Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Manhattanin monet kasvot

Kuva
Muutaman päivän tarkasteltuaan New Yorkin menoa, ja kun niinsanottu uutuudenviehätys ja alkuhuuma ovat hieman laantuneet, sitä tajuaa, että tämä on aivan tavallinen kaupunki, jossa asuu aivan tavallisia ihmisiä, ja jotka tekevät aivan tavallisia asioita. Arki on täälläkin arkea. Ihmiset käyvät kaupassa, lenkillä, töissä ja kahvilla ystäviensä kanssa. Pariisin rinnalla New York lukeutuu yhdeksi maailman suureksi muotikaupungiksi, mutta ihmiset, uskokaa tai älkää, pukeutuvat ihan niin kuin missä tahansa muuallakin länsimaissa. Itse en ole törmännyt vielä yhteenkään överimuotipukeutujaan. Kadun tallaajat voisivat olla yhtä hyvin kotoisin Tampereelta tai Helsingistä. 
Ja tästä herääkin kysymys, että mikä tässä kaupungissa niin monia kiehtoo. Elämä New Yorkissa ei ole tavallista, vaan ihmeellistä ja jännittävää. Se on illuusio, joka ihmisille luodaan elokuvien ja tv-sarjojen välityksellä. Niin kuin jo aiemmin mainitsin, tämä on oikeasti aivan tavallinen kaupunki, jossa tapahtuu tavallisia…

Central Park

Kuva
Central Park on neljä kilometriä pitkä ja 800 metriä leveä luontokaistale keskellä Manhattanin saarta ja sen sanotaankin olevan New Yorkin keuhkot. Me vietimme Central Parkissa lauantaipäivästämme viisi tuntia, ja puiston koosta kertoo hyvin se, ettemme millään viidessä tunnissa ehtineet koluta koko puistoa läpi. Jacqueline Kennedy Onassis Reservoir -järven takainen, pohjoinen osa puistosta jäi kokonaan vaille meidän huomiotamme. Sen sijaan viisi tuntia sen eteläosassa soljui aivan huomaamatta. 
Vajaa kymmenen korttelia pohjoiseen hotelliltamme saavuimme puiston lounaiskulmaan Columbus Circlelle, josta sukelsimme tammikuisen harmaaseen puistoon. Central Park olisi varmasti upea ilmestys kesäaikaan, mutta toisaalta voin kuvitella myös sen ihmismäärän, joka puistoon silloin olisi ahtautunut, ja ajatus on hieman inhottava. Näin tammikuussakin puistossa oli väkeä, mutta aika rauhallisesti sitä sai lopulta tallustella ja ihmetellä. Eikä mua oikeastaan haitannut yhtään, ettei ollut vihreää…

Midtown Neighborhood Walk

Kuva
Ensimmäinen kokonainen päivä New Yorkissa kului ympäröiviä huudeja jalkaisin tutkien. Edelleen nämä ympärillä kohoavat massiiviset rakennukset saivat olon kummallisen epätodelliseksi ja ennen kaikkea pieneksi, eikä niitä voinut kuin silmin suurin pällistellä niska vinossa. Loppumatkasta näiden isojen rakennusten uutuuden viehätys ja jännittävyys olivat kuitenkin hieman jo kulunut loppuun - tai sitten alkoi olla jo niin rättipoikkiväsynyt, ettei niiden valtavuus enää vain jaksanut kiinnostaa.

Aina oli matkan varrella kuitenkin jotain näkemisen arvoista; kuten ennen matkaa aavistelinkin: täällä ei tarvitse kuin kävellä kadulla nähdäkseen ihmeellisyyksiä. Rakennusten lomassa voi nähdä miehen, joka asettelee buldogiaan skeittilaudan päälle, valtavien oravien juoksentelevan Madison Square Parkissa tai ruuhkaan jumiutuneen vilkut päällä huutavan ambulanssin Fifth Avenuella. En olisi halunnut olla se, joka sitä lanssia tarvitsi. Ylipäänsä täällä ei voi olla kuulematta koko ajan etäistä häly…