30. kesäkuuta 2014

Hei isä, olen täällä lahden toisella puolen

Tänään alkoi virallisesti kesäloma, mutta lomailun makuun pääsin jo perjantaina, kun lähdin ukkelin ja anopin kanssa Tallinnaan. Ajattelin, että perjantai-ilta Tallink Europalla olisi voinut olla uuvuttava, koska takana oli kaksi yövuoroa ja univelkaa varmasti kokonaisen yön verran, mutta niinhän siinä sitten kävi, että buffetin "ilmaiset" viinihanat houkuttivat puoleensa ja päädyimme ukkelin kanssa fanittamaan Ocean Clubissa esiintynyttä Steve 'n' Seagullsia, ja nukkumaan menimme lähempänä aamua kuin iltaa.


Steve 'n' Seagulls oli kyllä aivan huippu! Kantrihenkiset coverit tunnetuista hittibiiseistä osuivat ja upposivat. Lavalla nähtiin ukulelea, haitaria, läskibassoa ja mandoliinia ja niiden käytöstä voi bändin jäsenille antaa vallan erinomaisen arvosanan. Suosittelen lämpimästi käymään keikalla, jos kohdalle osuu! Ihastuin! Ja niin tuntui ihastuvan Europan muutkin matkustajat, sillä lavan edessä oli melkoinen tungos koko keikan ajan!



Pelattiin myös rulettia. Ukkeli hävisi. Itse ostin pelimerkkejä 20 eurolla. Olin jo karvaasti häviöllä, kunnes onneni kääntyi ja voitin omani takaisin. Siihen olikin hyvä lopettaa se rahan kanssa pelleily.

Rahan kanssa pelleilystä puheen ollen... rahaa on viikonlopun aikana mennyt paljon. Ja ei, en puhu nyt mistään kympeistä. Puhutaan satasista. Tuli jokseenkin alkoholistimainen olo, kun lauantaiaamuna suuntasimme krapulassa laivalta Tallinnaan suoraan Superalkoon. 

Oikeastaan "krapulassa" on hieman väärä kuvaus, sillä kaikesta siitä laivalla käydystä juhlinnasta huolimatta mulla ei särkenyt edes päätä! Ja se on paljon se! Ainut oire valvomisesta oli vain jäätävä väsymys.

Väsynyttä lötköttelyä autossa Tallinnassa.

Häitä varten mukaan tarttui 14 pulloa kuohuviiniä, 6 kolmen litran valkkaripänikkää, 4 kolmen litran punkkapänikkää, pari olutlaatikkoa sekä yksi siideri- ja lonkerolaatikko. Tämän lisäksi kärryssä oli 8 pulloa brandya ja kuusi pulloa kermalikööriä. Ja tämä kaikki vain häitä varten. Omaan käyttöön irtosi vielä parit laatikot olutta, lonkeroa ja siideriä sekä muutamia "baarikaapintäyttäväisiä" viskiä, liköörejä, viinoja.

Ja kun anopillakin oli omat ostoksensa tehtävänä, niin auton takakontti täyttyikin ihan mukavasti. Olen silti hieman pettynyt, sillä muutama laatikko/pullo/pänikkä olisi vielä mahtunut kevyesti kyytiin. Arvioimme kuitenkin, että automme kyydissä oli paluumatkalla yli 600 euron edestä alkoholia, kun laskettiin yhteen meidän ja anopin juomat, joten ihan kiitettävä saalis kuitenkin.


Autossa näytti tälle Superalkossa käynnin jälkeen. Tässä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki. Ei ei.

Vain yhden yön ylitse kestänyt reissu lahden toiselle puolen tuntui kestäneen ainakin viikon, kun pääsimme lauantai-iltana kotiin. Nukuimme lahjakkaat 15 tuntia ja silti tuntui edelleen väsyttävän. Vieläkin väsyttää. Mutta ei kai se haittaa, sillä näin se kesäloma toimii ^.^

Tänään ohjelmassa hiusjuuren värjäys ja latvojen lyhennys. Huomenna viimeiset koristeet Decora Housesta ja ranskalainen manikyyri. Keskiviikkona kohti Keski-Suomea ja vihkiharjoitusta. Torstaina harjoitellaan häävalssia meidän hanuristin voimin. Perjantaina Vekkulaan koristelemaan, tarvitaan myös ehkä muutama rauhoittava lonkero. Lauantaina pitäisi sitten mennä naimisiin. NAIMISIIN.

