Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2011.

Merirosvot ja Las Vegas

Nyt on sitten juhlittu tuon avokin 24-vuotissynttäreitä oikein kunnolla. Kerrankos sitä 24 vuotta täytetään. Koska All around Tampere tour on elänyt jo pitkään hiljaiseloa, ajattelin että nyt on taas aika avartaa lukijoille näitä Mansen menopaikkoja. Luvassa Kehräsaaren The Hook -ravintola ja Tampereen pääkaupungin (ja ylpeyden) Hervannan Las Vegas -baari. 
The Hookissa kävimme Mikon kanssa jo ennen joulua ensimmäistä kertaa. Tämä merirosvolaivaksi sisustettu fingerfood-ravintola ilmeisesti sai Mikon sydämen sulamaan, sillä Mikko ilmoitti jo hyvissä ajoin, että haluaa synttäriensä kunniaksi syömään The Hookiin. En mä kuitenkaan pidä lainkaan outona, että tuo avopuoliso tähän ravintolaan Takon tehtaiden varjossa rakastui, sillä ruoka oli todella herkullista. Rasvaista ja suolaista, mutta herkullista!
Ruokalistalla on kaikkea kanansiivistä salaatteihin ja jättimäisiin fingerfoodlautasiin, joilta löytyy niin sipulirenkaita kuin vohveliperunoita ja juustopuikuloitakin. Jos siis tykkää hyv…

Sairas ja väsynyt ihminen

Olen edelleen kaiken maailman vaivojen piirittämänä. Viime keskiviikkona uudelleen noussut kuume, molempien korvien vihlova särky, päänsärky, kurkkukipu, sitä pahentava ja yhtään helpottamaton yskä eivät kuitenkaan liikuttaneet kouluterveydenhoitajaa tai edes lääkäriä. Tästä voimme siis päätellä, etten minä oikeasti ole kipeä; en vain muuten jaksa tehdä mitään ja olo on jatkuvasti puolikuntoinen. Kaiken tämän kukkuraksi yskin eilen aamulla niin kovaa, että alaselälleni tapahtui jotain. Kaikkien näiden vaivojen lisäksi olen nyt siis ollut vuorokauden ajan myös selkäkipuinen, liikuskellut paikasta toiseen kuin Quasimodo ja muuta mukavaa. Mitä mä voisinkaan enää toivoa?
Olisi pitänyt kovistella terveydenhoitajaa ja lääkäriä. Helppohan heidän on käskeä minua katselemaan viikonlopun yli, kun ei heidän tarvitse yskiä keuhkojaan pihalle ja siinä samalla oikeasti pelätä yskimistä, koska kurkkuun sattuu niin paljon. Lisäksi lääkäri totesi korvani tutkittuaan, että korvakäytävät ja tärykalvot ky…

Huono omatunto

Voi, tätä mun elämäntaparemonttia. Musta tuntuu, että se on nyt täysin jumiutunut paikalleen eikä mitään tapahdu. Näin ei siis oikeasti ole. Mä olen edelleen syönyt terveellisesti ja pyrkinyt ei-lihottaviin ruoka-aineisiin (okei, eilen kävin Hervannan herkku-Hevalissa ja mukaan lähti kebab ranskalaisilla, mutta se olikin ensimmäinen viikkoihin ja varmasti myös viimeinen), mutta liikunta on vähän jäänyt viimeisen viikon ajalta. On kai ihan hyvä, että poden huonoa omaatuntoa tästä, mutta toisaalta liiallinen fanaattisuus ei sekään ole mun mielestä kovin hieno juttu.
Liikuntaa harrastin viimeksi perjantaina koulussa. Liikunnasta työkykyä -kurssilla oli tarkoitus käydä sauvakävelemässä, mutta koska kurkku pani vastaan minkä jaksoi, mä sain luvan jäädä koulun salille harjoittelemaan niiden vempaimien käyttöä - ja ihan oikeasti treenaamaankin. Niinhän mä sitten treenasinkin, niin että yskänpuuskat meinasivat nostattaa oksennuksen kurkkuun. Okei, mulla nousi myöhemmin illalla 39 asteen kuu…

Oma koti kullan kallis

Kuva
Mä tykkään hirveesti meidän kodista, tästä vaatimattomasta kaksiosta, johon me yritetään mahtua. Ei meillä sinänsä mitään tilanpuutetta ole, mutta joskus kun kaipaisi sitä totaalirauhaa niin olisi kiva, ettei toisen sähkörumputreenit tai basson pömpötys kuuluisi ohuen seinän läpi. Mikko soittaa kyllä hyvin, mutta joskus se on liikaa mun hermoille. 
Tai no, palataanpas hetkeksi tuohon tilan puutteeseen: nuo sähkörummut tuossa makkarin nurkassa, vaatekaapin edessä ei ole mikään oiva ratkaisu eikä noita härpäkkeitä saa millään ilveellä sopimaan MUN sisustukseen. Minähän sen sisustuksen täällä pääasiassa olen hoitanut. Pitäisi kuitenkin vaihtaa kolmioon, jotta tuon miehen sähkörumpuloille olisi ihkaoma huone!

