Noin 10 paikkaa Alaskassa: Denali National Park

"(This park has) ... much to offer those who understand the language of the 'great silent places'..." - Harry Karstens

Denalin kansallispuisto osavaltion sydämessä, vajaa 400 kilometriä Anchoragesta pohjoiseen, on ehdottomasti yksi tärkeimmistä ja sykähdyttävimmistä vierailukohteista Alaskassa. Kesäkuukaudet ovat todella ruuhkaisaa aikaa, mutta toisaalta talvisin puisto on niin paksun hangen peitossa, ettei sinne ole mitään asiaa - ainakaan autolla. Rapian 19 000 neliökilometrin kokoisessa kansallispuistossa vieraili vuonna 2016 yli puoli miljoonaa turistia. Se on kova pala nieltäväksi herkälle ja villille pohjoisen luonnolle, mutta toisaalta turistien tuoma rahavirta auttaa muun muassa alueen suojelussa, ja aluetta varjellaankin tarkoin esimerkiksi roskaamiselta ja yksityisautoilulta. Itse asiassa, missä päin Alaskaa tahansa roskaamisesta voi napsahtaa tonnin sakko.

McKinley Park

Denalin puistossa Alaskan luonto on karuimmillaan, mutta myös kaikista kauneimmillaan. Vaikka rakkauteni vuoria, pohjoisen boreaalisia metsiä ja tundraa kohtaan olisikin jostain kummallisesta syystä nykyistä vähäisempi, olisin taatusti yhtä ihastuksissani. Jo pelkästään saapuminen McKinley Parkiin, pieneen ravintoloiden, majapaikkojen ja matkanjärjestäjien keskukseen puiston kupeessa, voi olla näköaistia kutkuttava. 

Park Road ja näkymiä sen varrelta ↷

Puistoon täytyy suorittaa 10 dollarin sisäänpääsymaksu ja se hoituu parhaiten Wilderness Access Centerissa. Kymppi niistä luonnon ihmeellisyyksistä on naurettavan pieni summa, vaikka tarkemmin ajateltuna sellaiselle paikalle on mahdottomuus edes asettaa minkäänlaista rahallista arvoa. 

2.1 Park Road

Park Road johdattelee vierailijan kansallispuiston uumeniin. 150 kilometriä pitkää tietä pääsee omalla autolla n. 25 kilometriä Savage Riverille saakka. Sinne asti tie on asfaltoitu ja hyvässä kunnossa, ja Savage Riverilla on kiva ja pieni traili, jonka voi aikansa kuluksi kiertää ja ihmetellä luonnon karuutta ja hiljaisuutta. Tästä pitstopista eteenpäin yksityisautoilu on kielletty ja alueelle pääsee vain sesonkiaikaan pyörivän turistibussiliikenteen kyydissä, mikä on tosi hieno juttu ottaen huomioon puiston herkän luonnon ja tien kunnon. Tie muuttuu hiekaksi, on toisinaan aika huonokuntoinen ja muutamasta kohtaa ihan tosissaan kuumottavakin. Bussilippujen hinnat, riippuen kuinka paljon haluaa nähdä, vaihtelevat suurin piirtein välillä $30 - $60. "Juonnottomia" busseja saa luullakseni edullisemmin. 

Syyskuussa Denalin kansallispuiston tundra oli muuttunut maagisen väriseksi!

Savage River

2.1.1 Eielson Visitor Center

Jos sattuu käymään oikein mahdottoman hyvä tuuri, Eielson Visitor Centerista on upea näkö ala Mt. McKinleylle. Se ei ole Park Roadin päätepiste, mutta ehdoton minimi, jos haluaa saada paljon irti tuosta kauniista ja eläväisestä puistosta, jossa susien, karhujen tai muiden villieläinten näkeminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Me ei kyllä tuolloin valitettavasti nähty niitä susia.

