Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2010.

Viikonlopun saldo

Yksi viikonloppu alkaa olla taas takana päin. Olisi toki ollut paljon järkevämpää pysytellä kotioloissa ja lukea ensi viikon hirvityskokeisiin, kuten sisätautikirurgian mahtikokeeseen, mutta niinhän siinä kävi että löysin itseni Mansen keskustasta sekä perjantaina että lauantaina. Tässä teille oikein tuplatupla-arvostelut!
Perjantai-iltana mä kävin Mikkoseni kanssa syömässä. Tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa myös tämä paljon kehutti Napapiirin Sankarit -elokuva, mutta koska emme olleet ehtineet varata lippuja etukäteen oli odotettavissa, että saleissa oli jäljellä vain ne kaikista huonoimmat paikat. Jätettiin sitten leffa myöhemmälle tulevaisuuteen ja keskityttiin siihen olennaiseen eli syömiseen. Hämeenkadun Pancho Villa ei jättänyt meitä kylmäksi. Panchosta onkin muodostunut meille eräänlainen pakkomielle: jos me ei keksitä mitään muuta ruokapaikkaa, niin me mennään Panchoon. Onneksi Tampereella on tietääkseni kolme PV:tä, joten valinnan varaa on.
Me ollaan koeajettu  melkein ka…

Pistoolisankarit

Kuva
Mä olen nykyään aika innostunut seuraamaan uutisia. Etenkin Seitsemän uutiset MTV3:lla on jo lähes pakko nähdä. Onneksi televisiosta tulee miljoonat muutkin uutiset, jos seiskauutiset sattuu jäämään väliin, mutta uutisten katsominen ennen Salattujen Elämien alkua saa ajan kulumaan mukavasti. Ja tietysti ajankohtaiset asiat kiinnostavat, vaikka osa uutisista, etenkin poliitiikkaan liittyvät, saattavat mennä yli hilseen ja tajunnan. Eilenkin siirryin välittömästi makuuhuoneesta olkkariin, kun kuulin uutisten tunnusmusiikin pärähtävän käyntiin. Sillä hetkellähän minä en voinut tietää, että tälläkin kertaa mukaan mahtuisi uutisia, jotka saisivat sappinesteen kiehumaan korvista ulos.
Uutisissa kerrottiin tästä uudistetusta aselaista, joka velvoittaa lääkäreitä ilmoittamaan poliisille, jos potilas on selvästi väärä ihminen kantamaan asetta. No, ihan hyvältä kuulostaa vai mitä? Mieleeni muistui tästä heti Iltalehden nettisivuilta tämä sama uutinen, jonka yhteyteen oli liitetty sellainen Ilta…

MIELIPIDEKIRJOITUS

Kuva
Heittäännyn ihan villiksi ja kirjoitan toiseen kertaan tänne saman päivän aikana. Mua alkoi jotenkin ärsyttää tää mun blogi ja sen sisältö, joten siinä yksi syy ainakin. Selailin tuossa erään vanhan kaverin blogia ja samalla niitä miljoonaa muuta blogia, jotka on linkitetty eräälle surullisen kuuluisalle keskustelufoorumille nettiin ja aloin miettiä, että kuka tätä mun blogia oikesti lukee ja onkohan tässä mitään asiaa. 
En nyt viitsi tarkemmin kertoa tuosta surullisen kuuluisasta keskustelufoorumista, sillä sitä kautta kai itsekin olen saanut muutaman lukijan blogilleni (mikä siis on ihanaa, kiitos kaikille teille, jotka olette oikeasti kiinnostuneita mun höpötyksistä!), mutta kyse ei ole siitä, että nämä kyseisellä foorumilla julki tuodut blogit olisivat jotenkin parempia kuin omani tai mielenkiintoisempia. Päinvastoin, suurin osa nykyblogeista taitaa olla sellaista vähän turhankin päiväistä jaarittelua siitä, että hän teki tätä ja sitten tuota. Mua ei yhtään sellanen kiinnosta, eten…

