Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2010.
Ai niin, unohdin ihan mainita.

Olin tänään kolmisen tuntia liikenteessä tuolla Manse-cityn keskustan suunnalla. Kotiin tullessani huomasin sitten kissojen laittaneen vähän kämpän mattojärjestystä uusiksi: matot olivat kaikki aivan rullalla ja vinossa. Mietin jo siinä vaiheessa, että hetkinen mitähän täällä oikein on nyt tapahtunut. Ihmettelin oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun tulin ovesta sisään eikä Mymmeli ollutkaan mua vastassa niin kuin yleensä.

Huhuilin hetken kissoja eikä mistään kuulunut mitään. Olin jo siinä vaiheessa käynyt mielessäni läpi kaikki mahdolliset worst-case-scenariot, kunnes sitten löysin Mymmelin sängyn alta. No hetken siinä Milliä huudellessani, tuolta meidän olohuoneen baarikaapin takaa alkoi kuulua hyvin hätääntynyt maukuminen. No siellähän se kissa sitten oli jumissa, seinän ja kaapin välissä eikä päässyt pois. Mietin sekä kauhuissani että myös melko huvittuneena, että kuinkakohan kauan kissa oli ollut pinteessä... koko sen kolme tuntia, kun olin ollut kaupu…

Auringosta nauttiminen

Kuva
Olin tänään kissojen kanssa tuossa takapihalla nauttimassa auringosta. Tämä meidän perheen uusin tulokas Millikin uskaltautui tutkimusretkelle tuonne takapihan voikukkaviidakkoon.






Kumpikaan kissoista ei tietenkään halunnut katsoa kameraa päin...

Siinä ulkona keksin sitten vähän järkätä tuota takapihan sisustusta uusiksi. Jäi sieltä Saksasta sellainen ihana mielikuva aamupalan nauttimisesta ulkona, joten toin ihan pöytäliinankin tuohon, jos vaikka joskus kesällä ehtisi aamiaista tuossa nauttia. Tai vaikka päiväkahvia, vaikka kahvia en juokaan.

Sain K3:n tuosta kuntoutumisen tukemisen jaksosta. Oli kyllä siinä ja siinä. Nimittäin se mun kuntoutussuunnitelma ja näyttösuunnitelma olivat melko vajaat. Ite olisin ollut tyytyväinen kakkoseenkin, mutta opettaja oli sitä mieltä, että olen saanut päiväkodilta niin hyvän palautteen, että se nostaa numeroa. Tuli jotenkin ihan yliarvostettu olo. Ite kuitenkin olin tosiaan kakkosen kannalla, juuri noiden kirjallisten tehtävien takia. Mutta en mä va…

Vihdoin kotona

Kuva
Eilinen kotimatka otti koville, vaikka pääasiassahan se pelkkää istumista eri kulkuneuvoissa. Olin kyllä tosi stressaantunut koko matkan ajan, jokaisella etapilla aina eri syystä.

Aluksi mä myöhästyin mun ekasta junasta. Seuraava juna kyllä lähti vartin päästä kohti Frankfurtia, mutta se oli puoli tuntia hitaampi, koska se pysähtyi kaikilla pikkuasemilla. En osannut yhtään rentoutua matkan aikana, kun mielessä pyöri vaan se, että monenkohan aikaan lähtee bussi Hahnin lentokentällä ja kerkeenköhän mä siihen vai kerkeenkö mä koko lennolle. Kaikki se stressaaminen oli tosin aivan turhaa, koska mä ehdin vallan hyvin.

Bussissa kohti Hahnia mä aloin pohtimaan, että mitä jos mun matkalaukku painaa liikaa ja sitä, paljonko mulla oli rahapussissa käteistä, jos jotain lisämaksua tulisi. Se olikin aiheellista, sillä vaa'an lukema näytti 16,1, kg. Yksi vaivainen kilo liikaa ja 20 euroa siitä hyvästä maksettavaa. Tosin, vaikka mun pienempi matkalaukku olikin jo aivan ratkeamaisillaan kaikesta…

Viimeinen ilta

Kuva
Kävin tänään viimeisen kerran kaupungilla. Ostelin vähän tuliaisia, hyvin epävarmana kylläkin, sillä mulla on melkoinen matkalaukku ongelma. Ei siinä, kyllä tuonne tavaraa mahtuis! Ongelma on se, että se painaa liikaa. Sinne kun sitten tunkee vielä pari pulloa ja uuden korutelineen, jonka löysin tänään, niin taitaa lentokentällä huomenna lisämaksu rapsahtaa välittömästi. Olisi ollut järkevää vaikka lähettää jotain vaatteita postissa. No, tyhmästä päästä kärsii rahapussi.

