30. tammikuuta 2013

Hakuna matata sana ihana on!

Moni tansanialainen kysyi matkamme aikana, miksi valitsimme kohteeksemme juuri Afrikan, miksi juuri Tansanian. Vaikka jollain tasolla kysymystä olikin osannut odottaa, siihen oli yhtäkkiä aika vaikea vastata. Kun ajattelen asiaa näin jälkeenpäin, vastaus on kai aika selkeä. Afrikka on aina kiinnostanut mua ihmisineen, historioineen ja luontoineen.

Mulla on ollut aina todella naiivi mielikuva Afrikasta ja afrikkalaisista, vaikka tiedän, ettei siitä mikään pidä paikkansa. Mun on ollut vaikea kuvitella, että Afrikassa ihmisiä voisi asua kaupungeissa, ihmiset voisivat olla hyvinkin sivistyneitä ja ajaa vaikkapa autolla. Kuulostaa julmalta, jonkun mielestä varmasti jopa rasistiselta ajattelutavalta. Vaikka tiedän, että Afrikassa on jopa arvostettuja yliopistoja, mä olen vain kuvitellut kuumuutta hohkaavaa savannia tai aavikkoa, jossa villieläimet juoksevat alkuasukkaitten bambumajoissa syömässä nälkiintyneitä pikkulapsia. Mun oli saatava itse nähdä omin silmin, että Afrikka on myös kaikkea muuta kuin edellä mainitsemaani. Tansania tuntui sopivalta paikalta aloittaa. Samalla mua kiehtoi kovasti juurikin se periafrikkalainen mielikuva eläimistä ja alkeellisista heimokylistä. Tansania tuntui jollain tapaa turvalliselle kohteelle, sillä ainakin Sansibar on kovasti reppureissaajien suosima kohde. Ei käy myöskään siis vähätteleminen tuon Sansibarin orjasaaren aurinkorantojen houkutusta, vaikka en mikään aurinkorantojen koluaja olekaan.

Tansania täytti kaikki odotukset. Mä sain todellakin nähdä, että Afrikassa voi olla isoja kaupunkeja sivistyneine ihmisineen, vaikkakin taustalta saattoi koko ajan aistia kehitysmaan erilaisia hajuja ja makuja. Koska Tansanian saattoi jo etukäteen kokea täysin erilaiseksi kuin ne Euroopan kohteet, joissa olen käynyt, mä automaattisesti vertasin sitä jatkuvasti toiseen hyvin paljon omasta kulttuurista poikkeavaan kohteeseen: Nepaliin.

Tansania tuntui paljon kehittyneemmältä maalta kuin Nepal. Jostain syystä aavistelin tätä jo ennen matkaa, en tiedä miksi, vaikka kyseessä olikin villi ja hurja Afrikka! Ihmispaljoudesta, liasta ja ahtaudesta huolimatta esimerkiksi Dar es Salaamin miljoonakaupunki tuntui paljon sivistyneemmälle ja rauhoittavammalle kuin samoista ongelmista kärsivä Kathmandu. Edellä mainittuja näkyvimpiä ongelmia oli kuitenkin suhteessa paljon vähemmän Darissa kuin Kathmandussa. Muita selkeitä ns. länsimaalaistuneita, erottuvia piirteitä lienevät parempi kuntoiset rakennukset - Darissa oli jopa muutama korkea lasitalo, lieko pilvenpiirtäjiä afrikkalaisella mittapuulla? - ja ruuhkaisan liikenteen seassa eteenpäin pyrkivät uudenkarheat autot, joita oli todella, siis yllättävän paljon! Kaikki afrikkalaiset eivät siis olekaan köyhiä...!

Toisaalta Afrikka oli juuri sitä, mitä kaikki vain voivat mielessään kuvitella: äärettömiin jatkuvaa ruskean vihreää savannia, jonka tasalatvaisten akasia-puiden varjoissa elämästään nauttii liuta niitä eläimiä, joita suomalaiset näkevät vain Korkeasaaressa tai television luontodokumenteissa. Ja kaiken tämän keskellä asuu Maasai-heimo, joka ei välttämättä edes tiedä, mikä on televisio! Darin ja muiden isompien kaupunkien ja kylien jälkeen oli mieletöntä kohdata ihmisiä, jotka asuivat lehmän nahasta ja ulosteista sekä akasiapuista rakennetuissa matalissa majoissa ja paimensivat päivästä toiseen satapäistä lehmä- ja vuohilaumaa. Ei siis varsinaisesti ollut väärin ajatella mielessään tällaista Afrikkaa, sillä sekin oli todellisuutta, ihan tavallista arkea. Ei pidä myöskään unohtaa sitä synkkää puolta, että Tansania on yksi Afrikan HIV- ja AIDS-positiivisimmista maista.