Juomapelien ihmeellinen maailma

Kuva
Syysloman päättäjäisiä vietettiin viime viikonloppuna Himoksessa, keski-Suomen syräimessä. Ihmiset olivat saapuneet paikalle runsain joukoin ja olihan se taas todettava, että kyllähän me osaamme sen juhlimisen jalon taidon - ja ryyppäämisen. Juomapelit on jo pitkään kuuluneet meidän kaveriporukan illanistujaisiin ja tässä esittelyssä niistä muutamia, jotka saavat ihmiset nauramaan, ärsytyskynnyksen laskemaan ja jengin humaltumaan, enemmän tai vähemmän. Osiossa Juomapelien ihmeellinen maailma ensimmäisenä vuorossa on legendaarinen Quarter.
Quarter on peli, jossa tarvitaan lasi, 50 sentin kolikko (Ruotsin kruunukin käy hätätilassa), puinen leikkuulauta ja hermoja. Quarter on ehdottomasti yksi suosituimmista juomapeleistä, kun on kyse meidän jengistä. 

Tarkoituksena on saada kimmotettua 50 sentin kolikko leikkuulaudan kautta lasiin. Heittotapa on vapaa, kunhan kolikko osuu leikkuulautaan ennen kuin kimpoaa lasiin. Jokainen ringissä peliareenan ympärillä kokeilee onneaan omalla vuorolla.…

Restaurant café Efes

Mikko ehdotti eilen, että mentäisiin lounaalle Hervannan ravintola Efekseen. Siellä oli lounastarjous puoli kolmeen saakka ja niin paljon saatiin ahtaa nassuumme kuin 6,90 eurolla sai, eli siis niin paljon kuin vain jaksettiin.
Efes on aika monipuolinen ja kuitenkin samalla perinteinen "äijäruoka"paikka. Tarjolla on possua, härkää, kanaa, hampurilaisia, pitsoja, pastaa... joukossa myös hieman salaattejakin. Efes onkin oikeastaan sellainen tavallista siistimpi ja viihtyisämpi pizzeria, sillä se ei lukeudu tavallisiin kebab-pizzerioihin, mutta se ei myöskään ole hienostelijoiden paikka. Pitsat ja "oikeat" ruuat, kuten härkä- tai kana-ateriat, ovat normaalihintaisia, hampurilaisateriat hyvinkin edullisia ja pasta-ateriat myös. Sitä onko hintalaatusuhde kaikkien kohdalla kunnossa, en voi sanoa. Olen ainoastaan kerran aiemmin pitsaa Efeksestä hakenut eikä minulla silloin ainakaan ollut mausta valittamista, joten pitsoja voin lämpimästi suositella ja niitä saa myös koti…

Unelmieni kesäauto

Kuva
Oi, jos rahaa mulla ois niin mä tän ihanaisen itselleni jostain ostaisin.

Muuten en ole mikään autoihminen eikä mulle ole väliä, että minkäkaisella rytkyllä sitä tuolla kulkee, kunhan vaan kulkee ja pääsee liikkumaan paikasta a paikkaan b. Mutta kesäautona tämä Wolkswagenin hippiemobile olisi aivan ehdottoman mahtava! Love this.

... tähän kesäautoon liittyy myös tietyn tyyppinen musiikki. Scott McKenzie ja San Francisco.

Menetetty muisto

Pienenä, sellaisena ala-asteikäisenä me lähdettiin joka syysloma ja hiihtoloma mummin luokse Korpilahdelle. Mulla ei oikeastaan ole yhtään ainutta ikävää muistoja mummilasta, paitsi yksi, kun mä kerran tiputin kirjahyllyn reunalta vissiin jonkin arvokkaan lasivaasin säpäleiksi. Silloin harmitti.
Nyt aikuisena (kai mä olen aikuinen kuitenkin, vaikka siltä ei aina tunnu) sitä oikeastaan osaa vasta arvostaa näitä mummilavisiittejä. Mä kai olin aina sellainen mummintyttö, tai näin mä ainakin muistelisin ja näin äitikin on kertonut. Mulla olikin maailman ihanin mummi ja maailman ihanin mummila, joita nyt ei enää kumpaakaan ole. Kerta toisensa jälkeen mä eksyn muistelemaan niitä menneitä syys- ja talvilomia, kun lähdettiin Korpilahdelle.
Parhaiten mummilasta on jäänyt mieleen mummin soittorasia. Mä en tiedä kyseisen soittorasian alkuperää tai sitä, oliko se sittenkin papan soittorasia, mutta se oli mulle yksi mummilan tärkeimmistä asioista. Muita tärkeitä juttuja olivat iltakävelyt, mummin…

Syysloma!