The Great One

2.2 Denali

Mt. McKinley eli Denali on Pohjois-Amerikan mantereen korkein vuori. Sana 'denali' tarkoittaa natiiviväestön kielellä "the great one" eli karkeasti suomennettuna "se suuri". Denali onkin nykyään yleisempi nimitys tuosta massiivisesta vuoresta kuin McKinley. 

Denali

Pohjois-Amerikan korkein huippu

Hyvällä säällä Denalin voi nähdä 400 kilometrin päästä Anchoragesta ja se siintää taivaanrannassa koko matkan etelästä Parks Highwayta ajettaessa. Eielson Visitor Centerista näkymä on kuitenkin esteetön ja suorastaan taivaallinen. Sesonkiajan ja vuoren näkemisen kannalta on olemassa kuitenkin eräs ikävä ristiriita: kesäkuukaudet (kesä-, heinä- ja elokuu) ovat Alaskan sateisimpia, joten mitä todennäköisimmin maisema on harmaaseen pilviverhoon kietoutunut ja vuoriston näkemisestä saa vain haaveilla. Me olimme reissussa syyskuussa, ja meidät puistoon johdatellut bussikuski kertoi meidän olevan erityisen onnekas ryhmä, sillä meillä oli oikeus nähdä Denali ja Alaskan vuoristo koko komeudessaan. Sinä kesänä selkeitä päiviä oli ollut kuulemma vain kourallinen. 

Park Roadin kuumottavuuksia

Eielsson visitor centerin edustalla. Muistan, että otettiin ihan vaan pari otosta tästä tilanteesta...

Alkuperäisen ja yksityiskohtaisemman Denalin kansallispuistoa koskevan reissupostauksen voi käydä lukaisemassa täältä. Siellä muun muassa tietoa enemmän retkistä kansallispuiston uumeniin.

Voi... pääsispä taas 💕

Noin 10 paikkaa Alaskassa: Anchorage

EDIT: Jaoin tämän kyseisen blogipostauksen mun blogin FB-sivulle, mutta jostain syystä vuorokausi julkaisemisen jälkeen FB ei anna siirtyä tähän postaukseen, koska se rikkoo yhteisönormeja. Luulen, että kyse on siitä, että joku voi luulla minun kehottavan ihmisiä juuri tällä hetkellä matkustamaan Alaskaan, mutta se ei ole tarkoitus. Älkää matkustako nyt mihinkään. Odottakaa aikoja parempia. En keksi muutakaan yhteisönormeja rikkovaa sisältöä tästä postauksesta. Vai onko lukijoilla jokin ajatus tästä?

Olen viime aikoina kaivannut Alaskaan enemmän kuin muualle. En millään pääse yli ajatuksesta, että se vaan on ja pysyy upeinpana kohteena, jossa olen koskaan käynyt (Kanadan Kalliovuoret pääsi aika lähelle ykkössijaa myös, mutta ei ohi... ei ohi.). Sen vuoksi, liekö itseäni kiusaten vai kaipuutani lievittäen, olen koonnut pienen vinkkilistan Alaskasta ja ripottelen ne pikkuhiljaa tänne blogiin, koska nyt ei pääse, sattuneesta syystä, kirjoittamaan mistään uusistakaan reissukokemuksista. 

Toki edellisestä Alaskan vierailustani on nelisen vuotta aikaa ja moni asia on saattanut muuttua matkan varrella, mutta lähtökohtaisesti epäilen kokonaisuutena Alaskakokemuksen tuskin muuttuneen yhtään vähemmän sykähdyttäväksi.

Muita yleispäteviä Alaskajuttuja blogista voi lukea täältä (mitä, missä, milloin -vinkkejä) ja täältä (roadtrip Alaskassa, autonvuokrauksesta yms.). 

