Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2012.

Kukkia ja ratsastuspilatesta

Kuva
Voi, kun tämä elo on ollut viime aikoina niin ihanaa!

Kukka- ja puutarhabuumi
Talven selän tietää taittuneen, kun narsissit alkaa hiljalleen vihertää kukkapenkissä ja jokavuotiset tuntemattomat, värikkäät kevätkukkaset kukkivat täysillä keväisessä auringonpaisteessa takapihalla. Vaikka luntakin vielä takapihalta löytyy, mun oli tänään pakko hakea varastosta harava, siistiä kukkapenkkiä, kääntää reunuskivet laatoille kuivumaan ja repiä viime vuotisia kuivuneita karahkoja irti.

Nyt vain odotellaan muutamia viikkoja, että ilmat lämpenee ja ruukuissa sisällä esikasvatetut yrtit ja kukat voimistuvat, jotta ne voi sitten istuttaa maahan. Sitten kenties pienimuotoinen visiitti Plantageniin ja reunuskivet takaisin paikoilleen. Maalaishenki siis ei ole musta kadonnut mihinkään tämän kapungistumisen myötä ja "puutarhan" hoidosta on tullut mulle jokakeväinen ja -kesäinen, tärkeä operaatio. Kesän viherrystä ja värikkyyttä siis odotellen...!


Ihmiset ympärillä
Töissä on ollut ihan mahtavaa …

Kevään GoGo-kokemuksia

Kuva
Mä olen viime aikoina ollut huisin villi ja kokeillut kaikkea uutta - ja hauskaa!

Heti siitä lähtien, kun mä itselleni haalin GoGo:n jäsenyyden, mä vähän niin kuin jämähdin paikalleni. Mä rakastuin kertaheitolla vaativaan bodypumpiin ja shäbämmiin, satunnaisesti myös rennon letkeä zumba-tunti kuului viikon liikuntaohjelmistoon. Kävinhän mä testaamassa esim. bodycombatin ja vaikka se jollain tasolla hauskaa puuhaa olikin, mä en innostunut enää toiselle tunnille. Nämä ensimmäiset kuukaudet GoGo:n asiakkaana jäivät siis varsin yksitoikkoisiksi, vaikka eivät tosin turhanpäiväisiksi.

Huhtikuun kolkutellessa ovelle edelleen varsin hyisenä, mä päätin tutustua hieman laajemmin GoGo:n monitpuoliseen tarjontaan.

Ekana mä kävin kokeilemassa GoGo:n Dancemixiä. Sen oli tarkoitus olla pehmeä lasku todellisuuteen, ja sitä se kyllä olikin, vaikka hikeäkään ei voinut välttää. Dancemixissä oli kyse rennon tanssin turvin matkustamisesta ympäri maailman, aina New Yorkin jazz-klubeilta argentiinalaiseen t…

Takaisin Nepaliin

Kuva
Reissu oli aivan mahtava. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu suorastaan omituiselle edes ajatella, että hei, mähän olin siellä! Mä ihan oikeasti olin siellä! Kuvien katsominen tuntuu kummalliselle. Aivan kuin olisi ottanut kuvia näkemästään unesta.

Unelmien matkakohde
Vaikka mä odotin niin innolla näkeväni ne jättimäiset lumihuippuiset vuoret, nyttemmin ajateltuna pelkästään jo nepalilaiseen kulttuuriin tutustuminen oli huisin mieletöntä. Oikeastaan, mitä lähemmäs reissu aikoinaan tuli ja mitä enemmän mä lueskelin etukäteen Lonely Planetia, sitä enemmän nepalilaisen ihmisen elämä alkoi mua kiinnostaa. Se oli niin erilaista. Kaikesta köyhyydestä ja alkeellisuudestaan huolimatta se oli suorastaan lumoavaa. Vaikka reissussa muutamaan otteeseen tulikin mietittyä, että mitä helkkaria mä täällä teen, miten tämä VOI olla kenenkään unelmien matkakohde tai miten kulttuurishokissa satunnaiset uudet kokemukset suoraan sanoen vituttivatkin, mä rakastuin päätä pahkaa. Ihan siihen kaikkeen.

Jokaisell…

Parasta minussa

Kuva
Tapanani ei ole kamalasti kehuskella itseäni; mä olen varsin vaatimaton persoona ja jos joku mua joskus kehuu, mä saatan vaivaantua asiasta kovastikin, mutta...

Sain blogihaasteen Jenniltä blogista Lainakengissä. Tämä onkin ensimmäinen blogihaaste ikinä, jonka olen ihan henkilökohtaisesti saanut!Homma menee tähän tapaan: Kirjoita itsestäsi kahdeksan asiaa, joista pidät. Ulkonäkö/luonne/taito/mikä vain. Nyt on lupa kehua itseään! Laita haaste eteenpäin ainakin yhdelle bloggaajalle. 

Parasta meikäläisessä siis on... 

