Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2010.

Shokeeraavinko?

Kuva
Toissayönä yövuorossa ollessa pisti silmään mielenkiintoinen linkki msn.comin etusivulta.

Shokeeraavin leffakäänne valittiin

No minähän olin heti siellä sitten tarkistamassa, että mikäs siellä nyt sitten on shokeeraavimpana. Ykköseksihän siellä oli noussut Kuudennen aistin loppu, jossa Bruce Willisin esittämä lastenpsykiatri tajuaa olevansa kuollut. Näin ainakin minä ymmärsin tuon tekstin perusteella (sori muuten spoilaus, jos joku ei ollut kyseistä elokuvaa nähnyt).

Ihan hyvä valinta. Täytyy myöntää, että itsekin elokuvan ensimmäistä kertaa katsoessani jäin tuijottamaan ruutua monttu auki, kun tajusin koko leffan pointin. Itse juuri tykkään elokuvista, joissa jollain tapaa viimesillä minuuteilla heitetään juonen kanssa härän pyllyä, samoten kirjoissa. Ainut huono puoli näissä tämän tyyppisissä leffoissa on tietenkin se, että niitä voi olla tosi tylsä katsoa uudestaan, ainakin kolmannen kerran. Toisella katselukerrallahan on pakko aina nähdä ja huomata loppuratkaisun ennusmerkit, joita…

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Uuh, raskas työpäivä taas takana ja vaikka kuinka tekisi mieli mennä päikkäreille, niin ajattelin kuitenkin istahtaa vihdoin ja viimein tän porukoitten mahtinopeen tietokoneen ääreen ja päivittää blogin. Asiaa nyt ei ole kovinkaan paljoa, mutta kai tänne on edelleenkin saatava edes pikkuisen elämää.

Oikeastaan, se pää pointti tässä taitaa nyt olla se, että mä keksin viimein tämän lähihoitajan ammatin (elämän) suolan! Kolme hyvinhyvin tärkeää, suorastaan euforista asiaa.

Yksi. Toisen ihmisen hiusten peseminen. Että on ihanaa oikein läträtä shampoolla mummun tukkaa! Pestä niitä hiuksia sillei hieromalla, että siinä sivussa mummu saa rentouttavan päähieronnan. Oon ihan sikapettynyt, jos asiakas pystyy itse pesemään hiuksensa. Harmi vaan, kun tällä alalla pitää olla omatoimisuutta ja kuntoutumista tukeva, niin ei voi edes sanoa tällaselle asiakkaalle, että HEI, saanks mä pestä sun hiukset. Voisin pestä ihmisten hiuksia koko päivän! Ihan sama onko hiukset pitkät vai lyhyet, ohuet vai paksut…

Pelkotila

Kuva
Tämä oli tietysti odotettavissa. Kun pitää kuumaa ja kosteaa kesää, tiedossa ei voi olla kuin ukkonen. Joka kesä se kaukainen kumahtelu ja välkkyvät taivaanrannat saavat mun ihokarvat nousemaan pystyyn. Tunne on jotain jännityksen ja pelon sekaista. Aina sitä toivoo kesän alussa, että jospa tänä kesänä ukkosta ei tarvitsisikaan pelätä ja jännittää. No, tänä kesänä se ei ainakaan onnistunut.

Niin kuin mä olen aikaisemminkin tänne siitä kirjoittanut, mulla on suuri viha-pelko-rakkaus-suhde ukonilmaan. Viime päivinä mä olen salaisesti toivonut ukkosen tulevan ja olin melkein innoissani, kun sääennuste sitten näytti Keski-Suomen kohdalle salamoita, kovia ukkoskuuroja. Mä odotin ja odotin, tutkin taivasta mennessäni ja mietiskelin itsekseni, että nyt taivas näyttää siltä!: kohta nousee ukkonen!

Ja kun odotus palkittiin. Kun mä näin tiistai-iltana synkän taivaanrannan. Kun kaiken piti olla niin mahtavaa. Sitten mä vaan toivoin, että pilvi lipuisi pois - ja äkkiä.

Mä olin juuri menossa nukk…

Työtä ja turhuuksia...

... niistä on mennyt viikko tehty. Vähän omatunto kouraisee, kun katselin tätä mun blogin ulkoasua ja tajusin, että edellisestä kirjoituskerrasta on kertynyt viikon verran aikaa, päivän ylikin! Anteeksi! Menoa on tosin ollut sinne ja tänne, joten aikakin on ollut kortilla. Hyviä hetkiä bloggaamiseenkin toki on ollut, mutta yleensä silloin ei sitten ole löytynyt sitä vaadittua inspiraatiota. Pää on ollut ihan tyhjä, kun on pitänyt kirjoittaa, vaikka nyt asiaa taitaakin olla koko viikon edestä! Onko se sitten turhaa vai hyvinkin tärkeää, jää ihan teidän lukijoiden päätettäväksi. Kerran vielä anteeksi tämä laiskanpuoleinen viikko!

Yllä olevasta tuli mieleeni sinänsä mielenkiintoinen kysymys siitä, kuka oikeasti jaksaa joka päivä päivittää blogiaan, etenkin, kun ulkona hellerajat paukkuu!

Säät ovat olleet aivan uskomattomia! Ihana kuuma kesä! Joitakin kertoja olen kyllä suustani lipsauttanut jonkun kuumuutta manaavan sanasen, mutta se on ollut melko vähäistä. Aivan kuin mä olen töissä kai…