Anchoragen siluetti ja Chugach -vuoristo Tony Knowles Coastal Traililta kuvattuna, syyskuu 2014

Anchorage on luultavasti ensimmäinen kaupunki, johon tutustuu, kun matkustaa Alaskaan. Moni erehtyy luulemaan sitä koko osavaltion pääkaupungiksi, mutta näin ei ole, vaikka se epäilemättä onkin Alaskan suurin kaupunki asukasluvultaan ja toiseksi suurin pinta-alaltaan. Se on onnistuttu naamioimaan suurkaupungiksi erämaan keskelle, ja Alaskan kaltaisessa ihmis- ja asutustyhjiössä se luonnollisesti täyttää termin ehdot eittämättä korkeine rakennuksineen ja iltapäiväruuhkineen, vaikka maailmanlaajuisesti tarkasteltuna se on tasan yhtä pieni kyläpahanen kuin Tampere. 

Kun astuu ulos Anchoragen rajojen sisäpuolelta, huomaa helposti, ettei Anchorage ole todellista Alaskaa nähnytkään. Mitä enemmän kuluttaa niitä loputtomia, erämaita halkovia valtateitä ja uppoaa yhä syvemmälle Alaskan sydämeen ja äänettömään luonnollisuuteen, Anchoragen suurkaupunkimaista hälinää ei halua edes kaivata. Oikeastaan se saattaa tuntua jopa vastenmieliseltä. Henkilökohtaisella tasolla koen Anchoragen yhdeksi Alaskan tylsimmistä paikoista. 

En halua kuitenkaan lytätä Anchoragea ihan täysin. Kuten mainitsin, se on monelle välttämätön pitstop Alaskan matkalla ja ensikosketuksen jälkeen sieltä saa mainion ponnahdusalustan muualle Alaskaan. Anchoragessa on hyviäkin puolia ja käymisen ja näkemisen arvoisia paikkoja, jotka vikkelimmät saavat haravoitua läpi yhdessä päivässä. 

Keskikaupungin liepeillä iltakävelyllä, syyskuu 2014

Peilitaloja ja hirsimökkejä? Anchoragen rakennuskannasta löytyy ristiriitaisuuksia. Syyskuu 2014.

Jos ei eläviä karhuja, niin roppakaupalla leikkikarhuja. Ja niitähän tässä kylässä piisaa, uskoakseni molempia.

Chilkoot Charlie's

Anchorage on Alaskan yöelämän keskus ja Chilkoot Charlie's midtownissa on yksi sen yökerhoista. Ulkopuolelta katsottuna Chilkoot Charlie's ei välttämättä heti muistuta baaria, jossa on kymmenen baaritiskiä, kolme tanssilattiaa, vilkkuvat värivalot, jääbaari, biljardihuone ja live-esiintyjiä. Nälkäänsä saa ostettua pitsaslaisseja, mikä oli ihan uskomattoman siisti juttu. Muistan mun ja ukkelin pohtineen, että miksei Suomessa baarista saa pitsaa! Me juhlimme Chilkoot Charlie'sissa meidän viimeistä iltaa häämatkallamme ja eihän siitä seurannut kuin väsymyksen siivittämä kotimatka seuraavana päivänä. 

Varoituksen sana kuitenkin! Yhden salin naisten vessa aiheutti mulle päänvaivaa ja vaivautuneisuutta, kun en saanut sitä auki. Ensin luonnollisesti luulin, että wc oli varattu ja venailin hetken aikaa oven ulkopuolella sen vapautumista. Lopulta luovutin ja palasin pöytään. Wc:n ovea pöydästä tarkkaillessamme huomasimme, ettei se suinkaan ollut varattu. Seuraavan asiakkaan mennessä sisään hän työnsi oven auki "saranapuolelta". Olin hetken aikaa äimistynyt. Wc:n kahva siis on oikeasti saranapuolella ja oven saa siis auki näennäiseltä saranapuolelta työntämällä. Miten oiva tapa jekuttaa humalaisia asiakkaita... 