Miljoonakaupungin sykkeen ja afrikkalaisten kansallismaisemien lisäksi Tansaniasta löytyy myös jotain muutakin. Sansibarin (Ungujan) saari, joka synkästä orjahistoriastaan huolimatta tarjoaa reissaajalle kilometreittäin valkoista hiekkarantaa, sitä mukailevaa kylpyveden lämpöistä turkoosia merta ja roimakaupalla huoletonta elämäntyyliä ja relaksoitumista! Dar es Salaamin metelin ja kaaoksen jälkeen Sansibar tuntui paratiisille. Oli vaikea kuvitella, että jossain muualla maailmassa voisi olla yhtä rauhallinen, tyyni ja kaunis paikka. Aurinko verotti voimia; ei voinut kuin maata bambukaton ja palmujen alla, lillua matalassa rantavedessä, lukea, maata lisää, syödä välillä ja taas maata ja lillua. Mieli lepäsi. Tuntui, että tällä helpottavan tuulen hyväilemällä Paje Beachilla Sansibarin itärannikolla ei voinut kertakaikkiaan tapahtua mitään, joka olisi saattanut nostaa stressikäyrää edes hitusen.

Tiivistettynä Tansania oli kaikkea tätä. Jatkossa on luvassa hieman yksityiskohtaisempaa selostusta siitä, mitä tuon kahden viikon reissun aikana tarkalleen ottaen tapahtui, missä olimme, ketä tapasimme, mitä teimme ja mitä söimme. Kuvia on luvassa runsaasti, sillä muistikortille niitä tallentui hieman vajaa 700 (hups).

Että ei muuta kuin HAKUNA MATATA!

9. tammikuuta 2013

Pumpin' n steppin'!

Edellinen päivitys ja yleinen kettuuntuminen tähän lösöilyyn ajoi mut GoGo:lle pitkästä aikaa. Mulla on nyt aivan uudenlaista motivaatiota palata terveellisiin elämäntapoihin. Ehkä se johtuu tästä uudesta vuodesta. Uudenvuoden jälkeenhän kaikki aina motivoituvat kuntoilemaan ja elämään terveellisesti, se on yleensä jonkintapainen uudenvuoden lupaus. Usein kuitenkin kuulee, miten viimeistään helmikuussa kaikki on mennyttä. Toivotaan, että pari viikkoa Afrikan julman auringon alla ei lannista meikäläisen innostusta. Toivotaan, että sama hyvä fiilis jatkuu! Mua vähän hirvittää, mutta toivotaan!

Maanantai siis alkoi vallan mukavissa tunnelmissa, kun heti aamupäivällä livahdin GoGo:lle. Pilates-kahvakuula-venyttely-yhdistelmä on aika loistava setti heti uuden viikon alkuun. Koska edellisestä kerrasta oli kulunut aikaa jo muutama viikko, odotin hieman kauhulla, miten mun kroppa kestää kahvakuulailun. No, se kesti vallan hyvin. Normaalisti mulla tosin on ollut käytössä 8 kg:n kuula, nyt mulla oli vain 6 kg:n kuula. Ensi kerralla ajattelin kuitenkin osassa liikkeitä palata kasiin, koska muuten treenistä ei taida olla mitään hyötyä. Kuitenkin esim. rintalihaksille kuusi kiloa on vielä sopivan haastava.

Tiistaiaamuna ajattelin kokeilla yhdistelmää bodypump 30 min + bodystep 30 min. Olin viimeksi kesällä käynyt bodypumpissa, joten vähän jännitti, että miten se taas lähtee rullaamaan. Lisäksi en ollut käynyt aikaisemmin kuin yhdellä bodystep-tunnilla, joten sekin toikkarointi vähän epäilytti. Setti oli kuitenkin loistava, juuri sopiva meikäläisen kunnon kohotukselle!

Puolen tunnin pumpissa käytiin läpi vain suurimmat lihakset: pakarat/reidet, rinta, selkä ja vatsa (tavallisesti mukana on vielä ojentajat, hauikset ja olkapäät). Mukava perussetti, joka lyhyydellään mahdollistaa vähän suurempien painojen käytön. Itse aloitin vaatimattomasti maksimissaan viiden kilon painoilla, kun en ollut varma ohjelman kulusta ja omista voimistani. Samalla muistin, miten hauskaa pumppi olikaan!

