28. kesäkuuta 2013

Iltojen pimetessä asiaa tästä jos tuostakin

No, vielä on kesää jäljellä, eihän siihen tuo iltojen pimeneminen vaikuta millään tavalla. Itse asiassa ne heinäkuun lopun ja elokuun alun pimeät ja kosteat kesäyöt ovat aikas kivoja, vai mitä? Loppukesä yleensäkin on vallan mukavaa aikaa. Tai kai siihen sitten vaikuttaa sekin, että sitten se ihana ja kaunis syksy on jo niin lähellä. Mitäs tuumaatte?

Juhannus meni oikeastaan vallan leppoisasti mökkeillen. Kokkoa poltettiin, saunassa vihdottiin, viintä nautittiin, ahvenia ja muita järven pikkuotuksia kalastettiin. Mukavaa oli!

No, ei siitä sen enempää. Kokonaisuudessaan juhannus oli oikein onnistunut keskikesän juhla perheen kesken!


Tosiaan, Päijänne oli vallan anteliaalla päällä, vaikka kovasti odotettu kuha ei sen syövereistä noussutkaan. Tuo avopuolisko on ihan tyystin hurahtanut tuohon kalastushommaan. Välillä vähän hirvittää, mutta toisaalta: voisi sitä paskempikin harrastus olla! Itse sain mato-ongella muutamia ahvenia sekä MATEEN. No, madesoppaa ei saatu, sillä tämä yksilö oli kovin pieni, vasta sellainen kymmenisen senttiä pitkä. Muutama pieni hauki tuli, pari pieni lahnaa sekä järviloheksi naamioitunut taimen. Tai jompi kumpi se oli.

Tämä auringonlasku (auringonlaskut ovat mulle pakkomielle) ei sentään ole juhannukselta eikä edes Päijänteeltä, vaan kyseessä on Näsijärvi eräänkin yövuoron aikana. Eräs työpaikan hyvistä puolista onkin se, että ainakin se on kauniilla paikalla!

Kesälomarahat eivät ole vielä kilahtaneet tilille, mutta ei hätää! Otin varaslähdön niiden tuhlaamiseen. Aivan kuin viimekin kesänä, tämä "ylimääräinen mani" upposi kameraan, tai tarkemmin ilmaistuna uuteen objektiiviin. Viime kesän lomarahoista osa meni kalansilmä-objektiiviin, mutta nyt mielessä on poltellut aina Tansanian where's Waldo-kuvien jälkeen kunnon putki, jolla näkee kauas! Nyt minulla se on tuossa, tänään hain postista. Reilu 500 euroa kustantanut TAMRON B008-kauko-objektiivi todella TOIMII ja se onkin oikeastaan matkailijoille suunniteltu. Käytön opettelu on vielä kesken, mutta eiköhän tuon vehkeen salat pian aukene.

"Perusobjektiivilla" otettu kuva makkarin ikkunasta maksimizoomilla.
TAMRON B008-objektiivilla samasta kohtaa maksimizoomilla. Toimii!
Pientä testailua vaan!

Muuten onkin sitten ollut ihan sellaista peruskesää tässä takana. Työn merkeissä... kovasti ensi viikonloppua odottelen, kovasti sitä Jysäriä. Tottakai tietylle vuosikymmenelle sijoittuvalle festarille olisi tarkoitus pukeutua ajan hengen mukaan, mutta mulla on ihan hirvittävä ongelma, kun en oikein tiedä, miten 90-luvulla pukeuduttiin (vaikka olen itsekin tuo ajan elänyt!). Tai en ainakaan tiedä siitä muuta kuin, että sen vuosikymmenen muoti oli aivan jäätävän kamalaa.  
Olisiko lukijoilla ehdottaa jotain kovaa asua festareille?

Loppuhuomautuksena voisin kai mainita, että meidän Denzel on tänään menettänyt miehuutensa. Pallit lähti niin kuin nips ja naps vaan! Kovasti toinen tuolla nyt yrittää mönkiä eteenpäin, vaikka jalat eivät kanna... höpsöläinen!

Milli halusi heti mennä objektiivilaatikkoon.

(EDIT: En tiedä, kuinka moni ehti lukea tämän päivityksen ennen kuin sitä muutin yleisön pyynnöstä, mutta kaikesta huolimatta se on nyt vallan karsittu alkuperäiseen verrattuna. Kyseistä kommenttia, jossa minua pyydettiin jotain poistamaan, en julkaissut, sillä se olisi romuttanut tekstin, jonka pyrin pitämään ns. anonyyminä, eli en maininnut siinä lainkaan nimiä tai muutakaan, josta olisi voinut tietää, kenestä tai mistä puhun. 


