Joo, työpäivä jäi eiliseltä melko lyhyeksi. Tiesin kyllä, että päiväkodissa on tilanne seuraava: about kymmenen lasta ja seitsemän ohjaajaa, mutta en tiennyt töihin lähtiessäni, että olin turhaan herännyt aikaisin... mikä sinänsä otti vähän päähän. Päiväkodille mennessäni ohjaajat rynnistivät mua vastaan ja sanoivat, että tilanteen huomioon ottaen, sä voit ihan hyvin lähteä kotiin! Juttelin siinä sitten hetken aikaa yhden uuden ohjaajatuttavuuden kanssa ja lähdin sitten meneen... bussipysäkillä mua sitten alkoi vähän kaduttamaan se lähtö, olisin nimittäin voinut helposti jäädä tekemään noita työssäoppimistunteja pois, mutta en sitten mennyt takaisinkaan. Katumus kyllä katosikin sitten aika nopeasti, kun pötkähdin tähän mun sängylle :D
Eksyin matkalla takas kämpille kauppaan ja mukaan lähti kaksi levyä suklaata, pähkinää ja tavallista. Hyi, että kun oli ähky ja öklö olo, kun vetäsin puolitoista levyä ja join päivän aikana varmaan neljä lasia aplarimehua! Oon ihan koukuttunut tuohon jälkimmäiseen, enkä ole siitä ylpeä. Tarkoituksena kun oli vähän ehkä laihtua täällä, niin ei paljon auta, kun vedän tommosta sokerilitkua minkä kerkiän. Mutta kun itsehillintä on mitä on tuossa juoma- ja syömäpuolessa, niiin... :D
Selkäkään ei ole enää kipeä, onneks.
Eilen illalla sitten katselin vähän kiekkoa telkkarista. Hyvin mennyt USA:lla nuo pelit, eivät voittaneet yhtään peliä koko kisoissa... onkin ollut aikamoista pikkumaiden revittelyä tähän asti. Tanska ja Saksa ja eilen Sveitsikin päihitti Kanadan. Ei mut huikeeta, toisaalta melko tylsää katsoa aina kisoja, kun tietyt maat on aina siellä kärjessä. Suomi tietysti sais toki olla siellä mukana, mutta muuten olisi virkistävää, jos kärkikolmikkoon tulisi jotain muutosta välillä.
Tänään on sitten helatorstai ja kaikki paikat on kiinni. Eilen illalla teki ihan sikana mieli jotain hyvää olutta ja bilettä, mutta kaupat oli jo kiinni... ja niin ovat tosiaan tänäänkin. No, ehkä mä maltan huomiseen tai lauantaihin. Nyt vaikuttaa tuleva päivä hullun tylsältä, kun ei oikein ole mitään tekemistä. Ehkä mä sitten vaan löhöön ja kerään voimia viikonlopun Frankfurtin vierailulle. Joudun ehkä lähtemään sinne yksin, kun en oo taas Gretaa nähnyt moneen päivään, niin en ole siltäkään voinut kysyä, haluaako se lähteä mukaan... se on kanssa koko ajan menossa jossain.
Vähän stressaa; pitäs ens viikolla alkaa kirjottaan sitä kuntoutussuunnitelmaa enkä mä olekaan enää yhtään varma, haluanko mä tehdä sitä siitä yhdestä pojasta, josta aiemmin mainitsin. Kun en mä ole oikein ollut sen kanssa missään tekemisisssä, paitsi yks aamu mä rakensin sen kanssa sellasista palikoista sellasia "piirakoita", kun se pyys. Ja se oli kyllä ihanaa, kun se sit sano, että se on tosi ilonen, kun mä autan sitä. Sen verran ymmärsin sen puheesta. Olin ihan otettu siinä kohtaa! Mutta en mä siitä sitä tehtävää halua tehdä. Oon miettinyt, että jos tekisin sen siitä Alexandrasta, josta myös jo mainitsin joku päivä... en tiedä, se on sitten ensi viikon propleemi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!