10. toukokuuta 2016

Reykjavik ja meri

Reykjavikin pohjoispuolelta
Ensimmäiset pohjoisen tuulahdukset, jotka tunsin kasvoillani astuessani Keflavikin terminaalista ulos, olivat merkki siitä, että mä tulisin tykkäämään tästä tulen ja jään saaresta. Kun oli istunut rapian kolme tuntia lentokoneessa ja vaipunut siihen tietynlaiseen horrokseen, johon lentokoneissa aina tuppaa vaipumaan, viileä tuuli läimäytti kasvoille avokämmenellään ja sai välittömästi uneliaisuuden katoamaan mun silmistä. Ei ollut niin kylmä, ehkä seitsemän astetta, mutta pohjoisen puraisun tunsi välittömästi.

Silmänruokaa riitti myös. En saanut katsettani irti kaikesta tästä kesään heräävästä karuudesta, tummansinisenä aaltoilevasta merestä ja Reykjavikin kaupungin pohjoispuolella kohoavista lumipeitteisistä mäennyppylöistä. Olin aivan myyty ja lähes varma, että tarinat maahisista, trulleista ja haltioista pitävät ehdottomasti paikkansa. Tänne, jos mihin, ne kuuluisivat.

Mä en oikeastaan koskaan ole kuvitellut olevani mikään fanaattinen meri-ihminen. Meri ei ole koskaan ollut mulle mikään ehdoton juttu reissuilla. Siksi mä hieman hämmästyin, kun kävellessämme rantatietä ravintolasta takaisin kämpille, meren tuoksu sai mut oikein pysähtymään. Norjasssa ihastuin aikoinaan meren suolaiseen tuoksuun. Kolea ilmanala saa meren tuoksumaan aivan erilaiselle kuin tropiikin paahde; raikkaalle, hapekkaalle, vapauttavalle. Tämä kaikki oli päässyt karkaamaan mun mielestä, mutta tänään muistin kaiken sen huumaavuuden. 

Se on yksi niistä tuoksuista, jotka humalluttavat niiden aaltoillessa hajureseptoreihin. Sateen jälkeinen tuoksu kesällä, vasta-ajettu nurmikko, suolainen meri viileässä... 

Voisin kai istua tuolla rannassa kokonaisen päivän ja vetää keuhkoni täyteen tuota kevyttä ja puhdasta ilmaa. Meri olikin tänään ensimmäinen asia, joka sai ihastuksen värisyttävät aallot kulkemaan koko vartalon poikki nostaen ihon kananlihalle, vaikka olisin voinut vaikka lyödä vetoa, että enemmän mua olisi ravisuttanut tämä karu maisema. 

Omituista. Mutta ihanaa.

Täällä me olemme, Islannissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Luetuimmat

Arkisto