Lisäksi kommentissa mainittiin jotain tietämättömyydestäni tai ymmärtämättömyydestäni, mikä oli mielestäni täysin asiatonta taholta, joka ei minua lainkaan tunne sillä tasolla, että voisi tietämättömyydestäni tai ymmärtämättömyydestäni edes jotain tietää.)

21. kesäkuuta 2013

20. kesäkuuta 2013

Kesäsuunnitelmia!

Oh, suunnittelu on aina yhtä hauskaa ja kivaa! Liekö johtuu siitä, että siinä on kyse osittain haaveilusta, ja koska meikäläinen on mestari haaveilemaan, niin...=)

Tosiaan, muutama lukija oli toivonut mun kirjoittelevan jotain mun kesän plääneistä, joten toteutan nyt sitten senkin toiveen, vaikka kesää onkin kulunut jo jonkin verran. Pessimisti saattaisi todeta tässä kohtaa, että kesä on jo ylihuomenna ohitse, koska juhannusaattona on kesäpäivänseisaus ja sitten alkaa illat jo pimetä, kohta on jo joulu... itse pyrin olemaan optimistinen kesän suhteen, vaikka ei mua se joulun tulokaan yhtään haittaa!

No, kesälomaa oli yksi viikko kuun alussa ja se meni oikein mukavasti mökkeillen niin kuin jo kirjoittelinkin aikaisemmin. Se oli todellinen Loma isolla L-kirjaimella, koska työasiat eivät häivähtäneet mielessä kertaakaan - paitsi muutaman kerran unien muodossa. En myöskään tehnyt mitään. En mitään. Möllötin vaan, lueskelin ja nautiskelin elämästä. Olvin Mexico-lonkero on muuten hyvää!

Mökillä ei niin jaksa panostaa ulkonäköön.

Töiden parissahan tämä kesä taitaa mennä, mutta väliin mahtuu paljon positiivisia valon pilkahduksia, jotka värittävät kesästä toivottavasti oikein mukavan ja rattoisan! Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen olen juhannuksena vapaalla! Jo oli aikakin! Mökkeillessä sekin menee; grillatessa, kalastellessa, äiten muurinpohjalettuja syödessä, saunoessa, vihtoessa... toinen kesän ehdottomasti parhaista tuoksuista vastaleikatun nurmikon ohella onkin saunavihta, yleensäkin koivun oksat saunassa. Oijoi, siinä on sitä jotain kesän fiilistä, mitä on vaikea enää lyödä paremmaksi.

YSÄRITEKNO LIVES 4EVER!
Kyllä, heinäkuun alussa olemme avopuoliskon kanssa lähdössä Himoksen JYSÄRI-festareille kokemaan nostalgisia hetkiä ysärimusiikin parissa. Siis aivan mahtavaa! Esiintyjälistalla mm. HAUSMYLLY, HADDAWAY, MR. PRESIDENT, E-ROTIC ja 2UNLIMITED, siis kaikki kovat omasta lapsuudesta! Parin päivän lippu kustantaa 49e ennakkoon, ei siis paha ollenkaan. Tästä on tulossa ehdottomasti yksi kesän suurista kohokohdista! Minä  sydän ysäritekno!

Heinäkuun lopulla on toisenlainenkin "festari" tiedossa. Joka kesäiseksi perinteeksi muodostunut Heinäfest Koskenpään perukoilla kerää yhteen kaikki ihanaiset ihmiset ympäri Suomen. Kutsun saavat vain harvat ja valitut, ne kaikkein tärkeimmät ja sitäkin mahtavemmat.

Jysärin ohella odotan kuitenkin ehkä kaikista eniten syyskuuta, jolloin mulla on mun toinen kesälomaviikko. No, en tiedä, voiko syyskuussa enää puhua niin kesälomasta, mutta lomasta kuitenkin! Meillä olisi pitkästä aikaa suunnitelmissa lähteä valloittamaan pohjoista. Katseet siirtyvät tiiviisti kohti Suomen käsivartta, Kilpisjärveä ja käsivarren erämaa-aluetta. Oi, Lappi! Mulla on niin ikävä Lappia! Sitä ihan oikeaa Lappia, sitä tyhjyyttä, luontoa, karuutta, kylmyyttä, ihan kaikkea, mikä Lappiin liittyy!

