ja silti ihana Homer // Maanjäristyksiä ja seikkailua Homer Spitillä

Ongelmia ja haasteita Homerissa // Probleemia majapaikan kanssa

Kenain niemimaalla sijaitsee myös maailman ihanin Seward. Tästä mereisestä pikkukaupungista kerron ihan omassa postauksessaan, onhan se sentään "meidän tuleva kotikaupunki" 😉