Jäämaan Kultainen kierros

Minua ilahdutti Islannissa ihan vietävästi huomatessani, miten tosissaan matkanjärjestäjät ovat ottaneet saarelleen vyöryvät turistilaumat. Kuuluisimmille nähtävyyksille on tarjolla kymmeniä eri kyytimahdollisuuksia, joista voi valita itselleen mieluisimman ja sopivimman. Lienee myös ihan yleistä, että elämysmatkailua järjestävät yritykset tarjoavat asiakkailleen jopa moitteetonta noutopalvelua, mikä on äärimmäistä plussaa, jos majapaikka sijaitsee hieman sivussa: ei tarvitse kuin astua hotellin aulasta pihaan, niin kyyti odottaa heti ovella. Kaiken voi varata netissä, eikä kenenkään tarvitse vaivata päätään ja rasittua matkanjärjestäjille soitteluista, krhm, niin kuin allekirjoittanut...

Monet vuokraavat kuitenkin auton Islantiin tullessaan ja se lienee ihan hyvä vaihtoehto, jos haluaa ajautua sivuteille ja nähdä pintaa syvemmälle. Islannissa riittää pienestä koostaan huolimatta teitä ajettavaksi ja tutkittavaksi; muistaa vain vuokrata sen oikeanlaisen auton ja selvittää, millä teillä vakuutuksen ehdot eivät raukea.

Thingvallavatn

Jos haluaa olla äärimmäisen kunnianhimoinen ja aikaa on vähintään viikon verran, suosittu tapa nähdä Islantia on suunnata Ring Roadille eli koko saaren ympäri rannikkoa pitkin mutkittelevalle tielle. Minua olisi tämä vaihtoehto kiinnostanut kovasti, mutta koska päätimme pitää Reykjavikin tukikohtanamme, päädyimme yhtenä päivänä sille kaikista houkuttelevimmalle ja kuuluisimmalle Islannin reitille eli Kultaiselle kierrokselle (The Golden Circle). Kultaisen kierroksen ajaa päivässä, n. neljässä tunnissa, ellei poikkea sivuteille. Kultaisen kierroksen varrella on kolme Islannin merkittävintä nähtävyyttä: Thingvellirin kansallispuisto, Geysir ja Gullfossin putoukset.

Thingvellirin kansallispuistossa on nähtävissä, miten maa jalkojemme alla on liikkunut vuosituhansien saatossa ja miten se liikkuu edelleen. Siellä on selkeästi havaittavissa kahden mannerlaatan eroamisprosessi. Euraasian ja Pohjois-Amerikan laatat ovat kuin väkivalloin toisistaan irralleen revityt, ja sitähän ne todellisuudessa ovatkin. Pohjois-Amerikan laatan korkeaksi kohonnut seinämä oli minusta jotenkin kamalan aavemainen, lähes uhkaava ja luonnoton, vaikka sen syntymä on kaikkein luonnollisinta ollutkin. Thingvellir kiehtoi minua siitä syystä taas aivan erityisellä tavalla.

Thingvellir on myös Islannin historian kannalta merkittävä paikka, sillä siellä on toiminut maan ensimmäinen niinsanottu hallitus vuodesta 930 aina vuoteen 1798 asti.

Alueella oli myös pieni ja sievä, näkemisen arvoinen vesiputous, kohiseva koski ja näkymä Thingvallavatn-järvelle. Käymisen arvoinen paikka ehdottomasti, jos haluaa vaikuttua äitimaan aggressiivisista ja hallitsemattomista voimista.

Olin paikalla!

Seuraava Kultaisen kierroksen ehdoton pitstop on kuuluisa geysir, joka räjähtää kohti taivaita aina 5-10 minuutin välein. Ilmassa leijui taas yököttävä rikin (tai ilmeisesti kyseessä on rikkivety) katku, mikä sai muodostumaan ihmisten kasvoille hassuja ilmeitä heidän kävellessään läpi höyryävän äitimaan kohti geysiriä. Alue kirjaimellisesti kiehuu ja polut on tarkoin merkityt, jottei varpaat palaisi, sillä lämpötilat vaihtelevat alueittain 80-100 asteessa. Itse pääpaikalle johtavan reitin alkupäässä on varoituskyltti, jossa painotetaan viimeistä sanaa myöten, ettei polulta saa poistua tai veteen koskea, koska se oikeasti polttaa. Lopuksi kyltissä todetaan, että lähimpään sairaalaan on n. 150 kilometriä. Kuvittelisi ihmisten pysyvän kaukana hornankattiloista!

