Ihastuttava Reykjavik

Islannissa on aina turisteja, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Tästä ei liene epäilystäkään. Ihmiset tulevat tänne kummastelemaan ihmeellistä luontoa; höyryäviä kuumia lähteitä, kohti taivaita pärskähteleviä geysirejä, tulivuoria, aavoja laavakenttiä ja jäätiköitä. Ihastuttava Islanti houkuttelee luokseen kesien yöttömillä öillä, talvien pimeillä taivailla loimottavilla revontulilla, pienillä, mutta pippurisilla hevosillaan, taianomaisella viikinkihistoriallaan ja tarunhohtoisilla uskomuksillaan sekä tumman meren syvyyksistä nousevilla valaillaan. Täällä pohjoisessa turistikausi on hektisimmillään tietysti kesäaikaan ja hiljaisinta on talven pitkinä ja kylminä kuukausina. Tämä toukokuu (samoin kuin syyskuu syksyllä) on osa niinsanottua shoulderseasonia, jolloin turisteja on, mutta missään ei oikeastaan ole tunkua. Se sopii minulle oikein mainiosti. Minun hermoni kun eivät tunnetusti kestä suuria ihmismääriä. Lämmintä on ollut seitsemisen astetta, ja toisinaan  on ripotellut hieman vettä. Mun takin karvainen irtovuori ei ole ollut siis ollenkaan pahitteeksi.

Tutustuimme tänään Reykjavikiin, tarkemmin sanottuna Old Harbouriin, Vanhaan Reykjavikiin ja keskusta-alueeseen. 

Old Harbourin boardwalk on pullollaan turistikrääsäkauppoja, ravintoloita ja kymmeniä matkan- ja seikkailunjärjestäjiä aina merikalastuksesta valassafareille. Lisäksi alueelta löytyy ainakin viikinki-, revontuli- ja Saga-museo. Voin kuvitella miten tuo alue kuhisee väkeä kesäaikaan, kun kaupunkiin virtaa innokkaita turisteja. Nyt siellä oli mukavan hiljaista ja rauhallista; eteenpäin sai kävellä tarvimatta väistellä vastaantulevia. Hiljaista oli jopa Saga-museossa, jossa tutustuimme Islannin historiaan ja kokeilimme, miltä tuntuu olla ihan oikea viikinki. Pitihän sitä nyt hassutella vähäsen...

Reykjavikin keskusta-alue ja Vanha Reykjavik Tjörnin-lammen pohjoispuolella ovat minun mielestäni kamalan sympaattista seutua. Värikkäät ja puiset rakennukset tekevät kaupungin keskeisimmistä alueista aivan mielettömän lämpimät ja herttaiset. Vaikka kauempaa katsottaessa Reykjavikin skyline saattaa vaikuttaa enemmän "metropolimaiselta" pohjoisrannalle nousseiden korkeiden ja mustien kerrostalojen vuoksi, keskusta-alue esittelee kävijälleen aivan toisenlaista meininkiä. Tykästyin heti; jokaisen kulman takaa avautui uusi ja ihmeellinen katu söpöine rakennuksineen. Kaikki näytti jotenkin niin... islantilaiselta.

Palasimme tältä lähes työpäivän mittaiselta kaupunkikierrokselta Reykjavikin pääkatua Laugaveguria takaisin kohti itää. Laugavegur kuhisee turisti- ja matkamuistokauppoja ja ravintoloita ja kahviloita. Itse törsäsin rahaa ihan oikeaan islantilaiseen villatakkiin, joka mun oli ehdottoman pakko saada karrrmeesta hinnasta huolimatta. 

Pelkäsin vähän, että tämmönen villakasa ei olis ollenkaan nautinnollista pitää päällä. Tiedättekö sen syyhyämisen ja pistelyn, mikä villasta lähtee? Mutta tämä ei vaan kutisekaan, vaikka on vaan toppi täällä alla! Jei! Myös kissat tulevat rakastamaan tätä. Pitänee säilyttää pussissa, muuten menee villatakki palasiksi...

Noin puolessa välissä tätä Laugaveguria pysähdyimme vielä toiseen kiinnostusta herättäneeseen museoon, joka sai mut lähes yhtä innokkaaksi kuin eilen haistelemani meri-ilma; Reykjavikin fallosmuseo. Kyllä. Kävimme katsomassa peeniksiä. Erilaisten eläinten lasipulloihin säilyttyjä siittimiä, kuvia, veistoksia, leluja... joukosta löytyi jopa ihmisen elimen kuvia - ja valaiden ja kirahvien ja koirien rinnalla myös oikea ihmispenis.

Islannin käsipallomaajoukkueen peniskokoelma hopeavaloksena ;)

Sittemmin palasimme tänne meidän Airbnb-kämppään ja nukuimme tuhdit päikkärit. Nyt emme voi oikein hyvin. Ukkelilla on ehkä kuumetta enkä itsekään koe oloani ihan täydelliseks. Joku pöpö tarttunut jostain matkaan... kenties sieltä paljusta, jossa lauantai-ilta lilluttiin? Toivottavasti ei!

P.S. Älkää huolestuko kuvien vähäisyydestä, nämä ovat vaan sellaisia teasereita ja lisää on tulossa heti, kun aikaa riittää!