Delaney Park on valtava viheralue keskikaupungin liepeillä. Syyskuussa 2014 Chugach-vuorilla ei ollut lunta.

... mutta toukokuussa 2016 oli. Sama puisto, sama ilmansuunta.

Westchester Lagoon Tony Knowles Coastal Trailin varrella. Syyskuu 2014.

City Diner

City Diner on midtownin helmi Minnesota Driven varrella! Kävimme häämatkallamme syömässä tässä 50-lukua henkivässä, perinteikkäässä jenkkidinerissa kahdesti ja keväällä 2016 palasin sinne kolmesti! Se, joka etsii matkoiltaan jännittäviä ja erilaisia makuelämyksiä, ei välttämättä liputa City Dinerille, mutta omaan, jopa voisi sanoa hieman nirsoon makuun, City Dinerin perinteiset jenkkisapuskat ovat kolahtaneet ihan kympillä. Tuosta ei paljon amerikkalaisemmaksi voi ruokalista enää muuttua. 

Itse olen syönyt dinerissa kolmesti aamupalaa ja kahdesti (muistaakseni) lounasta. Hinnat eivät ole päätä huimaavia ja annoskoot poistavat nälän pelkästään olemalla siinä silmien ihmeteltävänä. Terveellisyyttähän tuolta on aivan turha lähteä hakemaan, enkä usko, että kasvisruokailijat hyötyvät millään tavalla City Dinerin ruokalistasta, mutta kaikille muille, jotka haluavat perinteisen jenkkiruoka- ja dinerkokemuksen, kokeilkaa! 

Yksikään kokemus edes New Yorkissa ei ollut yhtä amerikkalainen kuin istua aamupalalla Anchoragen City Dinerissa punaisessa tekonahkaloosissa, syödä aamupalaksi munakasta, pekonia ja paahtoleipää, juoda appelsiinimehua, ryystää suklaapirtelöä pillillä, katsoa telkkarista amerikkalaista jalkapalloa ja kuunnella samalla kaiuttimissa rokkaavaa Elvistä. 

Syyskuu 2014

Syyskuu 2014

Toukokuu 2016

Syyskuu 2014

The Tony Knowles Coastal Trail

Helppo ja nopea tapa tutustua Anchorageen on vuokrata pyörä. Jos keskustassa hengailu ei kiinnosta, voi lähteä selvittämään, kuinka keskellä ei-mitään sitä todellisuudessa onkaan. Ja meitähän kiinnosti. Asfaltoitu The Tony Knowles Coastal Trail kulkee rantaa pitkin sekä etelään että pohjoiseen ja ihan oman fiiliksen mukaan saa valita suunnan ja ajokilometrit. Anchoragesta etelään ei tarvitse polkea montaakaan minuuttia, kun kohtaa hirvivaroituksia ja valkopäämerikotkia. Meidän mielestäni pyörän vuokraaminen oli tosi kiva ja aikaa säästävä juttu!

Earthquake Park

Coastal Trailia polkaistessa (saa toki myös kävellä, jos haluaa) muutama kilometri etelään saapuu Earthquake Parkiin. Siellä voi ihmetellä, miten vuoden 1964 maanjäristys repi maata jalkojen alla. 

Lake Clarkin luonnonsuojelualueen utuisia vuoristoja lahden toisella puolella, syyskuu 2014.

Valkopäämerikotka Tony Knowles Coastal Trailin varrella syyskuussa 2014.

Alaskalaisten luontosuhde on vertaansa vailla. Syyskuu 2014.

Nämä ei vaan lopu yhdestäkään turistikrääsäkaupasta! Toukokuu 2016.

Näkymä Sleeping Lady Mountainille Resolution Parkista, toukokuu 2016.