"Nyt me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina"



24. kesäkuuta 2014

Myllyranta

Eilen pärähti käyntiin viimeinen työviikko ennen kesälomaa, jei! Parastahan tässä kaikessa on se, että mun ja loman välissä ei ole kuin kaksi vaivaista yövuoroa, joten työpäiviä ei jäänyt lomaa edeltävälle viikolle kuin KAKSI. Nyt olen alkuviikon majaillut taas Keski-Suomessa kissojen kanssa. Motivaatiota pitää tosin nyt kaivaa oikein urakalla esiin niitä kahta yövuoroa varten, sillä kaikesta edellä mainitsemastani johtuen toinen jalka on jo vahvasti lomatunnelmissa!

Eilen lähdin äiten ja anopin kanssa extemporena Mänttä-Vilppulaan Myllyrantaan ostoksille (ja tämän lasken jo kesäloman ensimmäiseksi lomakuulumiseksi!). Siitäkin huolimatta, että puoli sukua asuu Mänttä-Vilppulassa, ja missä on tullut lapsuudessa paljonkin oltua ja käytyä, en ole koskaan käynyt Myllyrannassa. Että johan oli aikakin, anoppia lainatakseni.

Ihastuin heti ensisilmäyksellä. Myllyrannan vaatepuodin vaatteet ovat uniikkeja. Paikan omistajat hakevat vaatteet itse henkilökohtaisesti pääosin Italiasta suoraan valmistajalta. Näitä vaatteita ei myydä muualla Suomessa, tai jos myydään, niin paikat ovat varmasti laskettavissa yhden käden sormilla. Vaatteita, kenkiä, laukkuja, kosmetiikkaa, naisille ja miehille, juhlaan ja arkeen, ihan mitä vaan! Alueelta löytyy myös valaisin- ja sisustusliike, kahvila ja koruliike.

Jokaista vaatekappaletta löytyy Mylly Outletista korkeintaan kaksi tai kolme, suurinta osaa ei löydy kuin yksi uniikkikappale. Omistajat valitsevat tietysti myytäväksi suomalaisille sopivia kokoja, mutta koska Italian vaatekoot ovat "normaalia" pienempiä muutenkin, niin isoille ihmisille ei valikoimaa ole tarjolla niinkään paljon kuin sirommille kavereille. Tästäkin huolimatta pystyin löytämään itselleni vaatteita, joita en ihan heti kadulla kävellessäni tule näkemään jonkun toisen päällä!




Siis nämä nudet korkkarithan oli siis pakko saada. Siis pakko. Ajatusissa siintää jo ensi viikonlopun Tallinnan matka, jolloin saan nämä laittaa jalkaani! Hintaa kengillä 36 euroa.

Edestä...
... ja takana kiva pitsinen selkämys.
Kaksiosainen tunika, 26 euroa. Tästä koltusta oli tarjolla kokovalkoinenkin vaihtoehto, mutta tuo hempeä roosa miellytti mun silmää kovin paljon enemmän. Ei ehkä ihan sellainen vaate, mihin olen tottunut, mutta niin söpöläinen, että pakkohan se oli saada, vaikka rinnan kohdalta ehkä aavistuksen ahtaalta tuntuikin ^.^




I-ha-nat hellepöksyt, joita ensisilmäyksellä luulin hameeksi! Ei muuta kuin hellekesää odotellessa, sillä hintaa housuilla oli 36 euroa, mikä tuntui hieman ryöstöltä, mutta toisaalta... olisi jäänyt harmittamaan, jos en olisi näitä itselleni haalinut!



