31. lokakuuta 2010

Viikonlopun saldo

Yksi viikonloppu alkaa olla taas takana päin. Olisi toki ollut paljon järkevämpää pysytellä kotioloissa ja lukea ensi viikon hirvityskokeisiin, kuten sisätautikirurgian mahtikokeeseen, mutta niinhän siinä kävi että löysin itseni Mansen keskustasta sekä perjantaina että lauantaina. Tässä teille oikein tuplatupla-arvostelut!

Perjantai-iltana mä kävin Mikkoseni kanssa syömässä. Tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa myös tämä paljon kehutti Napapiirin Sankarit -elokuva, mutta koska emme olleet ehtineet varata lippuja etukäteen oli odotettavissa, että saleissa oli jäljellä vain ne kaikista huonoimmat paikat. Jätettiin sitten leffa myöhemmälle tulevaisuuteen ja keskityttiin siihen olennaiseen eli syömiseen. Hämeenkadun Pancho Villa ei jättänyt meitä kylmäksi. Panchosta onkin muodostunut meille eräänlainen pakkomielle: jos me ei keksitä mitään muuta ruokapaikkaa, niin me mennään Panchoon. Onneksi Tampereella on tietääkseni kolme PV:tä, joten valinnan varaa on.

Me ollaan koeajettu  melkein kaikki Tampereen keskusta-alueen PV:t (Hämeenkatu, Satakunnankatu ja Tammela). Ruoka on niin hyvää, että ihan sukat pyörii jalassa ja kuolaa alkaa erittyä pelkästä ajatuksesta kuin Pavlovin koirilla konsanaan. Ainoana huonona puolena mä näen tässä PV-rakkaudessa sen, että mä olen umpirakastunut  itse juustohampurilaisateriaan ja se johtaa siihen, että mä en yleensä muuta Panchossa syökään kuin tämän herkkuhampparin. Mulla ei siis ole antaa mielipidettä ravintolan muista annoksista, mutta voin lohdutukseksi kertoa, että enpä ole kenenkään kuullut niitä haukkuvan. Koska Pancho Villa on niin itsestäänselvyys, niin tältä taholta pasahtaa 5/5 tähteä!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mahat pömpöttäen me sitten suunnistettiin Keskustorin Public Corneriin muutamille ja ihmettelemään huuli pyöreänä Valoviikkojen avajaisilotulitusta. Public Corner, Publice, on oikeastaan meidän vakipaikka, jos jokin vakipaikka pitäisi näin äkkiseltään sanoa. Sinne me mennään, jos me pubiin mennään. Se on sellanen kiva ja viihtyisä pubi, jossa soi rokahtava musiikki ja tunnelma on tiivis. Okei, perjantai-iltana kahdeksan aikaan vähän ehkä liiankin tiivis, sillä ihmisiä on paljon liikenteessä ja baaritiskialue on liian kapea ruuhkalle. Publicesta saa kuitenkin s-bonukset (plussaa niille, jotka s-bonareita keräävät) ja opiskelija-alen! Mahtava sijainti keskellä Tamperetta, ystävällinen henkilökunta, alennukset ja bonukset s-ryhmäläisille... mitäs muuta sitä pubilta enää voi toivoa? 5/5 tähteä.

Näistä hyvistä pubin ominaisuuksista Hovipojan kohdalla toteutuu ainoastaan hyvä sijainti ja ystävällinen henkilökunta. Jatkoin sitten Publicesta matkaa kaverin kanssa Hämeenkadun Hovipoikaan. Lonkero maksoi yli kuusi euroa ja pöydissä notkui kännisiä ikähaarukassa 20-70. Pakko kuitenkin kertoa, että baarimikko oli erittäin ystävällinen ja innokas ja huumorintajuinen, mutta se taisikin olla yksi niistä harvoista pubin hyvistä puolista. En taida toiste eksyä kyseiseen pubiin. 2/5 tähteä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lauantaina oli sitten viime vuoden luokan pippalot, eräänlaiset EX-bileet. Suunnistimme puolen porukan voimin tanssiravintola Armakseen myöhäisillan tullen. Armas olikin mulle ihan uusi tuttavuus, ja hyvä sellainen olikin, verrattuna Armaksen tiloissa aiemmin toimineeseen Cabareehen. Mukana menossa oli myös pari kappaletta saksalaisia, näitä vaihto-oppilaita Marburgista, joihin toiseen mä silloin viime kevään vaihdossa tutustuinkin.

