Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2013.

Sketsisarjojen aatelia: Kummeli

Tämän pitkälle kehittyneen teknologian tämän hetkisistä hiteistä suurimpia ovat varmasti erilaiset tv-sarjoja ja uutuuselokuvia tarjoavat palvelut (Filmnet, Netflix, ym.), joiden tarjontaa voi selata omalta kotisohvalta tiettyä kuukausiveloitetta vastaan. Tässä jotain, mistä minäkin tykkään, vaikka niin kovin kriittinen olenkin kaikista nykyajan hienouksista. Pakosti tulee mieleen kysymys: onko tavallisella tv:n ohjelmatarjonnalla enää mitään virkaa muutamien vuosien kuluttua?

Tv:ssä pyörii mainos Filmnetin kuukauden kokeilusta hintaan 0,10 euroa. Tarjous, jota kukaan ei kai voi haukkua huonoksi? Tuohan on siis toisin sanoen ilmaista, kun tarjolla on kosolti laadukkaita elokuvia ja tv-sarjoja.

Olin jo pitkään tuon avopuoliskoni kanssa puhunut, miten hauskaa olisi pitkästä aikaa uppoutua sketsisarjaKummelin ihmeelliseen maailmaan. Jostain syystä tätä suomalaisen sketsikulttuurin tukipilaria ei ole koskaan näytetty tv:ssä uusintana kuin kerran, vaikka uskallan väittää, että kysyntää var…

Sunnuntaiaamun iloksi

5 asiaa, joita tarvitset päivittäin
1. Wc-paperi
2. Hiusharja
3. Deodorantti

En mä keksi enempää... en tarvitse puhelinta päivittäin, en tietokonetta tai televisiotakaan. Autonavaimia en tarvitse päivittäin enkä edes välttämättä mitään kauneudenhoitotuotteitakaan. Kyllähän edellä mainitut usein käytössä ovat, mutta ei se paniikkia lietso, jos en päivään saa käydä tietokoneella.

5 kirjaa, joita suosittelet

1. Stephen Hawking - Ajan lyhyt historia 
Jos yhtään kiinnostaa sukellus tämän maailmankaikkeuden ytimeen, niin ehdottomasti tämä lukulistalle. Jos fysiikka ja sen lait eivät ole se juttu, josta paljon tietäisit, suosittelen tämän teoksen rinnalle jonkinlaista tietosanakirjaa.

2. Väinö Linna - Täällä pohjantähden alla - trilogia
Tämä, jos mikä herättää tunteita. Tuhanteen sivuun nidottuna Suomen kipeä lähihistoria henkilöhahamoineen, jotka eivät voi jättää ketään kylmäksi. Akseli Koskela, lukuhistoriassani ainut fiktiivinen henkilöhahmo, johon olen ollut hieman rakastunut...

3.  Mad…

Kaukokaipuu

Kuva
Mulla on ollut viime aikoina ihan hirveä matkakuume. Kyseessä ei ole ollut mikä tahansa matkakuume, "minne vaan nyt heti makso mitä makso!"-tyylisesti, vaan ihan tietynlainen kaipuu kaukomaille. Kaipuu Nepaliin.

Jotain mystistä oli siinä kaikessa. Nepalilaisissa hajuissa ja mauissa, musiikissa ja äänissä. Nepal oli paikka, jossa kaikki aistit saivat jotain eksoottista osakseen. Toisinaan täällä kaukana pohjolassa tulee vastaan tilanteita, joissa jokin haju, maku, ääni tai jokin muu ärsyke saa mut hetkessä palaamaan Kathmandun savusumuisille, ahtaille kaduille tai niihin henkeäsalpaaviin hetkiin, kun lumihuippuiset Himalajan huiput kohosivat taivaanrannassa ja saivat mut ihastuksesta mykäksi.

Toisinaan yövuoroissa tulee katsottua aamuyöstä ohjelmaa nimeltä Maailman vaarallisimmat tiet. Sinänsä ohjelman sisältö ei juurikaan kiinnosta, mutta sen äänimaailma herättää hyvin vahvoja mielikuvia siitä lähes kolmen vuoden (onko siitä jo kohta niin kauan?!) takaisesta Nepalin matkasta…

Talvi yllätti autoilijat

Kuva
Mulla on ollut koko aamun ihan hirveä hinku päästä kirjoittamaan tänne blogiin, mutta ongelmana on ollut se, etten mä ole keksinyt mitään älykästä kirjoitettavaa. Tässä kuitenkin viimeistä sairaslomapäivää vietettäessä ja sitä säätiedotuksen lupaamaan räntä-/lumisadetta odotellessa tuli kuitenkin mieleen eräs asia, jota voisin muutamalla sanalla päivitellä.


Nyt eletään niitä jännittäviä aikoja täällä Pohjolassa, kun talvi tekee tuloaan. Milloin tuleekaan syksyn ensilööppi: "Talvi yllätti autoilijat!"? Kohta alkaa taas pelti rytistä.

Kumma juttu, että ihan kokeneempikin suomalaisväestö joka vuosi yllättyy siitä talven tulosta. Luulisi, että sitä sillä suurella elämänkokemuksella jo uskaltaisi arvata, että tänäkin vuonna se talvi sieltä taas tulee - tavalla tai toisella! Miksi on siis niin vaikeaa vaihtaa talvirenkaat autoon ajoissa? Jos jo edellisviikolla povataan lumisadetta ja pakkasöitä, niin miten se pian iskevä talvi sitten voi yllättää niin pahasti, ettei siihen ehdi va…

Naurettava, mutta voimat imevä virus!