Kumpikaan meistä ei ole koskaan käynyt käsivarressa, joten se kiinnostaa kovasti. Kilpisjärvi, tunturit, ruska... ooh, oon ihan lieskoissa! Tarkoituksena olisi vaeltaa ja kalastaa muutamia päiviä ja elää ihan keskellä luontoa, asua teltassa tai kohdalle osuvissa autiotuvissa, antaa mielen levätä. Aionkin kesälomarahojen kilistessä tilille lähteä ostamaan päheet vaelluskengät, joilla sitten kelpaa hyppelehtiä kirkkaiden tunturipurojen ylitse eikä sitten haittaa, jos vähän mulaa.

Ainut ongelma on tällä hetkellä se, että millä autolla me päästään tuonne asti. Meidän Toyotalla ei ihan tuhatta kilometriä niin vaan lähdetä ajamaan...

En.Malta.Odottaa.
Kuva täältä.

19. kesäkuuta 2013

Kissanpäiviä, osa II

Denzel
(Denzi, Denzeli, Denziboy, Häntäheikki, Luikku, Pikkupallikas, Kiiltävä poika)

Denzel tuli meille kaksi vuotta sitten syksyllä n. puoli vuotiaana. Olimme silloin kovasti toista kissaa vailla (tai ainakin minä, höhö) ja sitten sattuikin sopivasti, että kaverin kaverilla oli Tampereen Tesomalla kotia vailla tuollainen mustavalkoinen pikkukissi. Denzel oli jo ehditty nimetä näyttelijä Denzel Washingtonin mukaan, joten ei sitten enää lähdetty muuttamaan niin omaperäistä ja persoonallista nimeä.

Persoonallinen kaveri Denzel onkin. Me kutsumme Denzeliä Maailman rohkeimmaksi Denzeliksi. Tämä siksi, että rohkeutta on myös pelätä. Oman porukan kesken Denzel on varsin rohkea ja röyhkeäkin kaveri, mutta välittömästi ovikellon soidessa poika painelee saunan lauteille tai päiväpeiton (ellei jopa petauspatjan) alle piiloon. Denzel ei siis arvosta vieraita siinä kuin Milli. Itseasiassa Denzel on tässä kohtaa hyvin stereotypinen kissa, joka ihmishahmoon muutettaessa näyttää nurkan takaa keskaria ja menee pois.


Stereotypisen kissan roolia Denzel vetää muutenkin. Se viihtyy vallan mainiosti omissa oloissa, toisinaan sitä ei näy tuntikausiin. Etsittäessä se yleensä löytyy saunan lauteilta. Sauna onkin paras paikka ikinä! Siellä on kiva köllötellä ylälauteella itsekseen ja odotella, että sauna lämpiää. Niin, Denzel tykkää maata saunassa myös sen ollessa päällä, mutta yhdessä meidän kanssa se ei ole vielä toistaiseksi uskaltautunut saunomaan. Joskus Denzelillekin iskee hellyyskohtaus ja sitten on pakko tulla kiehnäämään ja tekemään puskukuperkeikkoja syliin. Muuten Denzelistä ei sylikissaa saa.

Meillä on ollut suunnitelmissa leikkauttaa kollin pallit pois, sillä tuo nuoren kissamiehen naisenkaipuu yltyy välillä aivan sietämättömäksi. Yöt huudellaan TÄYSIÄ ja kylässä on viime aikoina ollut kiva merkkailla oikein urakalla. Kotona Denzel ei kuitenkaan, luojalle kiitos, ruikauttele. Sen sijaan hiekkalaatikolla ei aina ehdi kaapia, kun tulee syystä X niin kiire pois.


Parasta, mitä Denzel varmasti tietää tässä pienessä elämässään, on ruoka. Sitä on pakko saada hetiekanaminullenythetivälittömästi! Yleensä kissojen ruokailua on vahdittava, koska ilman sitä Denzel ahmisi naamaansa myös Millin ruuat. Denzel on selvästi meidän kahden kissan lauman johtohahmo, sillä Millin kyykyttäminen on melko yleistä. Mustasukkainen Denzel on myös: jos Milliä silittää, niin Denzel ei voi olla änkemättä väliin, jolloin Milli yleensä poistuu paikalta vähin äänin. Usein Denzel myös menee nukkumaan Millin päälle. Tai sitten Denzel vaan tykkää Millistä niin paljon, eh?