Mä tykkäsin Armaksesta tosi paljon. Ennen yhtätoista pääsi ilmaiseksi sisään, joukon jatkona myös muutama "alaikäinen", sillä ikäraja Armakseen on 22 vuotta. Alakerran karaokepuoli oli kiva, ja jos kesti satunnaisia överiesityksiä, kuten illan aikana todella puihin mennyt tulkinta Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma -kappaleesta (siis minä en laulanut!), niin välillä korviin tulvahti aina niin legendaariset ja mahtavat ysärihitit! Ja koska itse rakastan ysärihittejä, tanssijalkaa alkoi aika nopeasti vipattaa. 

Yläkerran "rokki"puoli oli myös kiva ja viihtyisä. Mulla jäi vielä hieman pimentoon se, soiko yläkerrassa koko illan vain suomirokki vai mahtuuko mukaan myös muuta, mutta ainakin löysin itseni jorailemasta Paula Koivuniemi -sikermän ja Apulannan tahtiin. Kaikin puolin siis mahtavaa baarimusiikkia: musiikki on yökerhoissa yksi tärkeimmistä tekijöistä ja Armaksen dj:t olivat ainakin eilen osuneet lähelle maalia, ellei sitten  itse häränsilmään! Kasari- ja ysärihitit ja suomirokki ovat juuri sitä, mitä mä haluan baarissa kuulla ja joka eniten saa mut tanssimaan. 

Hinnoissa käännytään kalliin puoleen. Olut maksoi 4,40e, Long Island Ice Tea 8 euroa. Sisäänpääsymaksu yhdentoista jälkeen olisi ollut 7 euroa ja narikka 2,50 euroa. Kovin persaukisena Armakseen ei siis kannata vaivautua. Toki, löytyy Tampereelta kalliimpiakin yökerhoja, kuten Love Hotel jossa saa maksaa itsensä vielä kipeämmäksi. Viimeksi sisäänpääsyhinta + narikka taisivat olla yhteensä 10 euroa... no, suosittelen kuitenkin menemään Armakseen ennen yhtätoista, jolloin sen 7 euroa voi tuhlata vaikka siihen olennaiseen!

Erityismaininta vielä saksalaisten huomioista kyseisestä baarista. Alakerran tupakkakoppi oli kuulemma paras, jossa he ikinä ovat olleet. Itse olen melko samaa mieltä: kopissa pystyi jopa hengittämään, eli ilmastointi toimi erinomaisesti! Tästä vielä siis muutama plussapiste.

Muuten Armas saisi minulta täydet viisi tähteä, mutta köyhänä opiskelijana mun on vähän sakotettava kalliista hinnoista. Joten Armas joutuu tyytymään 4/5 tähteen.

21. lokakuuta 2010

Restaurant café Efes

Mikko ehdotti eilen, että mentäisiin lounaalle Hervannan ravintola Efekseen. Siellä oli lounastarjous puoli kolmeen saakka ja niin paljon saatiin ahtaa nassuumme kuin 6,90 eurolla sai, eli siis niin paljon kuin vain jaksettiin.

Efes on aika monipuolinen ja kuitenkin samalla perinteinen "äijäruoka"paikka. Tarjolla on possua, härkää, kanaa, hampurilaisia, pitsoja, pastaa... joukossa myös hieman salaattejakin. Efes onkin oikeastaan sellainen tavallista siistimpi ja viihtyisämpi pizzeria, sillä se ei lukeudu tavallisiin kebab-pizzerioihin, mutta se ei myöskään ole hienostelijoiden paikka. Pitsat ja "oikeat" ruuat, kuten härkä- tai kana-ateriat, ovat normaalihintaisia, hampurilaisateriat hyvinkin edullisia ja pasta-ateriat myös. Sitä onko hintalaatusuhde kaikkien kohdalla kunnossa, en voi sanoa. Olen ainoastaan kerran aiemmin pitsaa Efeksestä hakenut eikä minulla silloin ainakaan ollut mausta valittamista, joten pitsoja voin lämpimästi suositella ja niitä saa myös kotiinkuljetuksella!