Kuva
Syksyn ensimmäinen puristus on nyt takana. Luntakin satoi juuri sopivasti, joten voi virallisesti sanoa talven taas olevan täällä. Ihanaa! 
Kaikkien ja eniten itseni harmikseni voin kertoa kuuden vaatteen haasteen epäonnistuneen totaalisesti, vaikka vielä viikko sitten kaikki näytti sujuvan suunnitelmien mukaan. Syitä tähän epäonnistumiseen on ainakin kolme. Ensimmäinen niistä on se, että TALVI YLLÄTTI. En vain yksinkertaisesti tahdo paleltua ja koska tuo harmaa fleece ei mahdu mun talvitakin alle, mun oli otettava käyttöön toinen vähän ohuempi neule. Toinen niistä syistä on se, että eilen lauantaina kärsin niin kamalaa rapulaa, että mua ei ihan oikeasti kiinnostanut, mitä mun päällä on. Kolmantena syynä oli sitten puhtaasti kyllästyminen. Siksi mä tänään innostuinkin ja tilasin H&M:ltä itselleni uusia vaatteita. Hyvästi ekologisuus.

Syysloma ja ah, viikko ilman minkäänlaisia paineita aikaisin heräämisestä. Olisin halunnut lähteä jonnekkin reissuun, mutta nyt koko viikko onkin ni…

Us.ko.ma.ton. matkakuume!

Kuva
Mulla hajoaa pää, oikeesti. Musta tuntuu, että kaikki mun ympäriltä katoaa johonkin ulkomaille. No ei nyt kaikki tietenkään, mutta aika moni. Joko ne lähtee Eurooppaan kierteleen tai sitten ne lähtee johonkin vielä kauemmas. Mäkin haluan! Mä haluan johonkin tosi kauas.
Ehkä tää jää vain suunnitteluasteelle, koska A) olen köyhä opiskelija ja vaikka yrittäisinkin, niin en pysty säästämään rahaa opintuestani tarpeeksi ja B) haluaisin reissuun jo ensi kesänä ja C) en ole puhunut tästä vielä mitään Mikolle ja tästä johtuen D) en halua reissuun yksin, etenkin jos lähden sinne, minne mä nyt olen haaveillut.
Mutta tästä kaikesta huolimatta, mun on pakko kertoa ja intoilla tätä asiaa nyt. Etsiskelin Kilroy Travelsilta matkoja sinne mun haaveilemaan Nepaliin, Kathmanduun. Toistaiseksi olen löytänyt sieltä edullisimmat lennot. Menopaluu yhdeltä olisi jopa alle tonnin, tarkalleen 800 ja vähän päälle (uskokaa pois, edullistahan se). Ei mahdoton ajatus ollenkaan, puhumattakaan, että selatessani m…

Inspiraatiota

Jotkut on varmaan huomannutkin, että tuonne blogin oikeaan sivupalkkiin on ilmestynyt linkki mun Luova aitta -blogiin. Blogi on vasta aluillaan, mutta ajattelin alkaa postailemaan sinne tuommosta novellia, jota parhaillaan kirjoittelen ja myöhemmin ehkä myös muita novelleja. Olen tosin jo monesti harkinnut blogin julkaisun jälkeen sen poistamista ja sitten taas tullut tulokseen, että kyllä mä haluan lukijoita noille mun teksteille. Mun tekstit eivät ole koskaan nähneet julkisuutta, joten mua vähän jännittää.

Mä olen kirjottanut tarinoita siitä asti, kun mä opin kirjoittamaan. Itse asiassa, ensimmäiset sanani paperilla mä olen kirjoittanut tarinaksi. Sen jälkeen multa onkin tullut tasaisessa tahdissa hevostarinoita Merja Jalon Ponitalli-sarjan innoittama, Sweet Valley High-kirjat inspiroivat mua kirjoittamaan Beverly Hillsin villeistä kuvioista ja kun varhaisteininä kiinnosti jääkiekko, niin siitäkin on tullut muutama vihko kirjoitettua. Jokaiselle aikakaudelle on siis ollut omat inspi…

A piece of something to call mine

Kuva
Viime päivät ovat olleet ihania. Olen taas muistanut, miksi syksy on niin mun juttu.