Mulla on aina ollut jokin pakkomielle koriste-esineisiin. Monethan pitää niitä mauttomina, etenkin jos niitä on liikaa. Itse en mielestäni ole vielä yliampunut näitten tilpehöörieni kanssa, sillä pyrin aina osan pitämään vähemmän esillä ja osan enemmän esillä. Vaihdan päikseen, kun …

Stressi, tahto, uusia tuulia

Kurkku köhäisenä koitan taas selviytyä koulun synnyttämästi stressistä. On sitä ja tätä ja tuota ja kaikki pitäisi saada valmiiksi ennen maaliskuun loppua. Mulla on niin miljoona rautaa tulessa tällä hetkellä, että mä en ihan oikeasti tiedä, miten tämä aika tulee riittämään mihinkään. Kun ne kaikki miljoona rautaa ovat kaikki mulle yhtä tärkeitä. Kevätlukukauttahan ei ole kulunut vasta kuin kolme päivää, mutta kyllä, stressiä pukkaa jo nyt. 
Mun piti jo viime vuoden puolella palauttaa kuuluisaksikin kehuttu syventävä tehtävä hyvänlaatuisesta eturauhasen liikakasvusta. Yeah, mikä aihe ja mikä luovuus musta huokuu, kun ajattelenkin asiaa. Okei, sehän on niin yleinen vaiva täällä länsimaissa, että väkisin tulee tulevaisuudessa monta eturauhasvaivaista ukkelia meikäläisen hoidettavaksi, joten sinänsä ihan ajankohtainen ja hyvä aihe, mutta... olisin ehkä satakertaa mieluummin kirjoittanut vaikka aivoverenkiertohäiriöistä tai ihan mistä vaan muusta! Aihe siis oli pakko valita syksyllä ensi…

Sixties

Kuva
Tajusin yhtäkkiä ettei lukijat oikeastaan tiedä minusta muuta kuin mitä mieltä olen asioista, tästä blogista kun on kehkeytynyt oikea mielipiteen vuodatuksen tanner. Uuden blogivuoden kunniaksi aion siis aina silloin tällöin kertoa jotain pientä itsestäni ja tässä teille vuoden ensimmäinen.
Heittäännyn heti aivan villiksi ja kerron tästä melko salatustakin rakkaudestani kuvien avulla. Siis mitä? Minä, joka en tykkää blogeista, jossa kaikki huomio kiinnittyy kuviin? Lohduttaudutaan nyt kuitenkin sillä, ettei näitä tule multa kovin usein. Eikä tästä aiheesta vaan VOI  kertoa ilman kuvia!
Salattu rakkauteni60-LUKUUN. Tuo hippien aika, sen muoti, värit, musiikki, elämäntyyli... jos voisin matkustaa ajassa, matkustaisin kultaiselle kuusikymmentäluvulle. 60-luku on sitä aikaa, kun vanhempani olivat nuoria: isäni harjoitteli 16-kesäisenä alkoholin voimaa jaloviinalla Jämsän metsissä päätyen putkaan yöksi ja äiti rakastui palavasti The Beatlesin Paul McCartneyyn.

Ennen kuin sukelletaan hiuka…

Uskon

Kuva
Joku onkin jo varmaan jossain vaiheessa huomannut, että olen vähän hurahtanut Paulo Coelhon kirjoihin ja ajatuksiin. Mä en oikeastaan ole lukenut kyseiseltä kirjailijalta vasta kuin muutaman kirjan, Alkemistin ja Zahirin, mutta jo näiden kahden teoksen pohjalta voin sanoa kirjailijan tekevän mahtavaa työtä. Ehkä jopa niin mahtavaa työtä, etten minä näillä tavallisen tallaajan aivoillani niitä edes voi kokonaan ymmärtää. Siksi se ehkä kiehtookin niin paljon, se mystisyys, joka kirjojen sanoista jää. 
Sain Mikolta joululahjaksi Paulo Coelhon mietelausekirjan, jossa on kirjan kantta sovittaakseni ajattomia mietelauseita rakkaudesta. Se on eräänlainen kokoelma Coelhon ajatuksia muista kirjoittamistaan kirjoista. Ihanaa ja jollainlailla vapauttavaa lukemista. Tämänpäiväinen avautumiseni ei kuitenkaan koske tätä kirjaa tai sen kirjoittajaa, vaan ajatuksia omasta uskostani ja siitä mihin se perustuu. Coelhon kirjoissa  Jumala on melko voimakkaassa asemassa. Kristinuskoa ei mainita näissä ki…

Mitä he loppujen lopuksi tietävät?