Päivä onkin kulunut pakkaillessa ja vähän tätä blogia ehostaessa. Löysin niin mahtavia sivuja, joista saa ladattua kaikkia ihania ja upeita taustoja, etten mä oikeasti yhtään osaa päättää, miltä mun blogin pitäs näyttää. Nyt kun tämä on muutenkin siirtymässä uuteen aikakauteen, kun Saksan vaihto vetelee viimeisiään. Ajattelin jatkaa tarinointia tänne. Mä olen ihan hurahtanut tähän bloggailuun ja kaipa se on nykyään vähän muotiakin? Minähän en ole ikinä muodin perässä juoksenut, mutta tämä taitaa olla poikkeus.


Tänään…

Syitä on miljoonia.

Kuva
Viimeinen työharjoittelupäivä. Viikot vierähtäneet uskomattoman nopeasti, tuntuu kuin mä olisin vasta toissapäivänä tullut tänne. Jotkut lapsista oli kuin liimautuneita muhun koko päivän, kun ne kuuli, etten mä enää mene sinne. Johan siinä ihan liikuttui. Puhumattakaan siitä, että lapset olivat leiponeet mulle mansikkakakun, jota sitten yhdessä syötiin. Sain myös läksiäislahjaksi Marburg-mukin täynnä nallekarkkeja ja sellasia kookostryffelipallukoita.


Mä olin niin liikuttunut siitä kakusta ja niistä lahjoista, etten mä tajunnut siinä tilanteessa edes sanoa kiitos niille! Myöhemmin sitten sanoin Dagmarille kiitokset ja selitin, että itkukaan ei ollut ollut kaukana. Jännä, oon mä aiemmistakin työharjottelupaikoista haikeana lähtenyt, mutta ei se kertaakaan tuolta ole tuntunut. Hitto, että bussissa matkalla kämpille meinasin alkaa parkumaan ihan tosissani.

Ehkä se kuitenkin johtui siitä, että mulla tulee ikävä niitä ihmisiä. Ehkä siitä, etten mä en varmaan ikinä enää näe niitä lapsia. Si…

Sade ja muut toiseksi viimeisen työpäivän überärsytykset

Tänään se sitten alkoi taas sataa niinkuin lupasikin. Tähän mun huoneeseenkin tuli heti taas kylmä ja viltin sisällä oon joutunut oleen koko päivän...

Ärsytyksiä olikin kasautunut tälle päivälle sitte vähän enemmänkin.

Aamulla kuorin yhdelle tytölle omenaa, mutta päätin samalla myös kuoria peukaloni! Voisi melkein sanoa, että KIRJAIMELLISESTI. Sen verran iso lovi tuli tuohon kynnen kulmaan. Ja toki myös kynsi halkesi siinä samalla. En oo kertaakaan täällä Saksassa ollessani juonut hanavettä, mutta nyt sitten piti sormi huuhdella kyseisellä tuotteella. Eihän Saksassa nyt varmaan niin "epäpuhdas" hanavesi ole, mutta kai ihmiset jostain syystä pullovettä kuitenkin juo? Ja voihan paikallinen vesi olla kuitenkin uudenlaisia eliöitä sisältävää vaikkapa suomalaiselle. No back to business, myöskään desinfiointiaineesta ei ollut päiväkodin ensiapukaappi varmaan ikinä kuullutkaan.

Eiköhän tuo sormi nyt kuitenkin parannu niin kuin kaikki aina ennenkin *koputtaa puuta*. Mietiskelin tänä…

Voi PÖTKÖ!

