21. huhtikuuta 2018

Light House Tours & Tulum - historian havinaa Karibianmerellä

Mahtavaa, kesä on kohta täällä! Kesä, muutaman viikon päästä koittava miniloma Espanjan Madridissa ja ensimmäinen lukuvuosi yliopisto-opiskelijanakin alkaa olla ensi viikkoa vaille taputeltu. Helmikuun Meksikon matkasta on kuitenkin vielä asia jos toinenkin kertomatta, joten tänään, pitkään kestäneen hiljaisuuden jälkeen, kerron teille meksikolaisesta maya-kaupungista nimeltään Tulum.

Tulumin pieni, pääsääntöisesti muinaisen maya-historiansa voimin eteenpäin porskuttava pikkukaupunki sijaitsee noin 100 kilometriä Puerto Moreloksesta, 130 kilometriä Cancúnista ja 70 kilometriä Playa del Carmenista etelään rannikolla. Tulumin arkeologinen temppelikaupunki on erityinen siksi, että se on ainut meren rannalla säilynyt maya-kaupunki, ja luultavasti ainut, joka on ylipäänsä koskaan rannikolle rakennettukaan. Muut Yukatanin maya-kohteet ovat visusti sisämaassa trooppisten savannimetsien keskellä.


Light House Tours

Me olimme matkassa Light House Toursin pikkubussilla. Nettikirjoittelun perusteella paras vaihtoehto olisi ollut vuokrata auto ja ajella itse omaan tahtiin Yukatanin nähtävyyksiä, mutta me kaipasimme tällä kertaa vaivattomuutta ja helppoutta. Light House Toursin myyntikojun bongasimme Puerto Moreloksen keskusaukion laidalta. Päiväretki Tulumiin, Cobaan, cenotelle ja Playa del Carmeniin kustansi 60 dollaria per naama ja sisälsi oman pikkubussin lisäksi buffet-lounaan Tulumissa, sisäänpääsyn kaikkiin kohteisiin ja juomat (veden ja kaljaa). Meillä oli myös pikkubussimme oma kuljettaja ja Julio-niminen opas, joita sitten tippasimme retken jälkeen noin kymmenellä dollarilla per naama, kuten Meksikossa tapana on.




Lomalla, jolla ei halua juurikaan rasittaa omia aivonystyröitä ja haluaa päästä mahdollisimman helpolla, tällainen pakettiretki on loistava valinta. Matkanjärjestäjiä on jokaiselle sormelle ja varpaalle ja varmasti enemmänkin ja ne tarjoavat mitä erilaisemmin räätälöityjä retkiä, sen kun vain valitsee sen, joka hinnaltaan ja sisällöltään miellyttää eniten. Light House Tours järjesti meidän Tulum-Coba -kombon lisäksi toisenlaisia retkiä mm. Chichen Itzalle, snorklausta ja kilpikonnaretkiä. 

Retki oli mielestäni ihan mukava, mutta kenties turhan aikataulutettu ja viimeinen, tunnin mittainen pikavisiitti Playa del Carmenin Fifth Avenuella tuntui lähinnä ajanhukalta. Toisaalta tuollaisen turistihelvetin läpi käyskennellessä sitä tajusi, miten upea ja seesteinen paikka oli Puerto Morelos, mutta suurin syy mun turhautumiselle tuossa kohtaa oli se järkyttävä väsymys, joka väkisin hiipi kehoon ja mieleen. Olimme Playa del Carmenissa auringon jo käännyttyä laskemaan ja takana oli uuvuttavat määrät kävelyä polttavan auringon alla, kiipeäminen Meksikon korkeimman maya-temppelin päälle, taatusti kehossa kummitteleva nestehukka ja tunkkainen bussi-ilma. Siinä kohtaa haaveilin vain pulahtavani Karibianmeren viilentäviin aaltoihin Puerto Moreloksessa, en mistään muusta.



