Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2016.

Kun töissä kaikki menee putkeen...

Tulin just äsken töistä. Ajattelin kaatua suoraan sänkyyn päiväunille, mutta päätinkin tulla jakamaan teille mun työpäivän kohokohdat. Tiedättekö, kun välillä tulee sellanen fiilis, että joka asiasta roiskuu paskaa niskavilloihin?
Käytin erään miespotilaan suihkussa. Myöhemmin iltapäivällä kollega kysyy multa, olenko mä nähnyt miehen kännykkää. En ole, vastaan. Samalla mieleni sopukoista nousee kauhistuttava mielikuva, että se kännykkä on varmasti ollut sen takin taskussa, jonka olin suihkun yhteydessä heittänyt pyykkisäkkiin. Siellä se nyt todennäkösesti menee se puhelin, pyykkisäkissä kohti Turun pesulaa. Morjens vaan sille. 
(Toivottavasti iltavuoro löytää sen kännykän jostain; toivottavasti hieman muistamaton potilas on vaan piilottanut sen puhelimen johonkin varmaan piiloon!)
Yksi potilas palasi toisesta yksiköstä takaisin meille heti lounaan jälkeen yhden aikaan. Oli ilahduttavaa nähdä, että muori oli paremmassa kuosissa ja hyvävointinen. Hieman ennen kolmea tajuttiin, että hei…

Ennen kaikkea majapaikan eettisyydestä ja muustakin

Kuva
Minä yritän kovasti ymmärtää ihmisiä, jotka varaavat matkalleen all-inclusive -hotellin. Yritän, ihan totta! 
Satunnaisia ja etäisiä positiivisuuden välähdyksiä näistä luksuslomien keskuksista olen saattanut toisinaan keksiä. Joskus. Harvakseltaan. Tietysti, jos ei kaipaa matkalta muuta kuin täydellistä irtautumista tavallisen elämän haasteista eikä missään nimessä halua poistua omalta mukavuusalueeltaan, on ehkä viisastakin asettua taloksi tällaiseen tavallisesti suuren hotelliketjun yhteen haaraan ja naatiskella olostaan. Mikäpäs siinä...
... mutta en edelleenkään ymmärrä. Minä, joka yritän aina ottaa huomioon kaikki näkökulmat ja -kannat ja katsella asioita jonkun toisen silmin, etten vaan koskaan huomaisi, että oma suvaitsevaisuus loppuu siiheen pisteeseen, johon minun mielipiteeni päättyy, ja josta jonkun toisen alkaa. Sanotaan, ettei makuasioista voi kiistellä. Se on ihan totta. Mutta mistä sitten muka voi? Faktoistako? Don't think so. 

Olen kerran ollut kymmenisen vuotta s…

Kirskaanniemessä

Kuva
Kirskaanniemi on osa Lempäälän 'bouttia 50 kilometriä pitkää Birgitanpolun retkeilyreittiä. Kirskaanniemessä on nuotiopaikkoja, laavu ja kaunis näkymä Höytämöjärvelle. Helpoiten sinne pääsee ajamalla autolla Tampereen Vuorekseen ja sieltä Vanhan Hervannantien kautta Koipitaipaleentielle. Sieltä löytyy opasteet ja parkkipaikka, josta samottavaa niemeen on noin kilometri. Itse ajoin Tkl:n 5-linjalla Hervanan keskustasta Mäyrämäkeen ja kävelin tietä pitkin. Mäyrämäestä matkaa Kirskaanniemeen tulee rapiat kolme kilometriä - siis aivan passelisti minulle.


Aurinko paistoi taas keväisesti. Kevättalvi onkin loistavaa aikaa lähteä patikoimaan Kirskaanniemeen reppu täynnä grillimakkaraa ja kuumaa kaakaota. Se voi myös olla kuitenkin ehkä huonoin valinta. Polku Koipitaipaleentieltä Kirskaanniemeen on juurakkoinen ja tekee pientä nousua loppupäässä. Ei kai siinä muuten... mutta polku oli vino ja suhteellisen jäässä. Ilman tukevia puunrunkoja olisin lennellyt turvalleni ja perseelleni ja liuk…

Nuori kapinallinen

Kuva
Noh, nuoresta voi olla montaa eri mieltä, mutta kapinahenkeä löytyy joka tapauksessa kiitettävästi...
Minä kävin ulkoilemassa kolmen yövuoron päätteeksi. Kevätaurinko, joka paistaa jo korkealta ja pitkään ja lämmittää kaukaisella hehkullaan, houkutteli liikaa. 

Täällä kaupungissa tämmönen sisimmältään ikuisen maalaistytön sydämen omaava akka kaipaa rauhaa. Luontoa. Siitä olenkin erityisen ylpeä kotimaassani, että missä tahansa päin Suomea jokainen löytää sen oman kolonsa luonnonhelmasta, ei tämä kuitenkaan niin metropolien valtaama maa vielä ole. Täällä Tampereen Hervannassa on ainakin kymmenia kilometrejä luontopolkuja ja metsiä halkovia hiekka- ja kävelyteitä, jos haluaa paeta kaupungin ja liikenteen hälinää ja meteliä. Ettei se sinänsä ole mikään ongelma. 
Paitsi silloin, kun on vielä lunta maassa.
Minusta olisi kiva käyskennellä luonnon keskellä talvisinkin. Mutta entäs sitten, kun kaikki kivat luontoreitit ovat vielä hullujen himohiihtäjien reviiriä ja valtakuntaa? Tunsin itseni…