Ship Creek 

Kalastus on pop. Mehevän lihavien jalokalojen, kuten lohien, pyydystäminen on luultavasti alaskalaisten yksi rakkaimmista harrastuksista, ja sana noista muhevista saaliista on kiirinyt jo muidenkin korviin. Jotkut matkustavat Alaskaan vain tutustuakseen sen hedelmällisiin kalavesiin yrittäen napata sen kaikista hyvinsyöneimmän yksilön. 

Vaikka ei olisikaan itse niin kovin innostunut kalastamisesta, kannattaa kuitenkin kulttuurin nimessä pistäytyä Anchoragen pohjoispuolella Ship Creekilla. Ship Creekin leveässä uomassa paikalliset kalamiehet heiluvat vapoineen yhtä innoissaan kuin lapset jouluaattona. Kalastuskulttuuria ei siis tarvitse etsiä syvemmältä kuin kaupungin keskustan liepeiltä, mikä jälleen kerran muistuttaa siitä, että Anchorage on kaupunki keskellä erämaata. 

Kukapa ei lähtisi häämatkalle Alaskaan syyskuussa (2014)?

Toukokuussa 2016 olin Alaskassa kahden viikon "määmatkalla".

Henkilökohtaisempia Anchoragepostauksia tässä:

Chelsea Inn Hotel - kammottavin hotelliyö ikinä!
Aamuyön pitkät tunnit Anchoragessa
Travel statistics 2 - Top 5 hotellit, joita kannattaa harkita yhdesti ellei kahdesti
Alaskan Roadtrip begins: Anchorage to Palmer
Alaskadventures: Anchorage - Seward Railroad
Alaskadventures: Anchorage

Oletko sinä käynyt Anchoragessa ja mitä mieltä sinä siitä olit?

Seuraavassa Alaskapostauksessa perehdytään Alaskan yhteen sykähdyttävinpään luontokohteeseen: Denalin kansallispuistoon! Stay tuned!

Marrakeshista itään ja takaisin osa 2: Anti-Atlaksen erikoiskoe ja leffalavasteita

Saharan autiomaalle piti jättää hyvästit aivan liian nopeasti. Kun olin vasta edellisiltana nukahtanut onnellisena maailman täydellisimmin tähtitaivaan ja lämpimien berberivilttien alle Erg Chegagan hiekkameren keskellä, aamulla heräsin, kun auringon ensisäteet kurkottivat pehmeiden dyynien ylitse teltan ovelle. Edessä oli pitkä, ja myöhemmin tajusin myös, että lievästi ilmaistuna kiireinen päivä, kun paluumatka Ibrahimin takapenkillä kohti Marrakeshia alkoi. 

Off-road oli todellakin off-road Erg Chegagassa.

Erg Chegagan dyynit varhaisen aamuauringon hohteessa. 

Joku nomadi oli pystyttänyt lähistölle kämppänsä.

Huolimatta ympärillä vallitsevasta kuivuudesta meidän off-roadilla ennen kuin saavutimme ensimmäisen pysyvän ihmisasutuksen M'Hamidissa reitin varrelta löytyi useita kaivoja. Ne tarjoavat levähdyshetkiä ja juomataukoja nomadeille ja heidän eläimilleen. Vaikka Pohjois-Afrikka on yksi maailman kuivimmista alueista, pohjavettä, joka tosin on lähes täysin uusiutumatonta, siellä piisaa, mistä lienee todisteena edellispäivänä ohittamamme Irikin vihreä keidas. Toisaalta M'Hamidissa oli niin vihreää, että melkein sattui silmiin. Pohdimme ukkelin kanssa, miten siellä voikin olla niin vihreää: kevään ja kirkkaan vihreitä puistoja ja pihoja lähes joka puolella, johon päänsä käänsi auton ikkunasta. Voi olla, ettei siellä ollut tavallista vihreämpää: voi olla, että olimme vain vuorokaudessa niin siedättyneet kuivalle autiomaalle, että tavallisen puutarhan näkeminen oli kuin maailman ensimmäisin elämys.