Bodystep ei osoittautunut viime keväänä neitsytmatkallaan mun lajiksi, koska kompastelin jatkuvasti steppilautaan enkä pysynyt oikein muutenkaan perässä. Lisäksi sellainen jatkuva hyppeleminen puolelta toiselle ja sinne ja tänne oli aivan järjettömän raskasta meikäläiselle, jonka kunto ei ollut mikään paras mahdollinen. Ei se mikään hyvä ole vieläkään, tällä hetkellä se on varmasti jopa huonompi kuin keväällä, mutta tällä kertaa bodystep vaikutti jopa hauskalle! Puoli tuntia on juuri sopiva aika lähteä kohottamaan tätä rapakuntoa: sen jaksaa juuri ja juuri vetää täysillä loppuun saakka... jos siis ei oteta huomioon niitä hetkiä, kun jään vaan typertyneenä tuijottamaan muita konkaristeppaajia ja yritän keksiä, miten mikäkin liike tehdään... bodystepin positiiviseen ilmeeseen vaikutti varmasti myös se, että tällä kertaa en meinannut kompastua steppilautaan - kertaakaan!

Yhdistelmänä puolen tunnin pumppi ja steppi oli siis loistava. Hieman ensin lihasvoimaa, sitten vallan aerobista heilumista ja hyppimistä. Voi melkein tuntea, miten läskit lähtevät liikkeelle...!

Tästä se lähtee! Parina päivänä olen katsonut myös hieman sitä, mitä mä laitan suuhuni. Odottelen kuitenkin kovasti Afrikkaa, afrikkalaista ruokaa ja hedelmätorin tuoreita hedelmiä nautittavaksi kuumalla biitsillä palmun alla... ei reissussa kai nyt pitäisi kamalasti lihoakaan, vaikka suunnitelmissa onkin omistaa muutama päivän pelkälle rentoutumiselle ja löhöilylle.

Nyt mulla on hyvä fiilis!

6. tammikuuta 2013

Ostetaan hyvä itsekuri - jälleen kerran.

Syksy ja loppuvuosi ovat menneet elämäntapojen osalta niin päin prinkkalaa kuin vaan ikinä voi mennä ja siksi blogi onkin sen osalta elänyt hiljaiseloa viime aikoina. Vaikka niin kovasti jossain kohtaa hehkutin sitä, miten liikuntaan jää ns. koukkuun, on pakko myöntää, että koukku on nyt suoristunut ja Riina lipsunut irti siitä kuin kalat konsanaan viime kesänä mato-ongesta. Kurkustakin on mennyt alas hirviää shaibaa! Vaikka entiset epäterveelliset elämäntavat alkavat uhkaavasti jo näkyä horisontissa, ihan toivotonta meno ei kuitenkaan ole - toivottavasti. Edelleen liikun enemmän kuin kaksi vuotta sitten ja syön kevyemmin. Se ei vaan riitä. Ei nyt, kun muistelee, miten innokkaana käytin GoGo:n palveluja vuosi sitten, kun Hermian piste aukeni.


En kuitenkaan kiellä, etteikö liikunta ja terveelliset elämäntavat olisi edelleen koukuttavia. Muistan niin elävästi sen innon ja motivaation itsessäni, kun pakotin itseni aikoinani liikkeelle, ylös sohvalta ja tarttumaan hedelmähyllyn meheviin antimiin. Ihmisen, joka kaksi vuotta sitten ei liikkunut kuin korkeintaan sohvalta jääkaapille, kesti muutaman viikon tottua ajatukseen uudesta elämäntyylistä. Kun mä sitten huomasin janoavani raikasta ulkoilmaa, hien ja tuskan tuomaa tyydytystä ja kevyen ruokavalion tuottamaa hyvää oloa, mä tiesin, että jotain oli muuttunut. Ja miten motivoikaan jatkamaan se, että muutoksista tuli konkreettisia: kun vaa'an viisari ei värähtänytkään enää niin suuriin lukemiin kuin ennen ja kun mä löysin itseltäni vyötärön! Kun kaverini sanoi, että mun naama ei näytä enää turvonneelta!