Toinen maailman ihanin asia on keltakarva. Keltakarvassa ei tosin ole mitään keltaista - enää. Se oli aikoinaan elinvoimainen kissanlelu, joka koostui mustasta muovikepistä ja keltaisesta puuhkasta. Sittemmin keltainen puuhka on tuhottu ja jäljellä on pelkkä muovikeppi, mutta se ei haittaa, sillä keppi yksistään on paljon hauskempi ja mielenkiintoisempi kuin jos siinä olisi kiinni vielä keltainen puuhka. Avopuoliskolla ja Denzelillä on yleensä iltaisin nukkumaan mennessä yhteinen, tavaksi muotoutunut keltakarvaleikkihetki, jota Denzelkin osaa jo aina odottaa ja ilmaisee innostuksensa kovasti maukumalla.


Ulkoilu ei ole ihan Denzelin juttu vielä. Arkuutensa vuoksi ulos meneminen on suuren kynnyksen takana. Muutamia kertoja kuluvana kesänä Denzel on tosin jo uskaltautunut pidemmällekin tutkimusmatkalle kuin vain puolen metrin säteelle takaovesta. Ehkä Denzelistä tulee vielä joku päivä yhtä kova ulkoilija kuin Millistäkin.

Viime aikoina - luulisin sen johtuvan Denzelin hyrräävistä hormoneista - kylässä käyminen on alkanut olla ongelmallista. Tosin en tiedä, johtuvatko ongelmat loppupeleissä Millistä vai Denzelistä, mutta kylään lähteminen on alkanut stressata aivan jäätävästi minua ja avopuoliskoa. Sen lisäksi, että Denzel ruikkii joka nurkkaan, nämä kotioloissa hyvätkin ystävät ovat alkaneet tapella keskenään. Denzel lähestyy uhitellen selkä köyryssä ja Milli sylkee melkein hampaat suustaan. Sitten juostaan ja rähistään. Aluksi ajateltiin, että kaikki johtuu siitä, että kylässä ollessamme paikalla on kolmas, vieras kissa, jonka reviirille meidän kissat astuvat. Se ei kuitenkaan voi johtua siitäkään, koska samanlaista taistelua on käyty myös meidän mökillä, missä ei ole kolmatta osapuolta. Jos vierailu kestää pidempään, kärhämää kestää muutaman päivän, sitten rauhoittuu.

Tietäisikö joku, mistä tällainen kissatappelu syntyy ja voiko sitä hillitä se, jos Denzelin pallit nipsaistaisiin pois? Onko kyseessä jonkin sortin reviirisota vai häh? Näin ei nimittäin ole aina ollut. Ongelmaa on esiintynyt toistuvasti viimeisen reilun puolen vuoden aikana.

7. kesäkuuta 2013

Kissanpäiviä, osa 1

Päätin aloittaa tuon kesäkyselyn purkamisen siitä aiheesta, joka sai eniten ääniä, eli KISSOISTA.

No, meidän perheeseen kuuluu kaksi tsipaletta kissoja, tuollaisia perusmaalaistolloja ovat molemmat, vaikka kaupungissa asuvatkin eivätkä esimerkiksi ymmärrä tuoreen kalan päälle ollenkaan! Sanotaan, että "emonsa" lailla ovat kaupunkilaistuneita maatiaiskissoja ;)

Milli
(Millimölli, Mölleri, Möllerö, Minni, Minnimönni, Millikkä, Mölli, Harmakkara, Nakkimajoneesi)

Milli tuli meille kolmisen vuotta sitten keväällä, kaverin kaverilta bongattuna. Syy siihen, miksi Milli ylipäänsä meille päätyi asustelemaan, oli se, ettei Milli ilmeisesti sulattanut entisen kotinsa uutta koira-asukasta. Milli seilasi monessa eri kodissa ennen päätymistään meille ja olisi varmasti joutunut piikille ilman uutta ja pysyvää kotia.

Milli oli meille tullessaan ehkä ujoin ja arin kissa, johon olin koskaan törmännyt. Ensimmäiset kaksi viikkoa asustaessaan Koskenpäällä kissa piilotteli yläkerrassa pakastimen takana eikä uskaltanut lähestyä yhtäkään ihmistä. Kaiken lisäksi stressiä nosti vanhempieni kissa, joka oli päättänyt heti ensitapaamisen aikana antaa Millille oikein kunnolla selkään! Vanhempani (ja omassakin mielessä se kävi), että tuleekohan tuosta kissaa koskaan.