Vaikka Ibrahim meitä kyyditsikin aikamoista rallia, ehdimme kuitenkin poiketa suunnitelman mukaisesti  mm. maanalaisessa kylässä, koraanikoulussa ja saviastiapajalla. Lisäksi, vaikka se ei niinkään retken ohjelmaan varsinaisesti kuulunut, Ibrahim esitteli meille hieman Marokon roolia kuuluisissa Hollywood-elokuvissa.

Ennen Anti-Atlaksen erikoiskoetta (tästä lisää myöhemmin) pysähdyimme Tamegroutessa, jossa sukelsimme ensin kaupungin alla vilisevän katuverkoston uumeniin. Tämä maanalainen, hämärä ja kapeakujainen kylä, ksar, oli omituinen kokemus, sillä pääsääntöisesti me vain harhailimme noilla pimeillä kujilla ja kuvittelimme, miltä olisi tuntunut asua sellaisessa paikassa. Joku oli nimittäin joskus keksinyt, että maan alle pääsi piiloon paahtavalta auringolta. Sitten oli pakattu kimpsut ja kampsut ja muutettu sinne vuohineen päivineen.

Huolimatta tienvarsikaupungin salamyhkäisestä maanalaisverkostosta Tamegrouten todellinen helmi oli kuitenkin Zawiya Nassiriyya, koraanikoulu. Meille ei-muslimeille ihan joka kolkka koulusta ei ollut avoimen kulun päässä, mutta se tärkein tietysti oli: kirjasto, joka sisälsi jotain 4000 ajan patinoimaa kirjallista teosta. 'Ajan patinoima' lienee joko hieman liioitteleva tai liian vähättelevä ilmaus, en oikein tiedä itsekään, sillä saimme ihastella mm. 1200-luvulla gasellin nahalle kirjoitettua koraania ja muita muinaisia matematiikkaa, lakia, astronomiaa ja lääketieteellisiä tekstejä sisältäviä julkaisuja. Ne olivat kiehtovia ja silmää hiveleviä luomuksia satojen vuosien takaa arabian kielineen, joka soljui sivuilla kuin tanssi ja laulu, ja voi, kun mulla olisi niistä kuvia, mutta valitettavasti tässä kirjastossa ei saanut kuvata. Kaikki kirjat olivat kauniisti esillä lasikupujen alla. Kerrassaan mieletön paikka!

Koraanikoulun sisäpihaa

Viimeinen Tamegrouten vierailukohteemme oli keramiikkapaja, jossa erilaisia saviastioita, lähinnä lautasia ja kulhoja, työstettiin varsin perinteisin menetelmin. Sieltähän oli sitten pakko ostaa pari kulhoa kotiin, koska marokkolainen käsityö yhdistettynä marokkolaisiin, kirkkaisiin väreihin ja muotoihin loi täysin vastustamattoman yhdistelmän, jonka näin heti sopivan meidän kodin sisustukseen täydellisesti! Kun edelleen vähän harmittelin sitä Tazenakhtiin jäänyttä berberimattoa (linkin takaa pääsee ylipäänsä muistelemaan meidän menomatkaamme Erg Chegagaan), pari värikästä kulhoa korjasi tilannetta ihan kivasti.

(Psst. Oikeasti olisin halunnut ostaa näitäkin ainakin 50 erilaista!)

