Autolla Islannissa

Mulla olisi asiaa niin paljon kerrottavana, että en oikein tiedä, mistä aloittaa!

Meillä on ollut pari viime päivää niin täynnä ohjelmaa ja menemistä, että blogin avaaminen on ollut suorastaan mahdottomuus. Kun iltaisin on päästy takaisin kämpille, on kaivannut vain suoraan peiton alle lataamaan akkuja seuraavaa päivää ja koitosta varten. Vuokrasimme toissa päivänä auton ja sillä ollaan huristeltu tätä läntistä ja eteläistä saarta ristiinrastiin. 

Löydettiin aika hyvä diili Lonely Planetin avulla. Siellä oli listattuna Islannin yleisimmät ja suosituimmat autonvuokrauspuljut ja sieltä sitten bongattiin SADCars eli Surulliset Autot, joka vuokraa käytettyjä autoja edulliseen hintaan. Oikein kunnon Toitsikka-neliveto vuokrattiin hintaan abouttia 65 euroa per päivä vakuutuksineen päivineen! Ei huono! Eihän tuo mikään ajonautinto ole ollut ja kuskin puolen ikkuna vinkuu, jos ajaa yhdeksääkymppiä (legendaariseksi muodostunut lausahdus: "Voi ei, yhdeksänkympin alue...") ja muutenkin kone huutaa niin, että kaipaa vähän iskän pelttoreita, mutta kyllä sillä pääsee paikasta a paikkaan b. Eli sehän riittää. Kaiken lisäksi autossa on manuaalivaihteisto, joten minäkin olen sillä voinut ajaa (vähän).

Hieman sekaannusta on aiheuttanut se, että autoa netistä varatessamme varmistimme, että auto soveltuu vähän "kuoppaisemmillekin" teille, f-teille. Kuitenkin autoon istuuduttuamme huomasimme siellä varoituslappuja kielletyistä teistä, joilla ajaessa on liikkeellä omalla vastuullaan eikä vakuutus kata siellä sattuneita vahinkoja. Kannattaa siis varmistaa autoa vuokratessa, että missä sillä saa ajaa ja missä ei. 

Tavallisella henkilöautolla ei nyt muutenkaan ole asiaa f-teille (f=fjall=vuori), mutta sekaannuksia voi tulla nelivetojenkin kanssa. Me suuntasimme mm. rohkeasti tielle 550 (joka ei edes ole f-tie) Kaldidalurin käytävään, vaikka se oli kiellettyjen teiden listalla. Onneksi tiellä oli varoituskyltit muutaman kilometrin jälkeen ja vielä sulamatonta lunta, joten päätimme tehdä u-käännöksen. 

Sitä paitsi mua jännitti sellainen lainsuojattomuus aivan liikaa, tuli ihan hiki, kun piti irvistellä ja kurkkia Lonely Planetin takaa ukkelin väistellessä jäätäviä kivenmurikoita.

Barnafoss

Minä pidän tuota autonvuokrausta oikeana löytönä, sillä muutenhan täällä asiat tuntuu maksavan. Polttoaine ei sinänsä ole kallista, suurinpiirtein tuo on samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta tuntuu olevan mahdottomuus toisinaan löytää edes hieman omalle kukkarolle sopivaa ravintolaa, vaikka niissä ei juurikaan olla käyty. Hieman rahanmenoa silmällä pitäen olemme kokeneet hyväksi ostaa kaupasta aamupala- ja iltapalatarpeet tähän kämpille ja "kokata" itse. Ravintolassa edullinen annos maksaa n. 16 euroa ja olut n. 7 euroa (ei olla osuttu happy hour -aikaan). Sisäänpäsymaksut museoihin tms ovat olleet haarukassa 2e - 7e, aktiivitekemiset n. 80 e (kalastus ja ratsastus). Villatakki maksoi ruhtinaalliset 160e.

Barnafoss

Hraunfossar

Multa ei irtoo tällä hetkellä mitään järkevää, mutta tulossa on kuitenkin jatkossa stooria Islannin Kultaiselta kierrokselta, Blue Lagoonista ja kalastusretkestä. Pidän varmaan Alaskaan päästessäni yhden lepopäivän, jolloin pesen vähän pyykkiä ja voin sitten rauhottua kirjottamalla ennen kuin lähden uusiin seikkailuihin. 

Geitlandsjökull 

Islanninhevosilla on lääniä laiduntaa.

Btw, kuvat tämän päivän roadtripiltä Reyjavikista pohjoiseen Reykholtiin ja Húsafelliin ja epätoivoisesta yrityksestä valloittaa upeaksi kehuttu Kaldidalurin käytävä Langjökullin liepeiltä. Tie oli talven jäljiltä siinä kunnossa, ettemme lähteneet riskeeraamaan henkiämme (tai autoa). Työpäivän verran siinäkin autoretkessä tunteja kului!