Mulla hajoaa pää, oikeesti. Musta tuntuu, että kaikki mun ympäriltä katoaa johonkin ulkomaille. No ei nyt kaikki tietenkään, mutta aika moni. Joko ne lähtee Eurooppaan kierteleen tai sitten ne lähtee johonkin vielä kauemmas. Mäkin haluan! Mä haluan johonkin tosi kauas.
Ehkä tää jää vain suunnitteluasteelle, koska A) olen köyhä opiskelija ja vaikka yrittäisinkin, niin en pysty säästämään rahaa opintuestani tarpeeksi ja B) haluaisin reissuun jo ensi kesänä ja C) en ole puhunut tästä vielä mitään Mikolle ja tästä johtuen D) en halua reissuun yksin, etenkin jos lähden sinne, minne mä nyt olen haaveillut.
Mutta tästä kaikesta huolimatta, mun on pakko kertoa ja intoilla tätä asiaa nyt. Etsiskelin Kilroy Travelsilta matkoja sinne mun haaveilemaan Nepaliin, Kathmanduun. Toistaiseksi olen löytänyt sieltä edullisimmat lennot. Menopaluu yhdeltä olisi jopa alle tonnin, tarkalleen 800 ja vähän päälle (uskokaa pois, edullistahan se). Ei mahdoton ajatus ollenkaan, puhumattakaan, että selatessani majoitusvaihtoehtoja Himalajan kupeessa, halvimmat huoneet lähtivät kahdella eurolla! Matkasta voisi siis viisumeineen selvitä tonnilla, jos matkamuistoja ja ostoksia ei oteta huomioon. Mitä lie nyt sitten maksaa japanilainen aivokuumerokote, jota suositellaan Nepaliin matkaavalle. Kuulostaa melko inhottavalle taudille.
Tämä ei ihan oikeasti minusta tunnu ylitsepääsemättömän mahdottomalta matkasuunnitelmalta, mutta kuten tuolla ylempänä jo mainitsin, niin minähän matkustaisin viimeisillä roposillani vaikka maailman ääriin.
(EDIT: Mikko ehti jo palauttaa mut maan pinnalle... MUTTA, tästä päivästä lähtien mä aion ihan oikeasti alkaa rahan säästöön, sillä Nepalissa mä aion käydä ennen kuin mä lapsia tähän maailmaan pyöräytän!)
Nepalin matkustustiedote, Ulkoasianministeriö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana vapaa!