Efeksen lounasbuffet on hyvin nälkäiselle hyvä vaihtoehto. 6,90 eurolla asiakas saa mahdollisuuden syödä niin paljon kuin jaksaa, eli meininki on sama kuin RAXissa. Täytyy vain muistaa, että RAX on sitten jo muutaman euron jo kalliimpi paikka. Buffetin ruoat olivat hyviä, ainut miinus tuli kanansiivistä, jotka olivat vähän liian koppuraisia. Tarjolla oli erilaisia salaatteja ja niihin erilaisia kastikkeita, lohilaatikkoa, pannupitsaa, tavallisia pitsoja, paistettuja perunoita... terveellisyydestä siis viis. Hyvää oli! Mikko antaa kehut myös lohilaatikolle, jota itse en rohjennut maistaa.

Sisustus ei kamalasti eroa tavallisista pizzerioista, mutta se on kuitenkin viihtyisä ja työntekijät pitävät paikat siistinä ja puhtaana. Tilaa on hyvin eikä asiakkaiden tarvitse syödä toistensa sylistä. Plussaa myös buffetin avokeittiöstä, josta, kumma kyllä, ei kuulu ruokailua häiritsevää meteliä, vaikka istuisi ihan vieressä. Avokeittiöt ovat muutenkin hyviä, sillä silloin asiakkaan on mahdollista nähdä mitä keittiössä tapahtuu ja voi todistaa, jos kokki toimii jollain tapaa vaikkapa epähygieenisesti. Efeksessä en huomannut keittiössä tapahtuvan mitään epäilyttävää, joten ruokailun pitäisi olla siis turvallista.

4/5 tähteä

12. lokakuuta 2010

Us.ko.ma.ton. matkakuume!

Mulla hajoaa pää, oikeesti. Musta tuntuu, että kaikki mun ympäriltä katoaa johonkin ulkomaille. No ei nyt kaikki tietenkään, mutta aika moni. Joko ne lähtee Eurooppaan kierteleen tai sitten ne lähtee johonkin vielä kauemmas. Mäkin haluan! Mä haluan johonkin tosi kauas.

Ehkä tää jää vain suunnitteluasteelle, koska A) olen köyhä opiskelija ja vaikka yrittäisinkin, niin en pysty säästämään rahaa opintuestani tarpeeksi ja B) haluaisin reissuun jo ensi kesänä ja C) en ole puhunut tästä vielä mitään Mikolle ja tästä johtuen D) en halua reissuun yksin, etenkin jos lähden sinne, minne mä nyt olen haaveillut.

Mutta tästä kaikesta huolimatta, mun on pakko kertoa ja intoilla tätä asiaa nyt. Etsiskelin Kilroy Travelsilta matkoja sinne mun haaveilemaan Nepaliin, Kathmanduun. Toistaiseksi olen löytänyt sieltä edullisimmat lennot. Menopaluu yhdeltä olisi jopa alle tonnin, tarkalleen 800 ja vähän päälle (uskokaa pois, edullistahan se). Ei mahdoton ajatus ollenkaan, puhumattakaan, että selatessani majoitusvaihtoehtoja Himalajan kupeessa, halvimmat huoneet lähtivät kahdella eurolla! Matkasta voisi siis viisumeineen selvitä tonnilla, jos matkamuistoja ja ostoksia ei oteta huomioon. Mitä lie nyt sitten maksaa japanilainen aivokuumerokote, jota suositellaan Nepaliin matkaavalle. Kuulostaa melko inhottavalle taudille.

Tämä ei ihan oikeasti minusta tunnu ylitsepääsemättömän mahdottomalta matkasuunnitelmalta, mutta kuten tuolla ylempänä jo mainitsin, niin minähän matkustaisin viimeisillä roposillani vaikka maailman ääriin.

(EDIT: Mikko ehti jo palauttaa mut maan pinnalle... MUTTA, tästä päivästä lähtien mä aion ihan oikeasti alkaa rahan säästöön, sillä Nepalissa mä aion käydä ennen kuin mä lapsia tähän maailmaan pyöräytän!)

Nepalin matkustustiedote, Ulkoasianministeriö


3. lokakuuta 2010

Varjobaari

Eilen illalla käytiin Hervannan Varjobaarissa katsastamassa muutama bändi. 

Varjobaari on sellanen pieni kapakka aivan Hervannan keskustassa ja voisin melkein lyödä vetoa, että myös viihtyisin. Se, mitä tiedän muista Hervannan baareista, ei imartele ketään: pihoilla könyää joukko vanhoja partasuisia alkoholisteja, sisätiloista nyt puhumattakaan. Siksi katson aika tarkkaan, mihin Hervannan baariin jalkoineni astun ja Varjobaari taitaa olla niistä se ainut.