Vaikka mä kuinka rakastan sitä, kun iltaisin kylmä sade hakkaa ikkunaa ja puut taipuu tuulen mukana pimeydessä, mä olen ollut niin ihastunut näihin viimeaikaisiin koleisiin ja kirkkaisiin syyspäiviin, että mua on hymyilyttänyt aivan kamalasti. Nimenomaan hymyilyttänyt. Mä olen varmaan vaikuttanut täysin urpolta istuessani linja-autossa ja tuijottaessani ikkunasta ulos iso hymy naamalla. 
On jotenkin ollut niin kaunista. Jotenkin kauniimpaa kuin koskaan ennen on yksikään syksy ollut. Sinisen taivaan ja värikkäiden puiden kontrasti on ollut jotain uskomatonta. Tai en mä tiedä. Ehkä mä vaan kuvittelen. Mä olen vaan ollut niin hyvällä tuulella ja ainoastaan tuon ihanan auringon paisteen vuoksi, että mua ihan pelottaa seuraava pilvinen päivä. Mä olen ollut ihan villiintynyt. Mun on tehnyt mieli tehdä iso keltainen vaahteranlehtikasa ja hypätä joukkoon pää edellä. Eilen istuskelin Frenckelin aukiolla Tamper…

Varjobaari

Eilen illalla käytiin Hervannan Varjobaarissa katsastamassa muutama bändi. 
Varjobaari on sellanen pieni kapakka aivan Hervannan keskustassa ja voisin melkein lyödä vetoa, että myös viihtyisin. Se, mitä tiedän muista Hervannan baareista, ei imartele ketään: pihoilla könyää joukko vanhoja partasuisia alkoholisteja, sisätiloista nyt puhumattakaan. Siksi katson aika tarkkaan, mihin Hervannan baariin jalkoineni astun ja Varjobaari taitaa olla niistä se ainut.
Se, sopiiko Varjobaarin pohjapiirrustus bändin esiintymiseen, onkin toinen juttu. Iltaa istuessa se on kiva ja viihtyisä paikka musiikkia ja edullisia hintoja myöten, mutta jos bändillä on yhtään enempää faneja, paikka olisi hyvä arpoa uudelleen. Mä seisoin molempien keikkojen ajan aivan eturivissä, mutta en silti nähnyt kertaakaa kuin puolet siitä, mitä "lavalla" tapahtui.
Varjobaarista tulee mieleen vähän sellainen keskieurooppalainen pikkupubi. Suurelle väelle sitä ei ole tarkoitettu, vaikka "backstagelta" sa…

Ei aina worst-case-scenario.

Kuva
Piti kirjoittaa tästä jo alkuviikosta, ellei aikaisemminkin. Silloin kun Salattujen Elämien Sebastiania syytettiin lapsiin sekaantumisesta. Ikävä aihe osui aika näpsäkästi yhteen asian kanssa, jota oon mielessäni pähkäillyt jo pidemmän aikaa, joten mun on pakko ilmaista asia nyt "ääneen" yleisesti. 
Salkkari-Sebastianillahan oli siis aivan puhtaat jauhot pussissa, toisin kuin iki-ihana-punahilkkamme Paula Sievinen kuvitteli. Tästä pääsemmekin itse asiaan. Kysymys kuuluu: mihin katosi luonnollinen ja vilpitön koskettaminen?
Koskettaminen tuntuu olevan nykyisin kamala asia, etenkin jos se tapahtuu huomattavasti nuoremman ja huomattavasti vanhemman ihmisen välillä. Tuntuu, että tällasessa tilanteessa vanhempi osapuoli väistämättä leimataan ahdistelijaksi tai hyväksikäyttäjäksi, etenkin, jos lapsella ja aikuisella ei ole minkäänlaista verisidettä keskenään. Ei silti katsella maailmaa liian kevyesti: Suomen juro ja toisen ihmisen koskettamista kammoava kansa voi tietysti olettaa…