Löhösunnuntai - jälleen, ja äiskänpäivä

Heräsin yöllä joskus neljän aikaan ihan hillittömään kurkkukipuun. En ees muista, millon mulla olisi viimeksi ollut niin kipeä kurkku! Lisäksi kun ohimoilla painoi hieman se illalla nautittu viini, niin olo ei kyllä todellakaan ollut mikään paras. Kävin vähän juomassa alakerrassa ja tulin sitten takas nukkumaan, tosin unen kiinni saamisessa oli myös jonkunmoisia ongelmia, valvoskelin yli viiteen tässä pyörien ja häiriintyen kadulta loistavassa valosta. Loppuaamu menikin sitten sellasessa ärsyttävässä puolihorteessa... kurkkikipu meni onneks ohi, mutta nuha mulla nyt sen sijaan on.

Viime yönä, tai oikeastaan siinä viiden jälkeen aamulla, nukkuessani niitä pienenpieniä pätkiä, mä näin ensimmäisen uneni, jossa puhuttiin saksaa! Se siis ei ole vain pelkkä perättön ilmaus: "kohta sä jo näät unetkin saksaks", nyt se on todistettu. Uni oli jokin Salattujen elämien ja hasardielokuvan sekoitus ja siinä Sievisen Paula päivitteli maanjäristyksessä tuhoutunutta keittiötään sanomalla: es ist kaput! Huikeeta... :D

Mua vähän huolestuttaa, että mä kehitän täällä alkoholille (ja etenkin viinille) hyvän toleranssin, kun sitä näköjään päivittäin joutuu juomaan. Ruuan kanssa, tosin, mutta silti. Ja äiskänpäivän kunniaks nautin myös lasillisen kuohuviiniä. Tää isäntäväki tuntuukin olevan melko perso tuolle viinille. Veikkaan varmaan melko lähelle, jos sanon, että porukka juo pullon per päivä, ja lähinnä iltaisin. Tämmösestä suomalaisesta se koko touhu nyt näyttää toki sille, että koko perheellä on jonkin sortin alkoholiongelma. Mutta kai se täällä kuuluu tapoihin siinä missä etelä-Euroopassakin? 

Ja edellä mainitusta asiasta mieleeni ilmestyi muitakin saksalaisten epäterveellisiä elämäntapoja. Mun onkin jo pitänyt aiemmin kirjoittaa tänne siitä uskomattomasta tupakoinnin määrästä, johon oon täällä törmännyt. Tuolla kadulla kävellessä tuntuu, että kaikki polttaa. Eikä se voi olla mikään harha, koska A) en ole itse juuri lopettanut tupakointia, ja B) ihmiset todella polttaa! Bussipysäkillä jokaisella on rööki suupielessä. Ollessani siellä Käthe-Kollwitz-koululla, jokainen luokan oppilas lähti tauolla tupakkipaikalle. Ja luokassa oli sentään parikymmentä opiskelijaa. Mä luulin aina, että suomalaiset on kovia harrastaan tätä pahetta, mutta näköjään saksalaiset on myös mukana kilvassa, ja hyvin ovatkin. Mutta kai se on odotettavissakin maassa, jossa tupakkaa saa mainostaa kadulla panderolleissa.

Se toinen terveysjuttu oli suolan käyttö. Siinäkään suomalaiset eivät toki ole ainoita. Siis siinä suolan liikakäytössä. Voi kuule, en ole yhdelläkään aterialla täällä ollut, jolla joku ei lisäisi ruokaansa suolaa - ja paljon! Paitsi olempas, itse en ole suolaa täällä lisäillyt yhteenkään ruokaan.

Ja ruoasta tuli mieleen, että tänään oli taas niitä kamalia keitettyjä kasvispötkylöitä ruokana (taisin kirjoittaa niistä viime sunnuntaina). Ne ei vaan iske muhun. Ne ei olleet tänään niin pahoja kuin sillon viikko sitten, mutta en mä niitä ruuaks pyytäis, jos saisin jotain pyytää! Toivottavasti se ei ole mikään sunnuntaiperinne, että niitä syödään. En muuten ala.

Nyt vähän masentaa mennä huomenna taas päiväkodille. Ei se varmaan muuten ahdistais, mutta kun pitää herätä niin kamalan aikaisin, kun alan nyt tehdä seittemän tunnin päivää, kahdeksasta kolmeen. Oli jo tarpeeks hankalaa herätä seitsemältä, niin nyt sitten kuudelta! Tosin, tämä ei ole onneks mitään verrattuna siihen hoito- ja huolenpitojaksoon ja Koukkuniemeen, kun herätyskello alkoi piipittää siinä viiden maissa! Hyi, en sitten ole lainkaan aamuihminen, etenkään, jos pitää herätä herätyskelloon.

Oon muuten aivan koukussa aapeli.fi:n värivaltaukseen!