Se, sopiiko Varjobaarin pohjapiirrustus bändin esiintymiseen, onkin toinen juttu. Iltaa istuessa se on kiva ja viihtyisä paikka musiikkia ja edullisia hintoja myöten, mutta jos bändillä on yhtään enempää faneja, paikka olisi hyvä arpoa uudelleen. Mä seisoin molempien keikkojen ajan aivan eturivissä, mutta en silti nähnyt kertaakaa kuin puolet siitä, mitä "lavalla" tapahtui.

Varjobaarista tulee mieleen vähän sellainen keskieurooppalainen pikkupubi. Suurelle väelle sitä ei ole tarkoitettu, vaikka "backstagelta" sauna ja hengailutilat löytyvätkin, mutta ne taas täytyy erikseen vuokrata. En kuitenkaan näe yhtään hullumpana ideana vuokrata saunaa isolla porukalla illanviettoon. Käsitykseni mukaan se onkin aika ahkerassa käytössä, opiskelijakylä kun Hervanta on. Opiskelijoista puheenollen, Varjosta saa opiskelija-alennusta, vaikka esim. oluen hinta pysyttelee muutenkin alle neljän euron. 

Henkilökunta on mukavaa, enkä ainakaan minä ole joutunut töykeästi kohdeltavaksi niinä muutamina kertoina, kun Varjossa olen käynyt. Pienen alansa vuoksi olo voi ihmisten paljouden keskellä tuntua ahdistuneelta ja pientä miinusta siitä siis. Sijainti on toisaalta hyvä, koska Hervannassakin tarvitaan edes yhtä siistiä istumapaikkaa, mutta syrjäisen sijaintinsa vuoksi sinne tuskin eksyy ihmisiä Tampereen keskustasta asti. Bändi-ilta voi toki olla houkutteleva tekijä.

Varjobaari on kätevimmillään rauhallisena illanistujaispaikkana, kun tarkoituksena on kuulla, mitä toinen ihminen puhuu ja rahaa ei ole normaalihintaiseen pubiin. Itse en ainakaan koe paikkaa sellaisena, että siellä kuuluisi vetää kännit. Paikan ahtauden vuoksi annetaan arvosanaksi 4/5 tähteä.
(EDIT: illan asiaa mietiskeltyäni olen päättänyt nostaa arvosanan 5/5 tähteen, sillä ainahan opiskelija-alennus tai muuten edulliset hinnat ovat äärimmäisen plussaa ja kumoavat huonouksia tieltään!)

Varjobaarin kotisivut täällä.
____________________

Muutama sana vielä illan esiintyjistä. Lämmittelijänä oli Bonefleshdolls ja pääesiintyjänä Cause for effect. Kumpikaan ei ollut yhtään sitä, mitä mä yleensä kuuntelen ja mä mietinkin pari kertaa, että mitä mä edes tein koko keikalla. 

Bonefleshdolls oli kuitenkin ajoittain ihan hyvää musiikkia, aika sellaista hassun erikoista. Se, mikä teki musiikista vain ajoittain hyvää, oli laulaja-basistin siantappomörinät ja -kirkunat. Lisäksi mua jotenkin ärsytti suunnattomasti välispiikit ja eniten osui korvaan solistin kuvaillessa bändin musiikkia termein "sellasta paskaa". No voisko herrat sitten tehdä musiikkia, joka ei olisi paskaa?

Pääesiintyjä, jonka vuoksi me alunperin reissuun lähdettiinkin, Cause for effect, oli varsin huvittavaa musiikkia. Tämä rumpalin ja basisti-laulajan koostama bändi luotti esiintymisessään huvittavuuteen. Genre oli jotain örinähevin kaltaista ja vaikka minä kyseistä genreä en mielellään kuuntelekaan, niin keikka oli aivan huikea. Olisko tässä kohtaa vaikutusta ollut sillä, että kokoonpanon pisin kappale kesti ehkä alle kaksi minuuttia, lyhin korkeintaan puoli minuuttia? Örinäkynnys ei siis ehtinyt ylittyä ainakaan ylipitkien tilutusten takia. Suosittelen käymään keikalla, jos mahdollista, vaikka ei niin musiikkityylistä tykkäisikään, sillä sieltä voi löytää jotain äärimmäisen huvittavaa! Lisäksi, onhan jätkät aika taitaviakin. Ja hei, jos minä suosittelen.... :D

Luetuimmat

Arkisto