Alue on siis laajasti aktiivinen, mutta itse pääpaikan näkee kadulta ja pienestä turistikeskittymästä sen toiselta puolelta, missä on muutama ravintola ja matkamuistomyymälä. Kompleksin pihassa on myös tankkauspiste, joka on viimeinen seuraavaan pariin sataan kilometriin, mikä on hyvä pitää mielessä, jos ei ole hetkeen tarkastanut autonsa polttoainetilannetta ja aikoo jatkaa vielä kolmanteen kohteeseen, Gullfossin putouksille. Itse putouksille ei ole kuin parinkymmenen minuutin ajomatka, mutta jos aikoo palata eri reittiä takaisin lähtöpisteeseen Reykjavikiin tai muuten seikkailla pitkin pikkuteitä, niin kannattaa ostaa tankki täyteen.

Geysir oli hieno näky mossahtaessaan. Se tuli joka kerta aivan varoittamatta, vaikka tiedossa oli sen säännöllisen epäsäännöllinen aikataulu. Meillä oli selkeä suunnitelma päästessämme paikalle: ensin katsotaan ja koetaan, sitten kuvataan. Olisihan se nyt tyhmää elää elämää sen kameran linssin läpi ja oikeastaan olla koskaan näkemättä "mitään", jos tiedätte mitä tarkoitan. Itse olen pyrkinyt vähentämään kameran linssin läpi tuijottelua (hyvä kertomus tästä mulla olisi eiliseltä Kenain kansallispuiston risteilyltä ja kanssamatkustajistani) ja kokemaan asiat omin silmin.

Anyways! Ehdimme nähdä geysirin purskahtavan viitisen kertaa, joista kahdesta mulla on kuvamateriaalia. Ikinä ei voinut olla varma, kuinka korkealle se lennähtäisi. Ensimmäiset kerrat olivat aika pieniä ja vaatimattomia, kun taas seuraavien kohdalla pystyisi varmasti puhumaan useista metreistä, ja ellei jopa kaksinumeroisista luvuista.

Pienempi

Isompi

Gullfoss oli todellinen piste iin päälle kaikkien näiden upeiden luontokohteiden jälkeen. Putouksen yhteiskorkeus on hurjat 32 metriä, joka koostuu pienemmästä 11 metrin "koskesta" ja syvän kanjonin uumeniin syöksyvästä 21 metrin loppuhuipennuksesta. Vesiputous on Islannin tunnetuin, vaikka tuossa maassa näitä kuohuavia vesikohteita tuntui myös riittävän joka lähtöön.

Kannattaa varustautua vedenpitävin vaattein. Sinänsä ihan likomäräksi putouksen vierellä ei pääse kastumaan, mutta kyllä se sitä kosteutta sen verran päälle sylkee, että ihan kuivanakaan ei selviä takaisin. Lisäksi on hyvä olla sellaiset kengät, jotka eivät imaisisi heti kaikkea märkää, sillä putouksen reunalla kulkeva polku saattaa olla toisinaan täynnä vesiesteitä. Kameran pidin suurimmaksi osaksi visusti piilossa, ettei sen sisälmyksiin olisi päässyt ihan kamalasti vettä.

Mahtavan näköinen luomus tuo Gullfoss oli, ja mahdottoman äänekäs, kun vesi vyöryi alas. Minä vaan mietin, että mistä sitä vettä voi niin paljon riittää tässä maailmassa...

Suunnatkaa ehdottomasti Islannin Kultaiselle kierrokselle, jos ikinä tuolle saarelle päädytte. Paikat voivat olla ihmismassojen valtaamat, mutta todella kaikki on näkemisen arvoista - ja ilmaista! Jos välttää ruuhkaisat kesäkuukaudet, voi olla onnekas ja säästyä tungulta, jolloin kokemus on tietysti varmasti vieläkin upeampi!

P.S. Kukaan ei ole vielä vastannut edellisen postauksen kuva-arvoitukseen, höh!