Jos haluaa välttää järjestetyn retken tiukasta aikataulusta johtuvan kelloon vilkuilun ja kiirehtimisen, poiketa tien varteen mitä autenttisimpaan tienvarsikojuun limulle tai lisätä nähtävyyslistallensa vielä yhden cenoten, vuokra-auto on taatusti se, mitä kannattaa harkita. Liikenne valtatiellä oli tietysti hieman epämääräistä Suomeen verrattuna, mutta ei lainkaan mahdotonta. Jos nyt matkustaisin uudestaan Yukatanille, haluaisin ehdottomasti vuokrata auton ja määrätä itse aikatauluni, kohteeni ja taukoni. Auton vuokraaminen ei kuulemieni huhujen mukaan ole edes kallista tuolla, päinvastoin, se on kuulemma jopa naurettavan halpaa. En kuitenkaan mene tähän aiheeseen sen enempää, sillä omaa kokemusta ei tosiaankaan ole. 

Tulum - City of Dawn

Tulumin rauniokaupunki on tunnettu myös nimellä Zama, joka tarkoittaa karkeasti suomennettuna aamunkoin kaupunkia (City of Dawn). Tämän ymmärtää, kun astelee tuolla 1200-luvulla rakennettujen temppeleiden keskellä ja idässä jyrkkiin rantakallioihin ja mereen rajautuva kaupunki  suorastaan tuijottaa Karibianmerelle ja odottaa aamun ensisäteiden pilkistävän horisontin takaa esiin.




Tulumin huippuvuodet sijoittuvat 1200 - ja 1400 -luvuille ja se kesti vuosikymmeniä vielä senkin jälkeen, kun espanjalaiset alkoivat miehittää Meksikoa. Mutta, kuten historia opettaa Etelä- ja Väli-Amerikan kolonisaatiosta, Tulumin mayaheimon kohtaloksi sinetöityi vierasmaalaisten mukanaan tuomat taudit. Ne, jotka selvisivät elossa, jättivät lopulta kaupungin, ja 1500-luvun loppuun mennessä Tulum oli muuttunut tärkeästä meri- ja maakaupan keskuksesta hylätyksi, autioksi kaupungiksi.




Meillä oli valitettavan vähän aikaa kurkistella Tulumin raunioita, ja tästä syystä suosittelenkin vuokraamaan sen auton, jolloin vuosisatoja vanhojen rakennusten ihmettelyyn saa käyttää aikaa juuri niin paljon kuin itse haluaa. Kaupungin tarkastelu jäi siis, ikävä kyllä, kovin pinnalliseksi ja nopeaksi. Aikaa vei paljon mm. oppaan lätinät mayojen ja Tulumin historiasta, kulttuurista ja arkkitehtuurista. Okei, olihan se mielenkiintoista, mutta parinkymmenen minuutin jälkeen alkoi jo hermostuneena odottaa esityksen loppumista, kun palmujen keskellä kohoavat rauniot ja niiden takana turkoosina pauhaava meri kutsuivat luokseen.

Historiallinen kaupunki ja siitä huokuva muinainen kulttuuri ehti kuitenkin tehdä tehtävänsä samalla, kun kiirehti kaupungin kulmasta toiseen ehtiäkseen tarkastaa jokaisen tärkeän rakennuksen ja polun. Paikka on siis ehdottomasti käymisen arvoinen upeine rakennuksineen ja järjettömän sinisine merimaisemineen, vaikka kiireessä ne kaikki tutkittiinkin. Paremmalla ajalla tuolla saisi helposti vietettyä useamman tunnin kadonnutta kulttuuria tutkien tai ihan vaan Karibianmeren sinisyydestä nauttien. Rauhaa tuolta on kuitenkin turha lähteä hakemaan, sillä kuten kuvistakin näkee, jokunen muukin oli kiinnostunut Tulumin mayahistoriasta...