Kuva
Aivan kuin olisin jotain ennustanut eilisessä postauksessani... juu, päivällisellä oli tänään, no mitäs muutakaan kuin PÖTKÖJÄ. Meinasin hajota, kun niiden ällöttävä haju leijaili tänne yläkertaan mun huoneeseen ja kun sitten kuulin kutsun ruokapöytään. Mutta viimein sain tietää näiden inhottavien kasvispötköjen tarinankin. Kuulemma touko- ja/tai kesäkuussa on tapana syödä kerran viikossa näitä SPARGELEITA. Eli parsaa (joo en oo kovin keittiöihminen, jotta tietäisin miltä näyttää keitetty PARSA)! Sitten sen jälkeen syödään jotain muuta, jotain lihaa. Voi kun nyt olisi ollut se lihakausi... mutta enää ei tarvitse sitten pötköjä syödä! Viisi yötä, niin meitsi pääsee takas kotiin! Sitten mä menen ekana kebabille! No ei vais.

Ukkosta lupasi iltapäiväksi ja illaksi, mutta mitään ei ole näkynyt tai kuulunut. Tai iltapäivällä aika synkkä pilvenmötkäle meni tuosta ohitse, mutta ei se ainakaan jyrissyt, vaikka näytti vähän siltä. Sitten onkin luvattu viikolle taas sadetta, joten eipä tämäkään …

Hafenfest

Kuva
Viimeinen viikonloppu Marburgissa vierähti mukavissa, mutta rauhallisissa tunnelmissa. Kaupunkiin saapui Hafenfest, eräänlainen satamajuhla (vaikka täällä ei kyllä mitään satamaa olekaan) ja se houkutteli kaduille ihmisiä melkolailla. Juhlittiin ainakin aurinkovoimalla kulkevaa kaupungin ainutta jokilaivaa Elisabeth II:sta. Lisäksi sää on hemmotellut, sillä viimein mittari on kohonnut reippaasti yli kahteenkymmeneen eikä kylmyydestä ole tietoakaan. Kiitos tämän, olkapäät ja decolte täysin palaneet...


Lauantaina lähdin Mariannen, Jochenin ja Merlinin kanssa kävellen keskustaan tsekkailemaan tilannetta. Tapahtumaa voisi verrata vaikka markkinoihin, ilman turhakekojuja. Ruoka- ja olutkojut sen sijaan olivat erittäin oiva valinta kyseiseen tapahtumaan. Koinkin aivan uuden makuelämyksen eräässä olutkojussa, kun mun olueen sekoitettiin sitruunaa. En ole ennen törmännyt moiseen, mutta en mä kyllä mistään ole paitsi jäänytkään. Normiolut meikäläiselle, kiitos! Ei parantanut sitruuna makua...

AURINKO

Kuva
Tänään, pitkän ja tuskallisen odotuksen jälkeen ulkona on jälleen tarennut t-paidassa, ja miksei vaikka bikineissäkin (en vaan ihan kehdannut mennä tuonne takapihalle pelkissä bikineissä)! Aivan ihanaa, oon ollut hullun energinen tänään. Ja tietysti nyt iltaa kohden tekis mieli johonkin terangillekin ja vähän kaduttaa, etten hakenut päivällä kaljaa kaupasta. Mutta rauhallisesti mennään ilta, Salkkaritkin jo katselin Katsomosta.


Tosiaan, tänään sitten sain valmiiksi tuon seinämaalauksen. Tai kai mä sitä tiistaina vielä vähän korjailen, jäi häiritsemään jotkin tyhmät yksityiskohdat, kuten epätarkat rajat... eihän tuo mikään kamalan hieno taidonnäyte ole, mutta jääpähän se nyt sinne lapsia ja työntekijöitä ilahduttaan, kun mä lähden. Tietysti ne heti maalaa ton pois, kun oon lähtenyt :D

Voi ihanuus tuota auringon paistetta. Oon koko ajan innoissani. Toivottavasti nämä kelit kestää sen aikaa, kun täällä olen. Enäähän mulla on jäljellä tasan viikko, sitten koti-Suomi kutsuu ja ihan hyvä ni…

Seinämaalausta

Kuva
Päiväkodilla lähes koko seitsemän tuntia vierähti seinää maalaten. Se ei nyt varsinaisesti kuulu niihin lähihoitajaharjoittelijan työtehtäviin työssäoppimispaikalla, mutta en voinut kieltäytyäkään urakasta, kun vaikutti niin kivalle, enkä oo aikoihin mitään edes maalannut! Sitä paitsi, nyt mun käden jälki jää näkymään päiväkodin seinälle pitkäksi aikaa.