1. Olen äärettömän ylpeä mun ruskeista silmistä, ne ovat ehkä parasta mun kehossa. Suomalaisten yleisin silmien väri taitaapi olla sininen, joten on kiva poiketa hieman massasta. Yhtään kotiinpäin vetelemättä, ruskeat silmät ovat ehkä lumoavimmat kaikista.

2. Mä olen luonteeltani kiltti ja rauhallinen. Osaan toki myöskin innostua, olla hulvaton ja itse omituisuuskin, mutta suurimmaksi osaksi mun arkiminäni on hyvinkin hillitty. Erittäin hyvä piirre ottaen huomioon, että ole…

Exploring Nepal: Last day

Kuva
Viimeinen kokonainen päivä Nepalissa omistettiin Kathmandu-laakson eläintarhalle ja Patanin kaupungille. Mun olokin oli jo parempi, pitkien yöunien jälkeen ja kun viimein sai kunnolla syötyä jotain.



Eläintarha mua houkutti ihan siinä mielessä, että mä oletin siinä saasteiden, lian ja ihmispaljouden valloittamassa laaksossa eläinten olojen olevan... hyvinkin surulliset. Yllätys oli kuitenkin positiivinen, onneksi. Tarha oli siisti ja eläimillä hyvät oltavat. Aina tietysti löytyisi parantamisenkin varaa, mutta retkestä jäi suuhun oikein hyvä maku.





Eläintarhasta kävelimme reilun kilometrin verran Patanin durbar squarelle, jossa komeat temppelit koristivat kaupungin siluettia. Palkattiin opas 6 eurolla, joka esitteli nähtävyydet. Olimme jo sen kahden viikon aikana suuresti ihmetelleet krääsäkauppiaiden myynnissä olevia metallisia kulhoja, joita "soitettiin" sellaisella pienellä puukapulalla. Kun asiasta kysyimme oppaaltamme, hän johdatteli meidät ihan oikeaan soivien kulhojen k…

Exploring Nepal: The most beautiful scene... ever

Kuva
Kolmantena päivänä suunnistimme Pokharasta n. 7 kilometrin päässä sijaitsevaan Sarangkotin kylään. Taivas oli taas kirkas, joten mä tiesin jo etukäteen, että retki tulisi onnistumaan juuri niin hyvin kuin mä olin haaveillutkin. Sarangkotin pikkuruinen kylä pienen harjanteen päällä tarjosi uskomattomat näkymät Himalajalle ja Annapurna-ylängölle. Ennen kuin kuitenkaan pääsimme (taas) patikoimaan ja nousemaan epämääräisiä kiviportaita ylemmäs ja ylemmäs, meillä meinasi tulla pienimuotoinen ongelma meidän taksikuskin kanssa, joka ajoi meidät ylös kylään. Ukkeli olisi kovasti halunnut ajaa meidät myös takaisin alas ja olisi tietysti mielellään ottanut siitä saman hinnan kuin ylöspäin tullessamme (9 euroa) eikä hän tahtonut millään uskoa, kun me sanoimme kävelevämme alas. Hermoille käyvän väittelyn ja selvittelyn jälkeen me lopulta päästiin taksikuskista eroon.
Retki Sarangkotiin oli ehdottomasti yksi koko matkan kohokohdista ja oivallinen päätös Pokharassa kyläilylle. Kävelimme pienen, l…

Ponnistus kohti hoikempaa (ja terveellisempää) kesää!

Kuva
Ikävä tosiasia on nyt se, etten mä ole liikkunut Nepalin reissua lukuunottamatta yli kuukauteen mihinkään. Pari kertaa olen käynyt lenkillä. Nyt on kuitenkin aika taas sille jo kuuluisaksi ehtineelle muutokselle!

Hetken aikaa mä jo ehdin pelätä, että Nepalista oli tarttunut mukaan jonkin sortin parasiitti, sillä reissun jälkeen mun paino tippui yli kilon ilman, että mä siis edes tein mitään. Olin varma, että mun suolistossa möngertää ties minkälainen matonen varastaen mun ravintoaineita. Koska paino ei sitten enää tippunutkaan, mä päättelin, että olin ehkä hieman ylireagoinut... toisaalta, liikunnan puutteesta ja ainakin näin pääsiäisen tienoilla runsaasta herkuttelusta huolimatta mun paino ei ole noussutkaan.

Matkan jälkeen mulla alkoi seitsemän päivän työputki, josta kolme viimeistä olivat yövuoroja. Olin siis nollaavasta lomastani huolimatta aika väsynyt pitkään. Yövuorojen jälkeen mulla oli yksi vapaa päivä ja taas pari päivää töitä. Nyt kun takana on kolme vapaapäivää, mieli alka…

Pikkujuttuja

Kuva
1. Risti kristinuskon symbolina
(2.Moos.) 0:4 Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.