Pitkä hame/olkaimeton mekko oli myös pakko saada, vaikka tämäkään ei ihan ehkä sitä omaa tyyliä ensisijaisesti ole. Hennon valkoista ja kevyttä, sellaista lämpimän kesän tarunhohtoisuutta... 24 euroa.

Mitä Myllyrannasta voi muuta sanoa? Aivan ihana paikka, sijainniltaankin passeli ja ympäristöä kaunisti eilen sateisen päivän tyyni Keurusselkä. Suosittelen käymään muutenkin vain, vaikka muoti tai uniikit ostokset eivät kiinnostaisikaan. Itse en niinkään ole muodin tai persoonallisten vaatteiden perään, mutta pakko myöntää, että Myllyrannasta taisi tulla meikäläisen vakkaripuoti!

17. kesäkuuta 2014

Sarjassamme typerä stressi: reissusuunnitelmia

Niin kuin joskus aikaisemminkin jo täällä blogissa mainitsin, tarkemmin sanottuna täällä, olisi ollut huomattavasti järkevämpää varata häämatkan lennot suoraan Alaskan pääkaupunkiin Juneau'hun kuin Anchorageen. Jotenkin ei vaan mahtunut tajuntaan, että Anchoragesta on matkaa himoitsemaani Skagwayn kylään lähelle TUHAT kilometriä. Juneausta Skagwayhin pääsisi lautalla viidessä tunnissa. Ja koska minä HALUAN SKAGWAYHIN ja KLONDIKEEN, syntyy muutamia vallan ärsyttäviä ongelmia. Vaihtoehtoja matkaamiseen Anchoragesta Skagwayhin on kolme.

1) RISTEILLEN

Jep, Alaskaan kehotetaan tutustumaan risteillen. Ei kuulostaisi hassummalle matkata paatilla Alaskan lahtea, nähdä manner-Alaskan jylhät maisemat mereltä käsin ja tutustua matkan varrella pikkukaupunkeihin, joihin paatti pysähtyy. Ainut, että kun on kiire. Koska Klondike-juna lähtee syksyn viimeiselle matkalleen 5. syyskuuta.

Huomattavan ongelman tekee myös se, että Anchoragesta ei suoraan pääse Skagwayhin. Olen kyllä tehnyt kotiläksyni ja tutkaillut, että Whittierista (muutaman tunnin junamatka Anchoragesta) menisi lauttoja Valdezin ja Yakutanin kautta Juneua'hun ja sieltä edelleen Skagwayhin. Ehdin jo vallan innoita tätä mahdollisuutta, kunnes tungin itseni syvemmälle bittiavaruuteen ja tajusin, että Whittierin lautta kulkee vain kahdesti kuussa huolimatta siitä, onko high season vai low season. Saapumisemme jälkeen ensimmäinen lautta lähtee vasta 8. syyskuuta. Eli ei. Risteily on täysin poissuljettu vaihtoehto.

2) AUTOILLEN


Auton vuokraaminen Anchoragesta kuulostaa erihyvälle. Ei tarvitsisi miettiä aikatauluja ja saisi mennä ihan miten haluaa, etenkin, kun on mahdollisuus vuokrata auto paikasta A ja luovuttaa auto paikassa B. Matkalla voisi pysähtyä ihastelemaan maisemia, yöpymään ja nauttimaan virvokkeita joissain pienissä kyläpahasissa - nähdä vähän enemmän, u know.

Mutta Alaskan tieverkosto = yksinkertainen ja harva. Googlemapskin sen tietää. Matkaa autolla Skagwayhin tulisi yli tuhat ajokilometriä. Tulisi ehkä kaahattua hieman liian kiireellä. Kaiken lisäksi tuo kyseinen tie kulkee juurikin Kanadan Whitehorseen ja siitä edelleen takaisin Alaskaan, Skagwayhin.

Eli siis ajaisimme autolla Whitehorseen päästäksemme junalla Whitehorseen. Jotenkin höhlää.