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, meillä oli kiire. Mutta miksi? Anti-Atlasvuoret ylittävällä reitillä tehtiin tietöitä. Tämä tarkoitti sitä, että pieni osuus vuoriston huipulla kulkevasta tiestä suljettiin neljäksi tunniksi ja meillä oli kiire välttää tuo viivästys. Ibrahim otti kiemuraisen vuoristotien haltuunsa taidokkaasti, vaikka en voi kieltää, ettenkö olisi toisinaan hieman pelännyt päätyväni jonnekin laakson pohjalle kuolemaan. Maisemat vuoriston huipulle kiipeävältä tieltä olivat huikaisevat. Sääli, ettei niitä ehtinyt ihastella kuin ohi kiitävän hetken. Ehdimme juuri ja juuri ennen sulkemisaikaa: puhutaan vain muutamista minuuteista, ehkä jopa vain yhdestä minuutista. Olimme kaikki kolme silmin nähden helpottuneita ja Ibrahiminkin kaasujalka keveni huomattavasti sen jälkeen. Ukkelikin totesi Ibrahimille jälkeenpäin, hyvä ettei olalle taputtaen: "Good driving!"

Kiitävän auton ikkunasta räpsittyjä kuvia Anti-Atlaksen itäpuolelta.

Satunnainen pikkukaupunki matkan varrella.

Pysähdyimme syömään Ouarzazatessa, joka tunnetaan Marokon Hollywoodina eli Oallywoodina. Sieltä löytyy niin isoja elokuvastudioita kuin lavasteita jos jonkinlaiseen elokuvaan ja tv-sarjaan. Noin 30 kilometriä Ourzazatesta karkeasti länteen sijaitsee Aït Benhaddoun ksar eli linnoitus tai linnoitettu kaupunki (katso kuvaa ja päätä itse), joka tuntuu seisovan paikallaan kuin muinaisiin aikoihin jämähtäneenä. Se kuuluu Marokon Unesco-kohteisiin ja oleellisena osana Marokon elokuvamaailmaan. Siellä on kuvattu paljon Hollywood-elokuvia, tunnetuimpina muun muassa Gladiaattori, Muumio, Alexander ja Kingdom of Heaven. Onpa siellä kuvattu myös Game of Thronesia, jossa Aït Benhaddoun rooli oli esittää Yunkain kaupunkia (Ja Essaouiran roolina oli Astapor!). Meidän ei tosiaan ollut tarkoitus edes käydä Aït Benhaddoussa, koska se ei kuulunut osana meille räätälöityä retkeä, mutta Ibrahim oli sitä mieltä, että käydäänhän me. Me ei sitten vastusteltu, kun Ibrahim käänsi auton nokan Marrakeshiin johtavalta tieltä kohti tätä linnoitusta.

Aït Benhaddou

Atlasvuoria lähestyessämme taivas alkoi kietoutua harmaaseen verhoon, joka hieman latisti vuorikokemusta. Muutama tippa sadettakin taisi osua tuulilasiin. Siitä huolimatta Atlasvuoret vaikuttivat nyt paluumatkalla sävähdyttävimmiltä kuin mennessä. En osaa selittää, miksi näin oli. Ehkä kiinnitin enemmän huomiota siihen, että se jollain tapaa erosi muista näkemistäni vuoristoista. Karkeasti ilmaistuna Atlasvuoret näyttivät vain valtavilta, kivettyneiltä savi-, hiekka- tai sorakasoilta, joita koristi siellä täällä lähes täysin sulaneet lumikasat. Toisaalta kontrasti karujen itärinteiden ja rehevien ja metsäisten länsirinteiden välillä oli valtava ja siihen kiinnitti huomiota ilman, että siitä kukaan erehtyi sanomaankaan. Kyllä siinä tällaisen maantieteilijän sydänlihas värähti, kun bongasi niin selkeän paikallisilmastojen välisen rajapinnan, he he...

Auton penkki alkoi puuduttaa persettä, kun takana oli tunteja istumista. Jossain kohtaa laskeutuessamme Atlasvuorten länsirinteitä takaisin kohti kaoottista Marrakeshia saatoin hieman uinahtaakin. Se oli ihan hyvä juttu, vaikka en kielläkään olleeni väsymyksestä kiukkuinen päästessämme Marrakeshiin takaisin. Onneksi meillä oli siellä ihana ja vieraanvarainen riad ja eksoottinen souq tutkittavana.