Hiljalleen Milli alkoi kuitenkin sopeutua uusiin ihmisiin ja uusin kuvioihin. Eräs iso ongelma kohdattiin kuitenkin silloin, kun Milli kotiutui Manseen. Hiekkalaatikko, tuo kaikista suurin vihollinen... meillä oli edessä paljon työtä, että saimme Millin käymään hiekkalaatikossa pissillä. Jostain kumman syystä hyvä pissipaikka oli heti laatikon vieressä, mutta ei missään nimessä laatikon sisällä! Siinä tuli sitten pohdittua kaikenlaista, jopa kissasta luopumista, kun ajattelin, etten jaksaisi jokapäiväistä siivoamista...

Muistaakseni aloitimme "siedätyshoidon" ostamalla toisen hiekkalaatikon. No, asia parani hieman, kun ymmärsimme, että hienona neitinä Milli haluaa pissiä ja kakkia eri laatikoihin! Osa pissoista siis osui jo laatikkoon. Jotain oli kuitenkin vielä pielessä, joten kokeilimme toista kissanhiekkaa. Ostimme ensimmäisen kerran marketista Rainbow'n valkoista, paakkuuntuvaa kissanhiekkaa. Sitten olimmekin jo lähellä läpimurtoa! Käytössä oli nyt kaksi hiekkalaatikkoa ja aivan uusi kissanhiekka, mutta jotain puuttui vieläkin. Epätoivoisena aloin siivota kissanhiekkalaatikot päivittäin (keräsin paakkuuntuneet kissanhiekat pois). Se oli piste iin päälle ja Milli otti vihdoin ja viimein tavaksi pissiä laatikkoon! Nyt ongelmaa ei enää ole... paitsi silloin, jos hiekkalaatikon unohtaa siivota, Milli on joutunut olemaan kauan yksin tai ollaan jossain muualla kuin kotona. Silloin saattaa lirahtaa pieni mielenosoituspissa johonkin väärään paikkaan!


Kaiken kaikkiaan Milli on nyt aivan eri kissa kuin kolme vuotta sitten. Tämä sininen 5-vuotias matami on nyt kaikkien kaveri eikä arastele tai ujostele ketään. Oikeastaan Milli on hieman koiramainen kissa, joka ei viihdy yksin ja on heti moikkaamassa kaikkia, jotka ovesta sisään sattuvat. Huomion kerjäyksen Milli osaa täydellisesti ja toisinaan tuntuukin, että Milli tykkää enemmän vieraista kuin meistä! Kissa-allergikoille ja ei-niin-kissaihmisillehän tämä on tietysti ikävä piirre, mutta minkäs teet. Meillä ei suljeta kissoja makkariin vieraiden takia! Milli on myös erittäin "puhelias" kissa, sillä se saattaa käyttää hereilläoloajastaan suurimman osan pelkästään siihen, että se juttelee meille. Mihinkään ei voi mennä ilman, että Milli seuraisi perässä ja pitäisi toisinaan hermoja raastavaa meteliä!

Ennen Denzelin tuloa Milli tapasi nukkua joka yö meidän jalkopäässä, mutta Denzelin tultua Milli on siirtynyt sängyn viereen lattialle lampaanvillaviltin päälle. Lienee kyse jonkinsortin reviirikysymyksestä, kun Denzel sillä tavalla syrjäytti Millin? Yöt meneekin vallan mainiosti Millin kanssa, sillä se nukkuu suurimman osan yöstä. Aamulla ennen kellon soittoa herään kuitenkin usein siihen, että kissa istuu tyynyn vieressä, tuijottaa ja kehrää järjettömän kovaa! Jos Milli ei ennen kellon soittoa ole siinä vakiopaikallaan odottamassa, se hyppää siihen viimeistään samalla sekunnilla, kun kello alkaa soida. Sitten odotellaankin kärsimättömänä aamuruokaa, meheviä lihapaloja hyytelössä, josta Milli useimmiten lipottaa vain pelkän hyytelön. Hyytelö on parasta! Raksut tulevat hyvänä kakkosena!



Milli on kehräyksen maailmanmestari - tai ainakin hyvin lähellä kyseistä titteliä! Milli kehrää aina. Jatkuvasti, koko ajan, joka paikassa ja useimmiten tyytyväisyyttään. Milli on myös mestari kellijä ja nautiskelija. Usein Milli jopa nukkuu molemmat etutassut eteen mahdollisimman pitkälle venytyttyinä.