ON THE ROAD(trip) - Kilpisjärvi & Norja
- fiiliksiä
Käsivarrentie - jossain täällä.
E8, Norja - jossain täällä.
Jossain täällä.
Rombaksveien, E6 - jossain täällä.

3) LENTÄEN

Yksinkertaisin ja varmasti loppupeleissä edullisin ja helpoin tapa saavuttaa tuo saavuttamattomat mittasuhteet saanut Skagway on ottaa osavaltion sisäinen lento Juneau'hun ja matkustaa sieltä lautalla kohteeseen. Reilun tunnin lento ja viiden tunnin lauttamatka päämäärään voittaa rapiat tuhat ajokilometriä ja muutaman päivän vauhdikkaan rykäisyn. That's it. Ei siinä sen kummempaa!



*     *     *

Kehittelin tästä eräänä työyönä aivan suunnattoman ongelman, kuten myös eräänä toisena yönä murehtimistani hääkarkeista (joista kuulette myöhemmin). Siinä mielessä mä olen jotenkin niin kovin vaikea ihminen: jos jokin asia vaivaa, niin se vaivaa tasan niin kauan, kun asiaan tulee selvyys. Tietysti asiat sitten vaivaavat mua yleensä juuri nukkumaan menon hetkellä ja nukahtamisesta on turha silloin edes haaveilla.

Loppupeleissä Skagwayhin pääseminen ei ole ollut mikään ongelma missään kohtaa. Yön pimeät (tai nythän siis alkaa kai olla vuoden valoisimmat yöt...) tunnit ne vain saivat mut panikoimaan. Typerää, eikö.

8. kesäkuuta 2014

Vehoniemi

Takana on ihanan rentouttava viikonloppu! Luulenpa, että rentous on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että huomiseen aamuvuoroon herääminen klo 05:45 saattaa tuottaa jonkinmoisia vaikeuksia. Näitä aurinkoisia kesäpäiviä, jotka saa viettää oman ukkelin ja kavereiden kanssa ei vaan voi olla liikaa!

Ollaan käyty vähän tarkastamassa Tampereen yöelämää, ropetettu (aloitettiin uusi peli kesän ajaksi; olen barbaari nimeltä Helmskull, joka vetää vastustajia pataan poweri pohjassa) ja pelattu aina hauskaa papupeliä Bohnanzaa ja aina yhtä legendaarista Bang!:ia. Mulla oli ollut jo kova ikävä tuota Bangia, sillä en ollut päässyt pelaamaan sitä yli vuoteen. Se on kuitenkin edelleen yksi hauskimmista lauta-/korttipeleistä, joita tiedän.

Viikonlopun kruunasi krapulaton sunnuntai ja kesäinen autoretki Vehoniemen automuseoon Kangasalalle.


Vaikka pienenä tyttönä tuli monestikin istuttua juuri tuon Lahdentien varressa sijaitsevan upean näköalapaikan ohitse ajavassa autossa, en ole koskaan eksynyt tutkailemaan sitä lähemmin. Olen vain kuullut, miten upeat näköalat harjulta on ja miten helkkarin hyviä munkkeja sieltä saa. Kaivannon kanavan jälkeen - ennen harjulle kääntyvää tietä - maisemat ovat painuneet kuitenkin mieleeni jo silloin pikkutyttönä. Kaivannon seutu oli koko pitkän matkan etelä-Suomeen asti hienoin kohta maisemiltaan ja odotin sitä aina eniten!





Aivan extemporena päätimme tänään lähteä käymään Vehoniemessä. Tampereelta ajaa sinne parissakymmenessä minuutissa. Ehkä myös nopeammin, jos kaasujalka on raskas. Muistakaa kuitenkin hyvät ihmiset, että matkan varrella ainakin Tampereen suunnasta on useampi liikennekamera, joista yksi väläytti minulle tänään häikäisevän salamansa... että jos jotain kivaa, niin sitten jotain ikävääkin. Sakkolappua odotellessa...