Ottaa siis oman aikansa taas piestä itsensä motivoituneeksi. Miksi mä sitten edes unohdin nämä niin henkisesti kuin fyysisestikin hyvää oloa tuottavat elämäntavat, joihin kuvittelin jo tottuneeni ja joista tuntui ensin niin vaikealta enää edes luopua? Hiljalleen ne vain ovat lipuneet jonnekin kauas. Mä en osaa selittää ja sekös raivostuttaa! Koska olen hoitoalalla, väkisin tulee mieleeni seuraavaa: jotta oireet saataisiin kuriin, on hoidettava niiden aiheuttajaa eli syytä. Tässä tapauksessa lienee siis tärkeää selvittää itselleni, miksi ja mikä meni vikaan. Ehkä mä annoin työn ja muun huvittelun mennä kaiken edelle. Ehkä mä olin vain niin väsynyt töiden jälkeen lähteäkseni bodypumpiin - tai sitten mulla oli krapula ja eihän krapulaisena saa rehkiä! Kun kuntoilurutiini alkoi säröillä, peruslaiskuus otti vallan. Kun sitten olisi ollut aikaa, kiinnostusta ja voimaa lähteä lenkille tai pumppaamaan, mä en viitsinytkään. VIITSINYT.

Mulle tulee tosi paha mieli, kun mä kirjotan tätä.

Mutta niin pitääkin.

Saattaa kuulostaa hyvin kornilta, mutta näin uuden vuoden alkaessa motivaatio ja innostus tuntuvat kohonneen. Alkaa yököttää loppuvuoden mässäily ja möhöily. Sovimme avopuoliskon kanssa, että palattuamme Afrikasta aloitamme yhdessä tiiviin ja rankan, mutta kuitenkin mielenkiintoa ylläpitävän kunto- ja terveyskauden. Olen aloittanut sitä jo pikkuhiljaa, koska en kestä enää lauseita: huomenna sitten, ensi maanantaina sitten, ensi kuun alussa sitten...

Afrikan matkan jälkeen ajattelin kokeilla jotain uutta. Sillä ei varsinaisesti ole mitään tekemistä laihduttamisen kanssa - tai sitten on paljonkin! Ajattelin vähentää punaisen lihan syöntiä. Aluksi vähentää, ehkä jossain kohtaa lopettaa kokonaan. Keskittyisin vain kanaan ja kalaan. Satunnaisina herkkupäivinä voisi tietysti sitten paistaa vaikka jauhelihaa tortillan väliin. Idea tuli oikeastaan ihan vahingossa mun mieleen. Mietin, mitä mä oikeastaan hyödyn - tai mitä kukaan hyötyy - punaisen lihan syönnistä. Kanasta ja kalasta saa samat proteiinit ja rasvakin on terveellisempää. Samalla voi myös vähentää epäeettisyyttään, vaikka kaupat ovatkin pullollaan häkkibroileria.

Mua hirvittää kovasti kirjoittaa mitään tästä elämäntapa-aiheesta tänne blogiin, koska mä pelkään taas parin kuukauden päästä kirjoittavani tänne, ettei mikään tästä onnistunut. Joskus aikaisemmin olen maininnut, etten voi kestää laihdutus- ja elämäntapablogeja, jos kirjoittaja ei koskaan etene suunnitelmissaan. Nyt koen olevani yksi heistä, joten voin kertoa, että v****taa.

 

1. tammikuuta 2013

Vuosi 2012

Bongasin tällaisen hauskan gallup-tyylisen sydeemin blogista Tuplaongelma ja olin häikäilemätön varas ja kopioin sen tänne omaani! Tässä siis hieman edellisen vuoden yhteenvetoa höystettynä kuvilla, jotka eivät välttämättä liity aiheeseen muuten kuin että olen ottanut ne vuonna 2012.

P.S. Ennen kuin lähdette selaamaan, pyytelen jälleen anteeksi blogin hiljaiseloa. Suosittelen kuitenkin vilkaisemaan mun reissublogiin, johon voi kikkailla itsensä tuosta vasemmalta sivupalkista. Tansanian matka lähenee, joten kirjoittelen sinne ehkä enemmän stooria tällä hetkellä kuin tänne. Tulossa on myös kahden viikon virallinen tauko tähänkin blogiin, kun pääsemme tuon avopuoliskoni kanssa reissun päälle 14. tammikuuta!

Sitten asiaan...

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Kyllä olen. Jos siis lasketaan ihmisen muuntuminen kaverista ystäväksi.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Löysin itseni ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolelta. Aasia vaikutti niiiiin... sydämeltä!

Kathmandu


3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
No olen. 

