Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2011.

Ei kuulu kavion kapse

Kuva
Nyt se sitten on todellisuutta, se mistä isä jo on pitkän aikaa puhunut: ei ole Kangasniemessä enää hevosia. Kangasniemessä, mun kotitalossa, on ollut hevosia aina. Isäkin totesi haikeana, että ensimmäistä kertaa SATAAN vuoteen Kangasniemessä ei ole yhtään ainutta hevosta. Oli jotenkin outoa, että tallin ovi oli suljettuna ja tajusi, ettei laitumelta kuulukaan enää kavion kapse tai herttainen hörähtely, vaikka olenkin viime vuosina enemmän ja enemmän erkaantunut etenkin näistä isän ravureista.

Hevoskärpäsen puraisun sain jo ihan pikkulikkana, kun isä hääräsi hevostensa kanssa. Lähdin usein mukaan, kun isä lähti treenaamaan ravureitaan metsäteille ja pystyn vieläkin elävästi tuntemaan tuulen hiuksissani (jos vähän runollisuutta sallinette), kun vähän isompana tyttönä ratsastin kiitolaukkaa näillä samaisilla metsäteillä, samaisilla isän ravureilla. Kangasniemen hevosten kanssa on koettu kaikkea, vaarallisiakin tilanteita, mutta mistään hinnasta en näistä kokemuksista luopuisi.

Koska Ka…
Kuva

Pelottava juttu!

Kuva
Kaikki blogiani lueskelevat varmaan tietävätkin, että yritän parhaillaan lukea Raamattua läpi kannesta kanteen pohtien samalla sen sanoja ja niiden merkityksiä. Olen melko kiitettävästi jo päässytkin alkuun ja sivuja alkaa olla takanapäin nyt nelisensataa. Tällä kertaa en kuitenkaan pureudu Raamatun sanaan, vaan itse Raamattuun esineenä. Hmm, mielenkiintoistako?

Tämä on oikeastaan aika pelottava juttu, vaikkakin sille varmasti löytyy aivan järkevä selitys. Ainakin toivon niin.

Eilen illalla en lukenut Raamattua, mutta se oli minulla nukkumaan mennessäni käsissäni. Koska nukun tällä hetkellä yksin tuossa meidän parisängyssä, en ole jaksanut kertaakaan avata sänkyä kokonaan, vaan olen siirtänyt päiväpeiton vain sivuun. Samassa kasassa on myös kaikki ne tyynyt, jotka tavallisesti ovat pedatun sängyn päällä koristeena. Asiaa hyvin tarkasti muistellessani olen 100varma, että laitoin Raamatun tähän päiväpeiton ja tyynyjen päälle ja tämän jälkeen tein vielä muutaman ristikon ennen kuin sammu…

Tunteet pelissä

Täältä raportoi taas EDELLEEN selkäkipuinen Riina, joka on jo hakenut lisää sairaslomaa ja vahvempia särkylääkkeitä. Kukaan ei vain voinut etukäteen varoittaa, että tuju lääke nimeltään Panacod, joka tosin auttoi selkä- ja lonkkasärkyyn, saattaisi laukaista järjettömän sappikivikohtauksen. Tai jotain sellaista kuvittelisin sen eilisiltaisen fyysisesti tuskaisan kipukohtauksen olleen. Kipu ylsi melkein samalle tasolle kuin kevättalvella kokemani tärykalvojen puhkaisu.

Fyysinen kipu ollut kuitenkin viime aikoina vain pientä kaiken henkisen kivun rinnalla. Sinänsä mielenkiintoista, että vaikka tein jopa opinnäytetyöni saattohoitopotilaan kohtaamisesta, jossa käsiteltiin paljon myös omaisten kohtaamista, niin tosielämässä se kaikki on niin paljon monimutkaisempaa ja vaikeampaa. Hassua, että olen lähihoitajan työssäni kohdannut kuitenkin jonkun verran kuolevien potilaiden omaisia ja sitten jälkeenpäin jo kuolleiden potilaiden omaisia ja se on tapahtunut jotenkin luonnostaan, ilman että on …

Ja selkä sano POKS vaan!

Kuva
Hetken hiljaisuuden jälkeen ajattelin tulla ilmoittamaan, että syy pieneen blogin päivitystaukoon löytyy sairaslomatodistuksestani. Siellä on diagnoosi nimeltään lumbago l. noidannuoli alaselässä. Onneton minä, kun erehdyin töissä nostamaan lattialle pudonneen sängyn kaukosäätimen. Tässä sitä ollaan sitten pari päivää jo kärvistelty ja nyt kun viimein selän taipuminen alkaa olla lähellä normaalilukemia, niin lonkkaan on pesiytynyt järjetön särky. Hienoa. Minun kun piti tällä viikolla taas palata normaaliin lenkkeilytahtiin. Selkä ei siis kamalasti ole kestänyt tietokoneen ääressä rönöttämistä.