Pääsääntöisesti Milli on rauhallinen kissa, mutta toisinaan se saa villejä "hulluuskohtauksia", jolloin on kiva ravata kämppää ympäri ja murista itsekseen. Milli leikkii myös Denzelin kanssa, mutta koska Milli tykkää enemmän jahtausleikeistä ja Denzel painimisesta, niin Milli joutuu usein (ellei aina) viheltämään pelin poikki vihaisella sähähdyksellä. Leluista pallot ja kaikki pyöreät ovat Millin suosikkeja ja kaikki mahdollisimmat korkeat paikat houkuttavat myös kovasti (hyvänä esimerkkinä kylpyhuoneen oven päällä lekottelu). Meillä molemmat kissat ovat sisäkissoja, mutta toisinaan tulee ulkoilutettua niitä takapihalla valjaissa. Etenkin Milli on aikamoinen ulkoilmakissa! Siitä oikein näkee, miten se nauttii niistä kaikista hajuista ja heinän mausta. Joskus harmittaa, ettei sitä voi päästä vapaana tutustumaan lähiympäristöön.



Milliä ei voi kutsua sylikissaksi, sillä se ei viihdy juurikaan, jos joku sen vasten tahtoa tai omaa suunnitelmaa kaappaa syliin. Sen sijaan Milli saa toisinaan aivan uskomattomia "hellyyskohtauksia", jolloin se itse änkeää syliin tai päälle kellimään ja hyrisemään. Vastakohtana tälle kaikille lienee matkustaminen, jota Milli stressaa ja inhoaa sydämensä kyllyydestä. Onkin aina melkoinen urakka saada Milli kantokoppaan, koska se yleensä jo hyvissä ajoin tajuaa, että nyt ollaan lähdössä johonkin. Yleensä se piiloutuu sängyn tai sohvan alle ja kun sen viimein saa syliin, on parasta olla pukeutunut pilkkihaalariin ja paksuihin rukkasiin. Kynnet nimittäin käy eivätkä sääli ihmisparkaa!

Häämatka vai -loma? Haaveilua aiheesta!

Eilen paistettiin kiuasmakkaraa ja pohdittiin, mikä olisi kiva häämatkakohde. No, eihän se vielä kovin ajankohtainen juttu ole, mutta tällaisiä asioita on vaan niin kiva haaveilla ja suunnitella.

Loma ja matka ovat mielestäni kaksi aivan eri asiaa. Meillä Nepalin ja Tansanian reissut ovat olleet selkeitä matkoja, koska olemme reissanneet paljon kohteen sisällä emmekä juuri muutamaa päivää kauempaa pysyneet aloillamme. Lisäksi matka-efektiin on suuresti vaikuttanut myös se, etteivät meidän reissut ole olleet kovin tarkoin suunniteltuja. Loma sen sijaan voisi käsittää viikon suunnitellun levytyksen jossain tietyssä kohteessa vaikkapa rannalla tai hotellin uima-altaalla tekemättä juuri mitään. Lomalla ei myöskään asuta niissä miinus viiden tähden hostelleissa, vaan jossain astetta tasokkaammassa hotellissa. Tällainen viba mulla on näistä jutuista.

Itse tykkään siis tämän jaottelun perusteella enemmän matkustaa kuin lomailla. Häämatka on tosin poikkeus sääntöön. Mielestäni pitäisi puhua enemmänkin häälomasta kuin -matkasta. Tämä selveni itselleni, kun pohdiskelin ääneen voisiko esim. Alaska olla lainkaan hyvä häämatkakohde. Ei se voi. Alaska kohteena on jo sellainen, että siellä olisi reissattava monessa eri paikassa ja oltava lähes jatkuvasti liikkeellä, jotta ehtisi nähdä kaikkea upeaa. Silloin kyseessä olisi enemmänkin matka kuin loma. Häämatkan luonteeseen ei vain mielestäni sovi jatkuva reissaaminen ja siitä stressaaminen, vaikka en kyllä yhtä häämatkaa jaksaisi paikallanikaan hohhailla (dilemma?)!

Häämatkaan kuuluu mielestäni aurinko, meri ja palmuja, lämmintä anyways! Ehkä se kuulostaa sitten tylsän tavanomaiselta ja sterotypiselta häämatkalta, mutta kuulostakoon. Se ei myöskään ehkä kuulosta ihan siltä, mitä mä nyt eniten kaipaisin matkakohteeltani, koska lämpö ja aurinko eivät vaan kuulu meitsin must-have-listalle. Lisäksi matkakohteessa saisi olla myös tyyliä ja ne kämäset hostellit voisivat hetkeksi siirtyä syrjään hieman siistimpien ja tasokkaampien hotellien tieltä.

