Midtown Neighborhood Walk

Ensimmäinen kokonainen päivä New Yorkissa kului ympäröiviä huudeja jalkaisin tutkien. Edelleen nämä ympärillä kohoavat massiiviset rakennukset saivat olon kummallisen epätodelliseksi ja ennen kaikkea pieneksi, eikä niitä voinut kuin silmin suurin pällistellä niska vinossa. Loppumatkasta näiden isojen rakennusten uutuuden viehätys ja jännittävyys olivat kuitenkin hieman jo kulunut loppuun - tai sitten alkoi olla jo niin rättipoikkiväsynyt, ettei niiden valtavuus enää vain jaksanut kiinnostaa.

6th Ave 
Aina oli matkan varrella kuitenkin jotain näkemisen arvoista; kuten ennen matkaa aavistelinkin: täällä ei tarvitse kuin kävellä kadulla nähdäkseen ihmeellisyyksiä. Rakennusten lomassa voi nähdä miehen, joka asettelee buldogiaan skeittilaudan päälle, valtavien oravien juoksentelevan Madison Square Parkissa tai ruuhkaan jumiutuneen vilkut päällä huutavan ambulanssin Fifth Avenuella. En olisi halunnut olla se, joka sitä lanssia tarvitsi. Ylipäänsä täällä ei voi olla kuulematta koko ajan etäistä hälytysajoneuvojen ääntä. Kai täällä yli miljoonan ihmisen kotikaupungissa on aina joku, joka tarvitsee apua. 

Tein myös sellaisen havainnon, ettei keskusta-alueella ole vanhuksia. Kenties tässä on tapahtunut sellaista tavallista luonnonvalintaa: liikenne vaikuttaa välillä niin kaaottiselta, ettei siihen sekaan yksinkertaisesti voi tulla mikään huonosti ja hitaasti liikkuva mummu. Se olisi välittömästi auton alla. Etenkin, kun autoilijat eivät kunnioita jalankulkijoiden kadunylitysetuoikeutta edes silloin, kun näille palaa "vihreä" valo (täällä se on valkoinen). Toisaalta jalankulkijat hyppivät katujen ylitse ihan milloin vaan, oli heillä siihen valojen mukaan oikeus tai ei. Yleensä katua ylittäessä tarvitsee vain katsoa, tuleeko autoja ja tehdä sitten päätös mennäkö yli vai ei - ihan sama, mitkä valot jalankulkijalle palaa.







Washingtonissa oli osoitettu mieltä, kun Trump astui presidentin virkaansa, mutta me emme huomanneet täällä mitään erikoista tähän liittyen. Torstai-iltana Columbus Circlella oli ollut jonkinlainen hässäkkä, tästä meidän hotellista muutama kilometri pohjoiseen, mutta sekään ei vaikuttanut meidän elämäämme millään tavalla. Että ei nyt sitten vielä toistaiseksi olla jouduttu mellakoiden etunenään.

Teimme keskustan alueella rapian seitsemän kilometrin, mutta viiden tunnin kävelyretken, eikä se tavallisesti olisi niin koville edes ottanut, mutta jostain syystä mun alaselkääni alkoi särkeä aika pian ja teki kävelemisestä helkkarinmoista. Reisissä ja pohkeissa asti tuntuvien kiskaisujen perusteella kyseessä oli vanha ystäväni iskiashermo... isosiskolla on mukana kinesioteippiä ja se lupas tänään teipata mun selän, josko se auttaisi. 

Bryant Park - Chrysler Building


NY Public Library



Seitsemän kilometriä sinne tänne katuja ja kortteleita poikkelehtien näimme kourallisen New Yorkin merkittävimpiin kuuluvia nähtävyyksiä. Ensimmäinen vierailukohteemme oli Rockefeller Centerin Top of the Rock Observation Deck - 70 kerrosta kohti taivasta kasvavan rakennuksen kattotasanne, josta näki joka suuntaan yli miljoonakaupungin. Tavallisesti sisäänpääsy olisi aikuiselta maksanut $34, mutta me pääsimme "ilmaiseksi" citypassilla.  Hissi 70. kerrokseen humahti varmaan alle 20 sekunnissa ja ylhäältä avautui todella huikaisevat näkymät yli keskustan ja Keskuspuiston. Siellä vietimme tovin ihmetellen ja kuvaillen.

Sieltä jatkoimme Rockefeller Plazan kautta The Diamond Districtin ja Sixth Aven kautta Bryant Parkiin, jossa sijaitsee New York Public Library ja näin talvisin myös isohko luistinrata. Sieltä suunnistimme Fifth Avea pitkin kohti etelää, jossa viimein tuli vastaan kuuluisa Flatiron Building ja Madison Square Parkissa ihmettelimme niitä järkyttävän isoja oravia. Siis myös oravat ovat isoja Isossa Omenassa. Sieltä palasimme takaisin pohjoiseen Park Avea pitkin, vierailimme Grand Central Terminalissa ja Chrysler Buildingin aulassa, joka ei Lonely Planetin hehkutuksien mukaan minusta ollut yhtään niin hieno kuin olin kuvitellut. 


Flatiron Building
Illalla kävimme vielä Penn Stationilla, koska Rosso oli nähnyt tullessa siellä erään tietyn parfyymikaupan, jossa halusi käydä. Sieltä ostin vähän tuliaisia Suomeen, ja uskokaa pois, että mua ei ole koskaan kaupassa hävettänyt minkään ostaminen niin paljon. Mulla oli siis tilauksessa kaksi MAGA-lippistä (Make America Great Again). Kävelin kolme kertaa hyllyn ohitse vain todetakseni, ettei mulla ollut pokkaa ottaa niitä lippiksiä siitä hyllystä - etenkin, kun kaupan myyjä itse kuului etnisesti eroavaan ryhmään. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni, vein lippikset tiskille ja toivoin maksutapahtuman olevan mahdollisimman nopeasti ohitse, jotta olisin päässyt livahtamaan hävettävien ostosteni kanssa äkkiä pois paikalta. Mun jälkeen tiskille oman lippiksensä kanssa menevä isosisko (hälläkin oli tilaus Suomesta näille, läpällä tosin sekin), selvisi, että tämä nainen olikin kovasti Trumpin kannattaja. Huokaisin helpotuksesta. Pystyin poistumaan paikalta edes jonkinmoinen itsekunnioitus jäljellä.


Grand Central Terminal

Tänään suuntaamme pohjoiseen ja toivomme, ettei Keskuspuistossa kävelyä keskeytä ainakaan kaatosade.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut