Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2011.

Karppaus on hölmö uskonto

Kuva
Pakko oli vääntäytyä hurjan keskisuomalaisen baari-illan aiheuttaman rapelon kourissa tähän koneelle, vaikka paljonpaljon mieluummin köllöttäisin vaan tuolla peittojen alla ja joisin erinäisiä juomia sammuttamaan tätä loputonta janoa. On se kumma: vaikka koko illan on juonut, niin seuraavana päivänäkin edelleen vaan janottaa...! Heh... eilinen päivä ei ollut lähelläkään terveellisiä elämäntapoja. Roskaruokaa, alkoholia ja tupakkia.

No näitä sattuu!

Mun juttu oli nyt se, että mua alkoi ärsyttää tänäaamuna tuo karppaaminen ihan helkkaristi! Mun "anoppi" oli ollut jonkun heebon synttärikemuissa eilen ja kertoi tänään huvittuneena bileiden karppaajavieraista. Ruokana oli ollut lihakeittoa. Siinä sitten joku pariskunta oli yhtään kainostelematta nyppinyt keitostaan perunanpalat pois. Tarjolla oli ollut myös ruisleipää ja jonkinsortin vaaleaa leipää ja näiden lisukkeiksi sitten kaiken maailman makkaroita ja juustoja. Pariskunnalle oli kelvannut tietysti nämä makkarat ja juustot, m…

Terveellisyys lautasella!

Kuva
Mun on pitkään jo pitänyt tulla ruotimaan näitä mun ruokailujuttuja. Mä en jotenkin osaa olla nyt hetkeäkään tyytyväinen siihen, mitä mä suustani alas laitan ja se on oikeasti vähän pelottavaa. Tai ei pelottavaa, enemmänkin hirvittävää.

Mä en osta kaupasta mitään epäterveellistä. Mun kauppalistat koostuu runsaasta määrästä hedelmiä, salaattiaineista, rasvattomista maitotuotteista, täysjyväviljoista, vaaleasta lihasta...joten jos mä en kaupasta osta mitään "huonoa", niin miten mä voisin muka sitten edes syödä epäterveellisesti?! Niinpä! Mun annoskoot eivät ole suuria, mä juon vettä paljon... ainut asia, jossa mun edelleen pitäisi vähän skarpata on työpaikan kahvipöydän satunnaiset herkut ja Subway. Joo, kanateriyakia on ehkä paras keksintö ikinä! Mutta jos muu ruokavalio on ihan oikeasti kunnossa, niin miksi mun pitäisi stressata satunnaisista repsahduksista? Yksi patonki siellä tai täällä ei pilaa tätä mun olemista ja yrittämistä millään tavalla, kunhan sitä ei tapahdu joka …

Semmosta se porno

Kuva
Enpä olisi ikinä uskonut tästä aiheesta julkisesti kirjoittavani, mutta mun on nyt pakko. Tää kaikki saattaa kuulostaa siltä, että mä olen äärimmäisen naiivi ihminen ja että mä olen elänyt koko elämäni ihan pumpulissa, mutta näin asia ei kuitenkaan ole. Jotenkin mä nyt vain yhtäkkiä heräsin ja ajattelin asioita isommassa kaavassa; sellasessa kaavassa, missä en aikaisemmin ole asiaa ollenkaan tullut ajatelleeksi.

Kyse on pornosta!

Katselin tuossa suunnilleen viikko sitten Jim-kanavalta Jim D-dokumenttia Aikuisviihdebisnes (1/2) ihan vahingossa. Siinä sellainen brittijamppa otti selvää, että kuka sillä pornolla loppupeleissä tienaa ja kuinka paljon. Lisäksi sivuttiin hieman pornon eettisyyttä sun muuta mielenkiintoista.

Mä olen aina pitänyt pornoa melko harmittomana viihteenä, jos se on suunnattu oikealle yleisölle. Siksi mun onkin turha tässä erikseen mainita, että yksi pornon ikävimmistä haittapuolista lienee sen antama väärä kuva nuorille seksistä ja yleensäkin sukupuolisesta kanssa…

Rajala Pro Shopin kuvakilpailu

Kaikki blogiin eksyvät, kävisittekö äänestämässä :)

http://www.nrj.fi/kilpailu/rajala-kuvakilpailu/?s=fb&id=4750

Kokki- ja mallikokelaat

Mua on jo pitkään ihmetyttänyt yks juttu. Oikeastaan se on vähän ärsyttänytkin mua. Mutta ajattelin nyt avautua siitä.

Katselin eilen telkkarista USA:n Masterchef-ohjelmaa. Kokkikisaajien piti valmistaa tunnissa ateria ravusta ja muista yllätyslisukkeista, joita heidän työpöydällensä oli koottu. No, rapuhan oli sitten vielä ihan elävien kirjoissa ja se möngersi siinä kokkikolmosten nenän edessä ennen kuin he sille jotain keksivät tehdä.

Tämähän tuotti suurta pään vaivaa eräälle kilpailijalle, joka omien sanojensa mukaan oli kasvatukseltaan ja uskonnolliselta suuntaumukseltaan HINDU. Hinduille kun opetetaan, että kaikilla elävillä olennoilla on SIELU ja että minkä tahansa elävän olennon tappaminen on tooooosi väärin ja kaikki on kasvissyöjiä. Nainen siinä sitten otti ihteensä ja kokoili ja Gordon Ramsaykin joutui siinä sitten rauhotteleen tätä. Kyllähän se nainen lopulta sen ravun sinne kiehuvaan veteen sitten laittoi, mutta jessus että alkoi taas ärsyttää.

Miksi lähteä mukaan kokkiohj…

Terveisiä itä-Euroopasta, osa 3.

Kuva
Viimein on aikaa kirjoittaa viimeinen osio mun Unkarin reissusta!
Hortobágy sijaitsee Debrecenista n. 30 kilometriä lounaaseen ja on tunnettu kuuluisasta nonius-hevosten siittolastaan ja The Puszta Fiverista. Itse Hortobágyn kylä oli sellainen Koskenpään kokoinen pläntti (kenties vähän isompi) keskellä Pustan luonnonsuojelualuetta: juna-asema - tässä yhteydessä on turha puhua ainakaan rautatieasemasta - koostui kaksista raiteista ja pienestä tönöstä, keskustassa sijaitsi vain kaksi ravintolaa ja muuten siellä ei sitten mitään oikein ollutkaan. Muutama matkamuistomyymälä tosin oli auki sunnuntai-päivästä huolimatta. Heti ei näyttänyt siltä, että kesäisin sesonkiaikaan kylä kuhisisi ainakin hevosturisteja. Nyt sesonki oli siis jo ohitettu, joten kylä oli melko aution näköinen. Se ei tosin haitannut, saipahan ihan rauhassa katsella ympärilleen.
Kävimme toisessa kylän ravintoloista syömässä ja lähdimme tämän jälkeen oikaisemaan luontopolkua pitkin kohti tätä Hortobágyn kuuluisaa hevossii…

Terveisiä itä-Euroopasta, osa 2.

Kuva
Ystäväni ja tämän opiskelukaverinsa siis asustelivat pohjois-Debrecenissa yliopiston ja yliopistollisen sairaalan kulmilla omassa Augusta-nimisessä opiskelijoiden "hotellissa". Käväisin reissuni aikana muutaman kerran heidän kämpillään ja toisena iltana kävimme ihastelemassa yliopiston ja yliopistollisen sairaalan kampusta ja rakennuksia.


Kampus oli äärimmäisen vaikuttava. Ihan alkoi salaa hävettää Suomen yliopistokampukset ja -rakennukset. Toisaalta oli taas helppo vaikuttua asiasta, johon ei Suomessa kovin usein törmää. Suomessa kaikki on hieman uutta ja modernimpaa ja jos ei ole, niin siihen on ainakin pyrittävä. Rakennukset kampuksella olivat vanhoja ja niiden ympäristöön oli todella panostettu. Tosin, kuten kuvassa näkyy, lehdet olivat ehtineet hieman vallata nurmialueita ja kulkureittejä.


Voi, miksi Suomessa ei ole vastaavanlaista? Itse kun työskentelee Suomessa sairaalassa (aina ei kyllä ihan uskoisi...), ei voi mitään hiljalleen jostain syvältä kumpuavalle kateudell…

Terveisiä itä-Euroopasta, osa 1.

Kuva
Nyt on Unkarin reissu heitetty onnistuneesti ja kotiin palattu hyvillä mielin. Ajatus työnteosta alkoi hieman tökkiä matkan aikana, mutta ehkä tämä arki tästä hiljalleen alkaa taas pyöriä. Ennen kuin mä kuitenkaan kokonaan palaan siihen tavalliseen ja tylsään arkeen, haluan jakaa teille rakkaille lukijoilleni kokemukseni Unkarista, tuosta silmän kantamattomiin jatkuvan pustan maasta.
Matkustin siis tapaamaan parasta ystävääni Unkarin Debreceniin, jossa hän on parhaillaan opiskelemassa. Lensin Finnairilla Budapestin Ferihegyn lentokentälle ja jatkoin matkaa junalla n. 230 kilometriä kohti itää, lähes Romanian rajalla sijaitsevaan Debreceniin. Debrecen on Unkarin toiseksi suurin kaupunki, samaa luokkaa asukasluvultaan kuin Tampere eli n. 200 000 asukasta. Ensisilmäyksellä tuo epäitä-eurooppalainen kaupunki ei kuitenkaan vaikuttanut läheskään yhtä isolta paikalta kuin Tampere.

Epäitä-eurooppalaiselta Debrecen vaikutti ehkä siksi, että ennakkoluuloni itä-eurooppalaisista kaupungeista oli m…

Energiavaje?

Kuva
On taas kulunut tovi edellisestä blogipäivityksestä... ei ole oikeastaan ollut mitään asiaa, joten en sitten ole huviksenikaan mitään kirjotella. Nyt on kuitenkin asiaa, tai enemmänkin pohdintaa, luvassa.
Menneen viikon ruokavalio on pysynyt enemmän ja vähemmän kohdillaan: töissä on ollut eväänä kanaa, possunlihapihvejä, hedelmiä ja kasviksia ja näiden olen ajatellut riittävän siihen energian kulutukseen, jota tässä hoitotyössä tarvitaan. Torstaina kuitenkin lupauduin jäämään tuplavuoroon (kevyt 14 tunnin työpäivä klo 7-21) enkä tietystikään ollut varautunut sen ihmeellisempiin eväisiin. Se olikin melkoinen hiilaripäivä, kun oli pakko syödä ja muuta ei ollut sitten tarjolla kuin leipää ja perunapiirakkaa.

Viimeiset neljä päivää mun päätä on kuitenkin särkenyt päivittäin ja mä olen alkanut pohtia, että syönkö mä nyt jo liian vähän. Mun annoskoot ovat näin jälkeenpäin ajateltuna olleet todella pieniä ja mitäänsanomattomia verrattuna työn rasittavuuteen. Joo, paino tippuu, hienoa, mutta…