Kuva
Nyt eletään taas niitä aikoja, kun puolet väestä kaatuu influenssan tai jonkun muun supertaudin vuoksi vällyjen alle potemaan kovaa kuumetta ja räkäisyyttä. Osanottoni heille, ei kuulemma tänä vuonna ole mikään kovin kevyt tauti.

Viime talvena vältin kaikki räkätaudit. Uskossa on hyvä elää, joten uskottelen siis itselleni, että se johtui mun mustaherukkamehukuuristani, jonka aloitin hyvissä ajoin syksyllä ja sitä kesti tuonne tammikuun lopulle. Mukillinen kuumaa mustaviinimarjamehua päivässä piti lääkärin loitolla!



Tänä syksynä heräsin turhan myöhään tähän samaiseen tehokkaaseen c-vitamiinikuuriin, sillä nyt jonkin sortin virus on pesiytynyt myös meikäläisen ruumiin sopukoihin. "Jonkin sortin". Kuumetta ei ole, ei myöskään räkää tai muuta keuhkojen pihinöitä tai rahinoita. Ei mitään. Ei mitään muuta kuin tämä olo.

Minähän kun olen niin saakelin huono sairastaja. Kirjoittelin siitä viimeksi kesällä 2012 täällä. Jos kuumetta ei ole, niin enhän mä voi olla sairas...! Ei siis ol…

Tie pohjoiseen - Narvikin kautta kotio

Kuva
Äh, kaikki jumittaa nyt ihan überisti. Siitäkin huolimatta, että tuolla ulkona on aivan ihana syyskeli - vähän saisi olla vielä kylmempää - mä en tunnu saavan mitään aikaiseksi. Etenkin tää Norjan reissun viimeisen päivän infosetti on odotuttanut itseään aivan liian kauan. Tässä se nyt kuitenkin tulee, erittäin kuvapainotteisena.

Lähdimme Soløysta perjantaiaamuna ajelemaan etelään päin. Juurikaan emme matkalla pysähdelleet, suunnistimme vain kohti Narvikia ja siitä vielä hieman eteenpäin kalapaikkoja metsästellen. Erään sillan alla kävimme kokeilemassa onneamme, mutta eihän sieltä taaskaan mitään tullut. Homma alkoi muutenkin mennä mönkään. Se taisi olla jo ensimmäinen heitto, kun tajusin, että ilmassa lentää pelkkä viehe. Sinne se molskahti, sillan alle Ofot-vuonon syvyyksiin. Myöhemmin avopuolisko viskaisi kalliolta turskapilkkinsä samaan tyyliin. Mistä syystä kuvat eivät olleet kiinni siimassa?! Sitä emme koskaan tiedä. Kenties solmut olivat pettäneet, kenties lukot löystyneet.

Väs…

"Poltettavakseen ja tuhottavakseen sai sen hyvä ihminen"

Kuva
Eilen illalla aloin itsekseni pohtia taas pitkästä aikaa oikein urakalla syvällisiä juttuja. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun ostin alkuviikosta Vero Modasta valkoisen neuleen tätä ihanaa syksyä lämmittämään. Eilen sitten mun silmiini osui neuleen pesuohjelapusta teksti "Made in Bangladesh". Eihän se sinänsä yllätys ollut, mutta sai ainakin aikaan paljon ajatuksia ihmisten hyvyydestä ja tekopyhyydestä. Oli pakko jopa kysyä itseltäkin: olenko mä hyvä ihminen?

Kuinka täydellinen ihmisen täytyy olla, jotta olisi hyvä? Vaaditaanko siihen täydellisyyttä jokaisella hyvyyttä vaativalla osa-alueella? Jos joku haluaa auttaa muita ihmisiä ja kohdella kaikkia ihmisiä tasavertaisesti ja hyvin ja kuitenkin silloin tällöin ostaa vaatteen, joka on jossain kaukaisessa Aasian maassa tuotettu raa'alla lapsityövoimalla, eikö silloin ole periaatteessa vain tekopyhä?


Voiko ketään oikeastaan kutsua hyväksi tai sitä vastoin tekopyhäksi? Tunteeko kukaan lukijoista ihmistä, joka olisi kaikessa…

(hyviä) uutisia kissaongelmasta

Kuva
Nyt hieman päivitystä aikaisemmin mainitsemaani kissaprobleemiin. Hommat ovat alkaneet hiljalleen sujua entiseen malliin ja sekös mua emoa kovasti huojentaa!


Kävimme Millin kanssa lääkärissä viime torstaina - ihan vain varmuuden vuoksi. Selkeä stressin merkkihän se ympäriinsä pissailu oli ja ajattelin, että päiväsaikaan pidättely voi joko olla oire tai sitten se voi ainakin hyvin pitkälti johtaa virtsatieinfektioon. No, Milli ei arvostanut - niin kuin ei koskaan muulloinkaan - matkustamista ollenkaan. Paikan päälläkin tuo ehti vain hetken ihmetellä, että mikäs se tämä paikka on, kun jo riistettiin toinen emon sylistä ja vietiin toiseen huoneeseen ultraamaan virtsateitä ja pistämään piikillä mahaan! Oh, minä, joka alan parkua pelkästään Avaraa Luontoa katsomalla, istuin kauhuissani odotushuoneessa ja kuuntelin sitä itkun määrää, joka kissasta lähti otettaessa virtsanäytettä.

Käynti Tampereen Tuhatjalassa oli lopulta ns. turha reissu, sillä mitään sairauteen viittaavaa ei Millistä löyty…