Miksi kristityillä on sitten usein risti kaulassaan? Risti on kuitenkin eräänlainen jumalankuva, ja usein näissä risteissä näkee myös ristiinnaulitun Jeesuksen. Puhumattakaan tietysti alttaritauluista, ortodoksien ikoneista... onko jollain joku selitys mulle, mä kun en vissiin nyt tajua jotain ilmeistä kohtaa? Tuli vaan mieleen.


2. Laihojen mässäily
Ihmiset paheksuvat, jos ylipainoinen ihminen syö paljon vaikkapa karkkia ja herkuttelee usein. Usein kuulee päiviteltävän, miten hän voi herkutella, hänhän vain lihoo lisää ja pilaa ennen kaikkea terveytensä.

Miksi hoikille ja laihoille ihmisille ei sanota näin (minä ainakaan en ole koskaan kuullut), vaikka he söisivät herkkuja samalla mitalla kuin joku ylipainoinenkin? Sanotaan, että tottakai he voivat syödä, kosk…

Exploring Nepal: experiencing Pokhara

Kuva
Pokhara oli jotain aivan muuta kuin Kathmandu. Mä en oikeastaan olisi uskonut olevani enää edes Nepalissa, jos kukkuloiden takaa ei olisi pilkistänyt huikeat Annapurna I:n (8091m) ja Machhrapuchhren (6993m) lumiset huiput. Ensimmäinen aamu Pokharassa valkeni siis aurinkoisena ja ennen kaikkea lämpimänä ja päivä soljui mukavasti kaupungilla käyskennellessä ja Phewa-järvellä soudellessa.


Ajelimme taksilla muutaman kilometrin päässä keskustasta sijaitsevaan vanhaan Pokharaan, siihen Pokharaan, joka se oli ollut ennen kuin kaikki olivat tajunneet Himalajan kutsun ulkomaalaisille turisteille. Periaatteessa se ei erottunut millään tavalla siitä "uudesta" Pokharasta, vaikka romukauppiaat sieltä tyystin puuttuivatkin. Lisäksi kadulla kävellessä sai tuta nahoissaan, että hei, olen valkonaama!
Mä olin jo muutaman päivän ajan yrittänyt sulatella sitä tosiasiaa, että turistirysien ulkopuolella valkoihoinen länkkäri sai osakseen merkitsevää tuijotusta ja monttu auki ihmettelyä. Pokharas…

Samalla aaltopituudella

Kuva
Se tunne, kun tapaa ihmisen, jonka kanssa on täysin samalla aaltopituudella - ainakin jossain itselle tärkeässä asiassa. Kun elämänsä aikana tutustuu erilaisiin ihmisiin, ei ole tärkeää olla täysin samanlainen täysin samanlaisine elämänkatsomuksineen tämän kanssa. Se yksi pieni yhdistävä tekijä voi riittää.

Jos huomio toisessa ihmisessä kiinnittyy vaikka samanlaisiin harrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin, unohtaa nopeasti vaikkapa toisen ihmisen mielipiteet niihin asioihin, jotka ovat voineet ärsyttää joskus ja aiheuttaa jopa pientä kränää asianosaisten välille. Miksi keskittyä aiheisiin, jotka eivät toista kiinnosta, jos on olemassa liuta aiheita, joihin molemmat suhtautuvat intohimoisesti? Kaveruus tai ystävyys ei mielestäni kaipaa muuta.

Toki hyvässä ihmissuhteessa kuuluu olla empaattinen ja kiinnostunut toisen ihmisen asioista, kiinnostivatpa ne sua tai eivät. Eihän tätä kuitenkaan tarvitse hyvässä ja toimivassa ihmissuhteessa edes ajatella. Suhtautuminen ja empaattisuus toista…

Exploring Nepal: laundry & 7 hrs to Pokhara

Kuva
Nagarkotista palasimme takaisin Kathmandun hektiseen elämään sunnuntaina, mutta onneksi vain yhdeksi yöksi. Vaikka Kahtmandu kaikessa jännittävyydessään olikin varsin mielenkiintoinen kaupunki, tällaisesta ikuisesti vannoutuneesta maalaistytöstä rauhallinen ja hiljainen maaseutu vuoristonäkymineen oli ehdottomasti  se, johon Nagarkotissa rakastuin ja jonka vuoksi jo odotin matkaa Pokharaan.
Kathmanduun palattuamme toivoimme hartaasti, että meille olisi ollut yhden yön verran sijaa vanhasta kunnon Elbrus Homesta. Elbrus Home oli kuitenkin täynnä, mutta sen sijaan meille löytyi tilaa eräänlaisesta ystävyyshotellista n. 10 minuutin kävelymatkan päästä läpi elämää ja romukauppiaita kuhisevan Thamelin. Avalon-hotellista saimme huoneen hintaan 5 euroa per naama per yö. Asetuttiin taloksi, yritettiin sopeutua taas siihen kaupungin loppumattomaan meteliin ja päätettiin hieman pyykätä. Meillä kävi uskomaton tuuri, sillä hotellihuoneessa oli kylpyamme (ensimmäinen ja ainut koko reissun aikana)…