Kuten Puerto Moreloksessa (ja uskallan väittää, että koko Yukatanin niemimaan itärannikolla), myös Tulumissa puhaltava merituuli oli voimakas. Itäpuolelta kaupunkia johti portaat alas hiekkarannalle, jossa olisi ollut mahdollista mm. pulahtaa mereen, mutta tuona päivänä ne oli suljettu juurikin kovan tuulen vuoksi. Rannalle olisi päässyt kiertotietä oppaan ohjeistuksella, mutta siinä tapauksessa meidän kiertely itse kaupungissa olisi jäänyt aivan naurettavan lyhyeksi, joten skippasimme sen.



Millä tahansa sitten olettekin liikkeellä, omalla autolla tai järjestetyllä retkellä, muistakaa ottaa mukaan vettä, kun lähdette nuuskimaan Tulumin rauniota - tai ylipäänsä mitään missään, jossa on ns. paremmat kelit kuin Suomessa! Juu, tiedän, ihan peruskamaa, kun valkonaama pohjoisesta lähtee etelänlomalle, mutta ihan vain lämpimänä muistutuksena muille ja etenkin itselleni, joka en ole mikään mahdoton konkari näissä trooppisissa kohteissa... lähes zeniitistä porottava aurinko, yli kolmenkymmenen asteen lämpötila, lähes mahdottomuus löytää varjoa ja jatkuva liikkuminen tekivät olon erityisen heikoksi itselläni ja teki mieli suorastaan itkeä, kun haaveilin bussiin unohtuneesta kylmästä vesipullostani. Kaiken lisäksi mun edellispäivänä palaneet poskipäät ja otsa olivat niin tulessa, että olin varma, että mun kasvot tippuvat sinne raunioiden keskelle. Toinen vinkki: ihan sama, vaikka teillä olisi aurinkovoidetta suojakertoimella 100, hommatkaa lierihattu. Ainakin Tulumin sisäänkäynnin turistikeskittymässä on tarjolla kaikenmoisia hattuja, ja uskokaa pois, niitä teille jopa sieltä kojujen varjoista tyrkytetään.


Poistuessamme raunioilta kävelimme jonkin matkaa metsässä, mikä oli taivaallisen ihanaa, koska varjo, ja kun pääsimme meidän lounaspaikkaan, tilasin kaksi pulloa vettä, jotka kietaisin niin nopeasti nassuun, että taisi nousta vähän oksennustakin kurkkuun.

Tulumin jälkeen jatkoimme matkaa sisämaahan kohti Coban maya-kaupunkia ja maanalaista luonnon kylpylää, cenotea, joista tulossa juttua vielä ihan erikseen!

Muutama iguaanikuva Meksikosta

Iguaaneja siellä ja iguaaneja täällä. Niitä oli joka paikassa, kun vaan osasi katsoa. Joskus ne pääsivät jopa yllättämään. Sitä röhnötti Playasolin uima-altaalla ja nautti kuumasta auringosta, ja kun avasi silmät katsellakseen ympärilleen saattoi huomata, ettei sitä lainkaan ollut yksin. Nämä upeat liskot ansaitsevat mielestäni aivan oman postauksensa, ja tässä se tulee, pikkuruinen ja vaatimaton iguaanikuvapläjäys.





Iguaaneja lämmittelemässä Tulumin raunioissa ^



Aivan niin kuin ihmisetkin, myös tämä kaveri tuntui ihastelevan turkoosia merta, ja vieläpä oikein aitiopaikalta! ^





Iguaani-invaasio Playasolin uima-altaalla ^

Mä en kauheesti ole ikinä ollut mikään liskoinnostuja, mutta näissä oli jotain jännittävää. Näissä on  kauheesti jotain suurta lempeyttä ja suurta viisautta, lähinnä siis katseessa. Tiedä sitten, miten asian laita todella on. Eivät ne ainakaan kenenkään kimppuun hyökänneet ja sen verran viisaitakin olivat, että tiesivät ruokaa olevan tarjolla siellä, missä on ihmisiäkin. Toisaalta nämä uima-altaan ja maya-temppeleiden iguaanit olivat huomattavasti ihmiseen tottuneempia kuin ne, joihin törmättiin cenotella keskellä viidakkoa.