Mutta ei mulla muuta, kuin että tästä haluan itselleni ja avokille sitten tulevaisuudessa HÄÄMARSSIN. Okei, idea on varastettu Tuukka Temosen ja Olga Koskikallion häistä (joissa en siis ollut), mutta silti! Siivittäisi kaikki ainakin perinteisten suomalaisten ja elokuvateemallisten häiden ytimeen. Aivan huikea ja kohtalokas Imperial March elokuvasta Star Wars.



(Ja tämä se olisi vain pieni osa si…

Hellettä kaupungissa

Tänään päätin työpäivän jälkeen painua kaupungille ulkoilemaan. Päädyin erään ystäväni kanssa ensin Finlaysonille italialaiseen jäätelöbaariin, sen jälkeen Jack the Roosterin terassille nauttimaan kylmästä mansikkasiideristä ja lopuksi keskustan Rossoon syömään broilerisalaattia. Okei, moni olisi ENSIN käynyt syömässä ja sen jälkeen vasta herkutellut, mutta nyt meni näin! Kerrassaan mahtipäivä, vaikka loppupäivästä alkoikin vähän ohimoa jomottaa. Nyt lyhyet ja ytimekkään arvostelut päivän saaliista (miinus Rosso).

Finlaysonilla sijaitseva jäätelöbaari Gelateria Italiana on ehkä maailman paras jäätelöbaari. Ainakin sillä perusteella, että se on ainut jäätelöBAARI, jossa olen koskaan käynyt. Tyypit tekee jäätelönsä itse vohveleita myöten ja pakko se vaan on suositella putiikin valkosuklaajäätelöä. Kerrassaan suussa sulavaa (ainakin tällä helteellä!). Makuja on ehkä miljoona erilaista, joten valinnan vaikeus voi yllättää. Hinnat ovat kohti korkeuksia, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan…
Kuva
Tapasin viikko sitten baarissa erään tytön, joka oli ystäväni tuttu, tuttava tai... no, ystäväni joka tapauksessa ainakin tiesi tämän tytön. Tyttö vaikutti ihan mukavalle aluksi. Yhtäkkiä sain kuitenkin niin järjettömän lesboryöpytyksen niskaani, että ihan vieläkin vähän ärsyttää! Tyttö siis kertoi minulle tykkäävänsä tytöistä. Ei siinä mitään, ei minulla ole mitään tytöistä tykkääviä vastaan, mutta siinä kohtaa, kun sitä omaa lesbouttaan ja "erilaisuuttaan" aletaan jauhamaan, pyörittelemään ja tuomaan esiin joka helvetin keinoin, niin meikäläisen ärsytyskynnys alkaa alentua ja nopeasti!

Tyttö oli nuori ja humalassa ja saamieni tietojeni mukaan vastikään kaapista ulos tullut, siinä ehkä syy tytön innokkaaseen lesboutensa jakamiseen. Kai tyttö halusi hyväksyntääkin hakea. Mutta miksi, oi miksi tyttö teki sen niin, että meinasin ihan raivostua? Miksei tyttö voinut hyväksyä minun hyväksyntääni sillä, että kerran mielipidettäni asiaan kysyttyään olisi jättänyt koko aiheen, kun k…

Kohti kesää, osa 6 ja viimeinen!

Kuva
Kesäralliäänestyksen viimeiset ehdokkaat jäivät tälle kesäkuun puoliksi ensimmäiselle viikolle ja takaan, että luvassa on mitä erikoisimpia kappaleita. Erikoisia siksi, että näitä kesäbiisejä harvemmin tulee tarkoituksella kuunneltua, mutta radiosta tullessaan mieleen nousee kuumia kesäpäiviä ja muistoja lapsuuden kesistä. Iskelmä ei siis varsinaisesti kuulu meikäläisen suosikkigenreihin, vaikka meneekin heittämällä ainakin ohitse räpin. Nyt on kuitenkin luvassa tietysti hitunen iskelmää.

Fredi - Kolmatta linjaa takaisin

Tämän kappaleen soidessa tulee mieleen varsin elävä muisto lapsuudesta, kun joskus yömyöhään ajoimme kesämökiltä kotiin. Aurinko oli laskemassa ja taivaanrannassa oli kultareunaisia, tummia kumpupilviä ja radiosta tuli, mikäs muukaan kuin tämä biisi.


Marita Taavitseinen - Andre

Heti alkuun voin kertoa sen, että vihaan Marita Taavitsaista. Todella ärsyttävä nainen. Tästä kappaleesta tulee kuitenkin vähän samanlaiset vibat kuin edellisestä. Aurinkoinen automatka mökille l…