No, eilen sitten odotellessamme kiuasmakkaroiden valmistumista mietittiin, että mikä se sellainen kohde nyt sitten voisi olla. Alla lista kaikista vaihtoehdoista, jotka nostettiin esiin niin kuin tosissaan. Listalle meinasi nousta myös Somalian ja Irakin kaltaiset rauhan tyyssijat, mutta ajateltiin sitten, ettei ne ehkä nyt sitten kuitenkaan ole ihan sitä, mitä haetaan ;D

Malediivit
Kuva Finnmatkat.fi
 Kap Verde
Kuva Finnmatkat.fi
Dominikaaninen tasavalta
 Kuva Aurinkomatkat.fi
Arabiemiraatit
Kuva letstravelsomewhere.com
Oman
Kuva täältä.

Ehkä joku näistä, ehkä joku muu!

6. kesäkuuta 2013

Kesäterveiset, lomaterveiset, kesälomaterveiset!

Tässä nautiskelen parhaillaan aamupalaa ja katselen harsomaisen pilviverhon alla aaltoilevaa Päijännettä. Tänään taitaa olla lomaviikon ensimmäinen "viileämpi" päivä, sillä eilinen ukkosenmöhinä hieman laski tuota lämpötilaa sieltä +30 asteesta... aurinko kuitenkin paistaa edelleen eikä voi väittää, että ihan hirveästi vielä palelisi!

Tyyniä kesäiltoja...


Tosiaan, ei paljon enää voisi lomakelit parantua! Aurinko on paistanut niin maan pirun kuumasti ja toisinaan lähes pilvettömältä taivaalta ja puusauna on tuntunut hikisten päivien jälkeen aivan mielettömän virkistävälle ja samalla sopivasti yötä vasten rentouttavalle. Päivät ovat soljuneet tekemättä mitään (laskematta sitä yhtä ainokaista tuntia, kun siivosin mökin rantaa irtokaisloista), aurinkotuolissa löhöillen ja siihen muutamia kertoja nukahtaen. Rusketusta pintaan on siis saatu ihan kiitettävästi!

Erittäin ylpeä olen siitä, että heti sunnuntaina mökille saapuessani heitin talviturkin yltäni! Tämä kesäkuun alku oli siis huomattavaa parannusta viime kesäiseen elokuuhun, jolloin arkuuttani astua järveen korosti muutenkin viileä ja auringoton kesä. Bittiavaruuden mukaan Päijänteen pintaveden lämpötila olisi n. 20-asteista enkä yhtään epäile. Toissa iltana vesi oli jopa sellaista "lilluskeltavaa" eikä sieltä ihan tosiaan ollut edes kiire pois. Ensimmäistä kertaa vuosiin tuli pestyä itsensä järvessä järvivedellä!

Kauniita auringonlaskuja...



"Vieraitakin" on käynyt viikon aikana, ainakin isä ja veli tyttöystävineen. Nyt onkin ensimmäinen aamu, kun olen täällä ihan yksin. Ajattelin, että eilen saavuttamani kirjoitusinto jatkuisi tänään, kun ketään ei ole "häiritsemässä" kovaa luomistyötä. Ajan lyhyttä historiaa olen kovasti tutkaillut ja lukenut mystisistä mustista aukoista, jotka ovatkin varmasti tämän universumin yksi jännittävimmistä ja kummallisimmista asioista...

Eilen tuli vallan ahkeraan tutkailtua Forecan ja FLC:n salamatutkia sekä Ilmatieteenlaitoksen sade-ja pilviennustekarttaa. Oli luvattu ukkosta ja etenkin veli kun kovasti odotti suurta nousevaa myrskyä (ja samalla pelkäsi metsänsä kaatuvan), niin kyllähän siinä sitten itselläkin pieni jänskätys oli jatkuvasti päällä. Voin rehellisesti kertoa odottaneeni myös ukkosta, vaikka perinteisestihän siinä sitten kävi niin, että kun se viimein illasta alkoikin oikein kunnolla räimiä, mua pelotti niin kamalasti, etten uskaltanut edes yksin pihan perälle ulkohuussiin.

Jos tuo ei ollut ukkospilvi, niin ei sitten mikään!