Kuva
Hiton ärsyttävää yleistystä taas vaihteeksi Iltalehden sivuilla.

Mun piti tänään kirjottaa ihan muista aiheista, mutta heti aamusta selattuani iki-ihanan Iltalehden verkkosivuja mulla alkoi kiehua ja kovaa! Kyseessä siis supistettu artikkeli vanhusten huonosta hoidosta vanhainkodeissa ja hoitokodeissa. Kun omaiset kertovat vieraillessaan 1-2 kertaa viikossa muutaman tunnin ajan näissä paikoissa, kuinka huonoa hoito on, jos mitään hoitoa edes on. Kuinka vanhukset sidotaan sänkyihin ja niin päin pois. Sitten siitä itketään Iltalehteen niin, että edes ne hyvät hoitokodit eivät säästy kritiikiltä. Että mua ärsyttää tällainen yleistys. 
Ensinnäkin. Koska olen tuleva lähihoitaja ja työskentelevä tulevaisuudessa paljonkin vanhusten kanssa, mä en jaksa uskoa että tämä huono kohtelu johtuu siitä, etteikö hoitajia kiinnostaisi. Hoitoala on kuitenkin niin pitkälle kutsumusammatti (nyt sen alaa opiskelleena tajuan itsekin) ettei tälle alalle jää ihmiset, joita ei kiinnosta. Toki olen törmännyt mu…

Ihana Leo!

Kuva
Tämän blogipäivityksen olen päättänyt omistaa eräälle ihastuttavallevihastuttavalle miesnäyttelijälle. Nykyisin tämä Hollywoodin kuuma nimi on enemmän kuitenkin ihastuttava kuin vihastuttava, aivan kuin vuosia sitten Titanicin ollessa Se Juttu. Kyllä, arvasit oikein. Kyseessä on Leonardo Dicaprio. Miksi mä haluan kirjoittaa Leonardosta? Koska tämä näyttelijä on täydellinen esimerkki siitä, kuinka miesihanteet muuttuvat, kun itselle tulee ikää lisää. 
Titanic sai ensi-illan vuonna 1997. Olin tuolloin hurjat kymmenen vuotta vanha. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, kun erehdyin katsomaan tätä surullista elokuvaa teatteriin. Olin aivan myyty Titanicin miespääosanesittäjälle, Leonardo Dicapriolle. Mulla oli kokonainen kansio täynnä lehtijuttuja, kuvia ja kaikkea mahdollista liittyen kyseiseen näyttelijään. Mä olin niin rakastunut. Itse näyttelijän taidoista mä en tuohon ikään osannut sanoa mitään, mutta ah, kun hän oli niin hurjan söötti ja suloinen ilmestys! Ellen väärin muista, läh…

Ensimmäinen ekaa

Nyt on sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Pitkästä aikaa moneen vuoteen tunnen oloni tammikuun ensimmäisenä päivänä hyvin levänneeksi enkä lainkaan sille, että olisin koko edellisillan juopotellut. Johtunee ehkä siitä, etten tosiaan nauttinut kuin muutaman Ruotsin laivalta raahaamani Koskenkorvajuoman (liekö tuo nyt sitten siideriä vai mitä?). Olen aika ylpeä itsestäni. Tästä tulikin mieleeni...

Mistäköhän johtuu, että ainakin meillä täällä Suomessa tällaiset juhlapäivät kuten uuden vuoden aatto, vappu tai juhannus kuuluu viettää kännissä örveltäen? Eilen illalla selaillessani legendaarista hevostalli.netin foorumia tulin aika surulliseksi, kun tajusin miten moni nuori itki keskusteluissa sitä, että joutuu olemaan kotona eikä pääsee ryyppäämään tai örveltämään kavereiden kanssa. Okei, tokihan olisi mukavaa olla niiden kavereiden kanssa, mutta pääpointtina kaikessa tuntui olevan juuri se, ettei nuori päässyt vetämään räkäkännejä. Ihan vain siksi kun on uusi vuosikymmen vaihtumassa. Val…