Tällaisena aurinkoisena kesäsunnuntaina Vehoniemi taisi päästä todellisiin oikeuksiinsa, sillä ihmisiä oli pysähtynyt sankoin joukoin syömään munkkeja ja ihastelemaan kirkkaana läikähtelevää Roinetta ja Längelmävettä. Munkit olivat todella maineensa arvoisia (vai pitäisikö sanoa maineensa makuisia?), maisemat kauniit ja autot vanhoja.



Mä en ole koskaan ollut mitenkään erityisen viehättynyt autoista. Mua ei kiinnosta, kuinka kovaa niillä pääsee. Mua ei kiinnosta mikään autontuunaus. Mua äklöttää kaikki autontuunausohjelmat, mitä televisio oksentaa ruudulle, siis yäk. Mua ei kiinnosta auton tehot tai äänentoisto. Mua ei kiinnosta, kuinka uusi auto on. Mua ei kiinnosta, minkä värinen se on (no, okei vähän, koska se on oikeastaan ainut, mitä autoista tiedän). Mua ei kiinnosta, minkä merkkinen se on.

Kunhan sillä hitto soikoon pääsee eteenpäin, paikasta A paikkaan B.



Okei. Talvipakkasilla, kun oman auton keskuslukitus lukitsee sut ulos käynnissä olevasta autosta (yeah, been there) tai vaihtoehtoisesti ei päästä sisään ollenkaan, sitä toivoisi, että sen vanhan kaaran tilalla olisi uudenkarhea auto, joka ei pienestä hätkähtäisi. Ja juu, kesäkuumalla olisi ihan kiva, jos olisi ilmastointi. Niin, enkä mä tuolla tämän hetkisellä omalla autolla lähtisi ajamaan Lappiin lomalle, saati kiertämään Eurooppaa. On tuo sen verran vanha ja romu auto. Se voisi jättää matkalle jo ennen Orivettä.

Mutta sillä pääsee eteenpäin NYT ja se on pääasia.

Mä haluan käyttää rahani johonkin muuhun kuin autoon. Mielestäni on jotenkin hassua tuhlata rahaa autoon. Ne rahat, jotka voisin itse pankista lainata ostaakseni hyvän auton, voisin käyttää vaikka... no, vaikkapa matkusteluun, tietysti. Olen melko varma, etten koskaan tule ottamaan, ainakaan omiin nimiini, minkään sortin autolainaa. Koska ei mua kiinnosta, minkälainen auto mulla on.

No, eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä joskus, jos on omia lapsia, niin niille sitten ehkä viimeistään haluaa taata turvallisen automatkan turvallisen auton kyydissä.



Miksi olen sitten kaikesta tästä huolimatta käynyt automuseossa? Koska vanhat autot ovat jotain aivan muuta kuin nykyrotiskot. Niistä huokuu ajan henki ja tunnelma, jollaista ei yhdelläkään nykyautolla voi saavuttaa. Mielestäni on ihana katsella elokuvia ja tv-sarjoja, jotka sijoittuvat esim. 20-luvulle ja samalla nähdä, miten autotkin voivat luoda kuvan ajasta ja sen hengestä.

Kovin surullisena mietin, miksi nykyisin ei enää valmisteta tämän kaltaisia autoja. Nämä eivät ehkä vauhdissa yltäisi nykyautojen rinnalle (mutta hei, tarvitseeko, ihan oikeasti?), mutta olisivat nämä nyt miljoona kertaa HIENOMPIA kuin nämä, mitä nykyisin valmistetaan. En tiedä yhtäkään nykyautoa, joka olisi yhtä hienon näköinen kuin yllä olevat autot, joita valmistettiin n. 1920-1960 -välisenä aikana.

Mihin tämä mahtava "automuotoilu" on unohtunut? Tällaisten autojen vuoksi minäkin saattaisin ottaa sen lainan!

Suosittelen muuten Vehoniemen seutua vierailtavaksi. Ihanaa ja kaunista Suomea parhaimmillaan kesäaikaan, eikä ole pelkoa kaupunkiin kaipuusta!

Luetuimmat

Arkisto