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Matka Nepaliin on kyllä ehdottomasti se ykkönen (jos joku sitä ei arvannut). Pari hauskaa illanistujaista kavereiden kesken, ekana näistä varmaan jokavuotinen Heinäfest heinäkuussa. Hyvän kaverin häät.

Patan, Durbar Square, Kathmandu Valley
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En. Kai.

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
En varmaankaan. Tai kai mä olen vähän meneväisempi. Ainakin mennyt syksy on ollut yhtä hulinaa joka suunnalla! Ja tietysti sitä aina oppii uusia juttuja töiden saralla, joten kai sekin vähän vaikuttaa siihen, mitä mä olen. Itsevarmempi.

2. Oletko lihonut?
Olen, pari kiloa. Elämäntaparemontti on siis mennyt ainakin loppuvuoden osalta päin persettä ja siksi en olekaan siitä viime aikoina paljon puhellut blogissa. Ehkä uusi vuosi tuo sitten taas uutta motivaatiota, ainakin se mielessä pyörii koko ajan.

3. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En.

Mustalahden satama, Tampere

4. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

En.

5. Kuka oli paras uusi tuttavuus? 
Oh, täysin uusia tuttavuuksia ei ilmaantunut mitenkään ihan kamalasti. Paitsi yksi ihminen menneisyydestä, mikä toisaalta oli ihan positiivinen yllätys - ja kai sen voi laskea uudeksikin tuttavuudeksi. Sanotaan sitten vaikka se.

6. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? 
En kai mä mitään luvannut... enhän? Ne ei nimittäin koskaan toimi. Tai kai siellä oli tämä perinteinen: kesäkuntoon 2012 - tai 2020.

7. Synnyttikö kukaan läheisesi?
No ihan hilkulla oli, mutta ei. *naur* Loistava vastaus, vaikka itse sanonkin!

8. Kuoliko kukaan läheisesi? 
Ei.


Hän isännöi Koskenpäällä!

9. Missä maissa kävit?
Nepalissa.

10. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
No tää saamarin läski vois ihan oikeasti lähteä kävelemään!

11. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
No varmaan se 11. maaliskuuta. Kun se oli se Nepal.

12. Vuoden suurin saavutuksesi?
Nepalin reissu edelleen, unelman saavuttaminen.

13. ...ja suurin epäonnistuminen?
Minähän en epäonnistu... no mitään suurta ei ainakaan sattunut. Jotain pientä nyt on aina. Kai tähän kohtaan voi mainita sen laihtumisen. Tai oikeastaan sen, ettei sitä tapahtunut.

Lapinniemen satama, Näsijärvi, Tampere


14. Kärsitkö vammoista?
Kesäkuussa iski alaselkäjumi ja olin pari päivää saigonilla. Huvittavinta siinä oli se, että päivälleen vuosi takaperin, kesäkuussa 2011 mulla iski samainen jumi, noidannuoli, samaiseen kohtaan. Se on se vuosittainen selkäsaigoni, joka pukkaa sitten varmaan ensi kesänäkin, 14. kesäkuuta...

15. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Lentoliput Tansaniaan. Ja tietysti meidän aamupalakeittiön pöytä ja tuolit Ikeasta. Syksyllä vihdoin ja viimein aloittamani Barbie-nukkejen keräily on tuottanut myöskin aikas kivoja ostoksia kirppiksiltä!

16. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Elämiseen: ruokaan lähinnä (ja sen huomaa!) ja bensaan.

17. Mistä innostuit eniten?
Reissaamisesta: ajatuksesta, että mä olen syntynyt reissaamaan. Haaveissa vain se puolen vuoden - vuoden irtiotto arjesta ja nokka kohti maailmaa...! Barbie-keräilystä (vaikka jotkut väittävät netin kummallisilla keskustelupalstoilla, että lelujen keräily olisi vinksahtaneiden ihmisten puuhaa... muttan niinhän mä olenkin, onko joku joskus väittänyt jotain muuta?)! Ajatuksesta muuttaa joskus Koskenpäälle ja hommata kanoja ja ylämaan lehmiä.

18. Vuoden 2012 ihmiset:
Avopuolisko, pari läheistä ystävää, muutama työkaveri ja se kaveri menneisyydestä. Ja aina tietysti perhe.

Näsinneula Lapinniemen sataman takana


19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
En osaa sanoa. Samalla linjalla mennään eli yleisesti melko onnellinen olen. Se vähän hirvittää, sillä jotenkin tuntuu, ettei tällainen "positiivisuus" voi jatkua pitkään...