Ukkosjahdissa! Tuo pilvi ainakin möhisi!
Eilen kävimme katsomassa Villa Vekkulaa Vekkulan kylässä. Oh, sitä ajan henkeä, joka siitä suuresta 1900-luvun alussa rakennetusta hirsipytingistä huokui, ison salin lattiakin oli alkuperäinen! Sisätilat eivät rikkoneet mielikuviani, joita olin luonut etukäteen nähdessäni rakennuksen pelkästään ulkoa päin. Talossa oli iso sali, johon meidän alle satapäinen vieraskansa mahtuu varmasti oikein hyvin juhlimaan. Mun ja avopuoliskon mielipiteet yhtenivät kovin, olemme hyvin varmoja, ettemme lähde enää etsimään toista juhlapaikkaa. Villa Vekkula vaikuttaa juuri sopivalle perinteitä kunnioittavaan hääjuhlaan!



Lehtiselällä kävi ukkonen iltasella ja iski muutamia salamoita myös meidän rannassa.
Byääh, kohtahan tämä loma on jo ohi! Pakko kuitenkin kehaista, että tämä todella on tuntunut lomalle, koska mistään en juurikaan ole stressannut enkä uhrannut ajatustakaan työasioille! Mahtia!

(EDIT: Blogger sekoaa: nyt tuolla äänestyksessä näyttäisi olevan enemmänkin ääniä näkyvillä! WTF! No, vaatimattomasta osanotosta johtuen taidankin ihan sitten kirjoittaa kaikista niistä aiheista, joita on äänestetty, sopiiko?)

2. kesäkuuta 2013

Kesä on nyt sitten täällä...

... ja tämä tyttö suuntaa viikoksi kesälomille keski-Suomeen Päijänteen rannalle köllötteleen! Melkoisen kivoja säitäkin on luvattu, alkuviikolle Foreca lupaa yli +25 astetta! Siksi seuraakin pieni varoituksen sananen, sillä tulevalla viikolla blogissa ei tule tapahtumaan yhtään MITÄÄN. Kone kyllä lähtee mukaan mökille, mutta aivan muissa kuin bloggaus- tai facebookkailutarkoiuksissa. Ei ole nimittäin ollenkaan selvää, että saisimme mökille toimivan netin.

Saas nähdä iskeekö tänä kesänä kovia ukkoskuuroja mökkirantaan niin kuin ainakin toissa kesänä. Sieltä ne Lehtiselän takaa nousivat!
Taas on siis hyvä paikka todistella itselleen ja muille, etten mä nyt oikeasti ole koukussa nettiin tai sosiaaliseen mediaan. Enpä... valitettavasti täytyy myöntää teille - ja etenkin itselleni! - että kyllä tämä jonkinasteinen riippuvuus kai on. Jossain kohtaa tulen ahdistamaan, mutta se on sitten sen ajan murhe! Tällä hetkellä en voi kuitenkaan haaveilla mistään muusta kuin Päijänteen aaltojen liplatuksesta, valoisien kesäöiden hiljaisuudesta, kuumata auringosta, hiekkarannalla makoilusta, muutamasta hyvästä kirjasta ja siitä, että ehkä viikon aikana saisin taas keskittyä täysin kirjoittamiseen. Ja siitä, että saa hetken aikaa olla ihan eristyksissä muusta maailmasta.

Äänestys, johon osanotto oli suorastaan huikaiseva (joopa), on nyt päättynyt ja tulokseksi taisi tulla huimalla yhdellä äänellä se, että kirjoittaisin jonkinlaisen syventävän tekstin mun suosikkivaatteista. No, tämä yksi onnellinen saa kyllä haluamansa ja heti mun kesäloman jälkeen alan työstää asiaa!

Älkää kovasti peljästykö, että olen lisännyt kommenttiboksiin tuon sanavahvistuksen. Siihen on olemassa ihan järkevä syy ja se on yksinkertaisesti se, että mun blogiin alkoi sadella kommentteja ihan kummallisilta sivustoilta (lähinnä jotain nettipokerisivuja?!). En siis jaksa olla koko aikaa siivoamassa niitä blogista, joten koittakaa kestää älkääkä antako sen vaikuttaa teidän asianne ilmaisemiseen millään tavalla! :)

Nyt KESÄLOMILLE! See ya!

(EDIT: Täällä mökillä toimiikin netti, jihaa! Ehkä innostun päivitteleen kuvia jossain kohtaa!)