maanantai, 21. toukokuuta 2012

Venyttelyn voima

Kävin tänään pyöräyttämässä päivän käyntiin GoGo:lla. Puolen tunnin kahvakuulailu ja päälle saman verran venyttelyä.


Mä en ole koskaan venytellyt riittävästi ja olenkin siksi aina ollut kankea kuin mikä. Sen kun yhdistää tähän mun pitkään vartaloon, niin olo on aina vaikuttanut jokseenkin kömpelöltä joka tilanteessa. Toki säännöllinen liikunta on auttanut lisäämään liikkuvuutta ja antanut uusia ulottuvuuksia näille mun raajoille, mutta silti mä tunnen oloni aina pökkelöksi. Puolen tunnin venyttely GoGo:lla tänään avasi taas mun työssä jämähtäneitä lihaksia niin, että liikeradat tuntuivat pitenevän välittömästi.

Olo oli ihana ja rentoutunut. Pitkistä, hartaista ja perusteellisista venytyksistä sai kaiken irti. Tietysti alla oli kahvakuulailu, joten lämpimät lihakset venyivät enemmän kuin tavallisesti - tai ainakin venytykset tuntuivat helpoilta. Tuntui, että keho venyy ihan miten sattuu.

Venyttely taitaakin olla sitten taas mun uusi juttuni. Mä haluan saada kehostani liikkuvan, venyvän ja notkean, jotta mun ei tarvitsisi enää kokea kehoani rajoittavaa kireyttä. Muutama kerta viikossa GoGo:lla perusteellista venytystä ja välipäivien minivenytykset iltaisin kotona tekevät pian varmasti ihmeitä ja helpottavat mm. työntekoa. Kehon pitenevät ja voimistuvat liikeradat sen sijaan tuovat taitoa tehdä tanssien (bollywoodin) liikkeet täydellisemmin.

Mä en jaksa odottaa, että mä olen notkeampi!

Daylight come and we want go home

Kai se nyt sitten on kesä. Kesä on niin tyhmää aikaa kuntoilla. Tai ei nyt tyhmää, mutta olo on suurimmaksi osaksi saamaton. Viikkoon en ole tehnyt mitään edistääkseni kesäkuntoon pääsemistä. GoGo on jäänyt, samoin lenkkeilyt, vaikka sää onkin ollut mitä parahin.
Vanha kuva arkistojen kätköistä
Osaksi saan syyttää tästä tätä mun työtä. Viikonloppuna mikään kuntoilu - tai yleensäkään mikään harrastus - ei olisi tullut kysymykseenkään. Perjantaina olin iltavuorossa välillä 13.30 - 21.30. Lauantaina olin työpaikalla takaisin jo seitsemältä aamulla ja lähdin sieltä yhdeksältä illalla (kevyt 14 tunnin tuplavuoro siis), eilen sunnuntaina olin aamuvuorossa. Työpäivän jälkeen asetuin sohvalle katselemaan Suomen pronssipeliä, mutta ennen ensimmäisen erän loppua mun oli pakko siirtyä sänkyyn - unta meni palloon sellainen pari tuntia.

Vannoin, että tuo on viimeinen tuplavuoro pitkiin pitkiin aikoihin, jonka tekisin. Etenkin, jos en saa seuraavaa päivää vapaaksi. Sunnuntaiaamuna mun kiinnostus oli nollassa, teki vain mieli piiloutua varastoon ja nukkua. Kuitenkin meidän osastolla on se ongelma, että kun kerta ulkopuolisia sijaisia ei saa ottaa, niin sitten tehdään tuplavuoroja, niitäkin alimiehityksellä. Toisaalta sitä miettii eniten omaa jaksamistaan ja omaa työpanostaan, jos takana on jo kahdeksan tuntia ja edessä vielä kuusi, mutta pakosti mieleen nousee myös ajatus siitä, mitä on potilasturvallisuus.

Alimiehitys ja väsyneet tuplavuoron tekijät vaarantavat potilasturvallisuuden. Toisaalta, potilasturvallisuuden täyttymisestä ei voi puhua silloinkaan, jos tuplavuorojen tekijöitä ei ole ja työvuoro mennään vajaamiehityksellä. Herra Isoherran "yrittäkää ajatella positiivisesti"-lausahdukset alkavat kaikua kuuroille korville. Pinna kiristyy. Kohta me kaikki olemme sairaslomalla, burnoutissa. Kukas hommat sitten tekee? Sekö sitten tulee halvemmaksi kuin se, että otettaisiin silloin tällöin ulkopuolinen sijainen tekemään hommia?

Mä tykkään työstäni. Päättäjät ja johtoporras jossain meidän tavisten saavuttamattomissa hienoissa toimistoissaan eivät tunnu ymmärtävän, että heidän hienot säästötoimensa eivät pitkällä tähtäimellä tule tekemään ainakaan voittoa - ja se vituttaa.

Nimim. Löysin viikonloppuna kauan kadoksissa olleen kirjoitusinspiraation enkä voinut tehdä sille mitään, koska asuin työmaalla.

torstai, 10. toukokuuta 2012

Rakkautta vain - Game of Thrones

Mä olen jäänyt koukkuun ja pahasti. 
Suosittelen, erittäin lämpimästi.


Jäätävän loistava!

keskiviikko, 9. toukokuuta 2012

Viikon GoGo on bollywood!

Niin siinä sitten kävi, että nyt löytyi fitness-tanssien YKKÖNEN ikinä! Kävin muutama viikko sitten testaamassa sen ainoan tanssilajin, jota en ollut GoGo:lla vielä kokeillut. Hyvä, että kävin, sillä sydänhän sinne jäi.

Paul Danielin englanniksi vetämä bollywood-tanssitunti on helmi sen kaiken muun GoGo-sälän keskellä. Koreografiasta mies on tarkempi kuin muissa GoGo-tansseissa: joskus muuvssit käydään jo läpi ennen biisin alkua ja mies toitottaa niitä niin kauan, että edes jollain menee sinne päin. Se ei toisaalta haittaa, sillä tanssi on niin hauskaa, että lähinnä ärsyttäisi tehdä liikkeet miten sattuu. Onneksi mieheltä löytyy myös huumorintajua ja jos tyhmät suomalaiset eivät tajua jotain liikettä, niin sitten ei tajuta eikä se ole suinkaan maailmanloppu.

Kuva täältä.
Bollywood on tehokas fitness-tanssi, joka haastaa kevyesti vaikkapa shäbämin ja liikkeet ovat hauskoja kuin zumbassa konsanaan. Vaikka oikeastaan, zumban hauskuus ei ole mitään verrattuna bollywoodin intialaismeininkiin! Tosiaan, tanssin nimi jo kertoo hieman, minkälaista on se musiikki, jonka tahtiin pitäisi heilua. Sanotaan näin, että enempää Intiaan ei voisi pystyä pelkän musiikin avulla sukeltamaan. Mä luulin ärsyyntyväni tunnin mittaisesta bollywood-"vinkumisesta", mutta oikeastaan mä tunnen oloni aika kotoisaksi ja biisit on ihan oikeasti HYVIÄ (WTF!). Mä en tiedä, johtuuko mun tykästyminen sitten siitä, että musiikista tulee kansainvälinen olo tai ainakin jollain tasolla mä voin kaikin aistein tuntea sen intialaisen tunnelman.

Ah, mä voisin tunnista toiseen ja päivästä toiseen vaan bollywoodata. Tietysti se vaatisi astetta kovempaa kuntoa. Vaikka kuntoa ei vieläkään ole tarpeeksi, mä en voi bollywood-tunnilla jäädä vaan sivuun ja hengähtää. Mun on pakko mennä mukaan. Perkele, että voi olla jokin tanssi niin hauskaa!

Suosittelen kaikille GoGo:n kävijöille, jos yhtään pää kestää koreagrafian opettelua ja intialaista musiikkia!
No siinähän se meidän tanssimies Danny on! Kuva täältä.

perjantai, 4. toukokuuta 2012

Uusi tukka, kamala matkakuume ja mitä vielä!

Varoitus: luvassa hömppää!

Kuten blogiystäväni Saappaaton kissa omassa blogissaankin jo siitä puhui, kevät on juuri sitä aikaa, kun tekee mieli sisustaa ja vähän kohentaa ulkonäköä kenties uuden kampauksen myötä. No, mä nyt olisin koko ajan sisustamassa, jos rahoilta ja ajaltani kerkeäisin, mutta hiuksia tulee tuunailtua yllättävän harvoin. Kevät ja kesä on sitä aikaa, kun meikäläinen menee kampaajan penkkiin istumaan. Näin kävi taas toissapäivänä.

Tarkoitus oli vain värjätä vähän vaaleammaksi ja leikata latvoista pois kaikki kuollut suttu, sillä mulla oli kova suunnitelma kasvattaa tooosi pitkät hiukset. No. Niinhän siinä sitten kävi, että odotellessani vuoroani löysin käsiini hiusmallikirjan ja sieltä sitten löytyi sellanen kiva... vähän lyhyempi malli mitä olin suunnitellut.
Toukokuu 2012
Malli hipoo takaa ihan niskavilloja ja on tuosta sivuilta pitempi. Tykkään! Tykkään myös väristä!

Lisäksi olen viime aikoina mittaillut matkakuumetta matkakuumemittarilla ja nyt näyttää siltä, että luvut olisivat noususuhdanteisia. Kuumetta alkaa olla ehkä jo ainakin 38,5 astetta. Saas nähdä, mikä alla olevista matkakohteista valitaan ensi vuodelle!

Akseli Kuuba-Jamaica-Haiti-Dominikaaninen tasavalta
rantapallo.fi
Tansania
www.onlinephotographers.org
Kiina
http://otavafiles.fi/plaza/s/f/editor/images/Kiina_maisema_570.jpg
... tai joku muu. Tässä meitsin ykkösvaihtoehdot!
(avokki ei tosin jostain syystä haluaisi Kiinaan.)