20. Lihavampi vai laihempi?
Lihavampi, pari kiloa vaa'alla, kamalan paljon peilissä. Ainakin omasta mielestä.

21. Rikkaampi vai köyhempi?
Pankkitiliote näyttää ainakin enemmän kuin tasan vuosi sitten tähän aikaan. Vaikka tämä lähihoitajan palkka ei miljoonia olekaan, olen mielestäni yllättävän paljon saanut massia säästöön! Toisaalta olen tehnyt (omasta mielestäni) laittoman paljon viikonloppuja (ei ole ollut lakisääteistä joka kolmannen viikonlopun vapaata) ja yövuoroja ja niitä etenkin viikonloppuisin. Sijaisena on tullut oltua töissä myös pyhät, joten kyllähän ne vaikuttaa tietysti heti tähän minimaaliseen palkkaan.

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Liikkumista olisi voinut harrastaa enemmän! Huomattavasti enemmän. Harmittaa, kun tietää, että nyt voisi olla ihan oikeasti vaikka 15 kiloa hoikempi, jos ei olisi antanut laiskuuden ja ainaisten herkkujen hiipiä takaisin elämään. Alku oli jo niin hyvä...

Puuvanhus Heräjärvellä


23. ...entä vähemmän?
Syömistä, etenkin herkkujen. Ja tuota syksyistä rilluttelukautta olisi voinut myös vähän rajoittaa. Vaikka hauskaa oli - ja hauskanpitohan ei ole koskaan kiellettyä - tulee silti vähän huono omatunto, kun ajattelee.

24. Miten aiot viettää joulun?
No, Koskenpäällä perheen parissa, jos vaan mahdollista! Aina kuin vaan mahdollista!

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Oh, no se syksyinen rilluttelukausi osittain. Olisin voinut kirjoittaa blogiakin enemmän toisaalta :)

26. Rakastuitko vuonna 2012?
Montakin kertaa! Mä rakastun aika usein kaikenlaisiin asioihin! Eri asia sitten, kuinka kauan ne rakkaudet kestää.

27. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Parikymmentä. No ei vais!

28. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Mitä näitä nyt oli?! Game of Thrones! The X-Files (tuotantokausi 7/9 menossa!)! Loppuvuodesta Puhtaat valkeat lakanat! Salkkarit tietysti läpi vuoden, vaikka loppuvuodesta en olekaan niitä juuri seurannut...

29. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? 
En. En minä ketään jaksa vihata.

30. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Kaari Utrion Aatelisneito, porvaristyttö oli tosi hyvä! Kai noita oli muitakin hyviä, mutta suurena uus-Utrio-fanina ei nyt tule muutakaan mieleen!

31. ...entä musiikillinen löytö?
En mä oikein tiedä. Kai mä olen enemmän kuunnellut raskaampaa tänävuonna... tai sitten Jukka Poikaa. Palefacekin on hyvä!

32. Mitä halusit ja sait?
Varmaan paljon jotain pikkujuttuja. Ekana tulee mieleen Koskenpään keittiöremppa. Mun vanhemmathan siitä ovat puhuneet jo kauan, mutta mitään ei kai vieläkään olisi tapahtunut, jos mä en olisi vain ilmoittanut saapuvani maalaamaan lattiaa!

33. Mitä halusit, muttet saanut?

Syksyllä piti tehdä lyhyt reissu ensin Krakovaan ja sitten on-the-road-reissu Suomeen (molemmat mun piti tehdä all by myself), mutta ei niin sitten käynytkään. Auto vaikutti vallan epävakaalta ja se matka... no, se nyt ei vaan sitten onnistunut.

34. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
No voi. Niitä on tullut katsottua yllättävän vähän tänävuonna. Suomalaisista tulee mieleen Härmä, tykkäsin kovasti.

35. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Tarjosin vanhemmille, isoveljelle ja veljenpojalle isänpäiväkakkua täällä Tampereella.

36. Ketä kaipasit? 
Ihmisiä lähimenneisyydestä. Muistelin nostalgisia aikoja ja niihin liittyviä ihmisiä. Korpilahden mummiakin kaipasin.

37. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Milloin mä nyt ylipäätään olisin ollut järjissäni? No varmaan suurimpana tekijänä voisin mainita avopuoliskon. Se aina palauttaa mut maan pinnalle (toisinaan ihan mukavaa, mutta yleensä melko ärsyttävää!)