Kyseessä oli siis aamupala-/leikkihuoneen seinä, johon tää mun ohjaaja oli joskus aikaa sitten piirtänyt sellasen aamupalahahmotelman (tuli mieleen vähän sellainen tyypillinen mallipiirtämisen asetelema, jossa on astioita ja hedelmiä) ja pyys mua nyt maalaamaan sen loppuun täysin vapain käsin. Päivä hurahti melko nopeaan, vaikka aluksi mulle suurta päänvaivaa tuottivatkin päiväkodin surkeat maalausvälineet. Ensinnäkään mulla ei ollut sinistä maalia lainkaan ja tietysti mä olisin sitä tarvinut. Eikä niissä pensseleissäkään mitään hurrattavaa ollut. Suurin osa oli kuivuneita koppuroita.

Työ jäi vielä kesken, joten saattaa olla, että huo…
Kuva
Eilen viimeisteltiin lasten kanssa se meidän kirahviprojekti. Maalattiin ja lakattiin se. Mun epäilykset osuivat ihan oikeaan: eihän siitä kirahvista ihan sellainen tullut kuin mä toivoin, mutta ainakin se on persoonallinen, ja rehellinen lapsen näkymys kyseisestä eläimestä ja sen "läikistä".



Päiväkodin ruokailuhetki eilen ei ollut mikään unelmien hetki. En muista milloin olisin nähnyt niin punaista... juuri, kun olin päättänyt, että teen tämän kuntoutussuunnitelman eräästä kuusi vuotiaasta pojasta nimeltä Dustin, jotta suunnitelmaan olisi oikeasti jotain kirjoitettavaakin, niin Dustinhan pisti hulinaksi. Siellä vesilasit ja lattiamopit lenteli, kun meidän ihanasta keskittymishäiriöisestä oli hauskaa alkaa riehumaan! Itse en osannut lapselle mitään sanoa, mutta nämä "oikeat" ohjaajat lopulta huusivat naama punaisena pojalle, joka kehtasi vain naureskella ja ilveillä takaisin! Mä olin niin vihainen ja ärsyyntynyt sen pojan käytöksestä, että jos se oma penska olisi o…
Kuva
Vähän oli tänään hauskaa, kun korjailin lasten kanssa vähän rikki mennyttä Löwen-ryhmän kirahvia. Se oli ottanut vissiin lasten leikeissä vähän osumaa, kun se oli ihan täynnä reikiä.

Sisäinen taiteilija tosin meinas melkein ottaa vallan, sillä mua alkoi hetkellisesti ärsyttään, kun mä olisin halunnut tehdä mun tavalla, mutta lapset ei IHAN olleet samalla aaltopituudella mun kanssa. Siksi mua joskus ärsyttää lasten kanssa rakentaa esim. legoillakin, kun mä haluaisin rakentaa tyyliin hienon talon ja sitten lapset haluaakin tehdä ihan jotain muuta... mutta loppujen lopuks siis oli ihan hauskaa, kun itse vähän peräännyin hommasta (minähän siis olin itse ensimmäisenä jonossa, kun ohjaaja kysyi, että ketkä haluaa osallistua kirahvi-paran korjaukseen) ja annoin lapsille tilaa tehdä niinkuin halusivat. Vähän sitten välillä ohjeistin, että ei noin paljoa sitä "liimaa" ja ei "liimata" sitä sanomalehteä tommosina myttyinä. Huomenna varmaan sitten maalataan tuo valmiiksi. Od…
Kuva
Tänäaamuna auringonpaiste sai mut taas siinä yhdeksän pintaan ponkasemaan sängystä melko vauhdilla ylös. Mutta ennen kun mä olin saanut edes yöpaitaa vaihdettua päältäni, niin ulkona oli jo harmaata. Meinasin mennä takas nukkumaan, mutta päätin sitten nöräillä vähäsen... ja nöräillä... ja nöräillä. Muuta en tänään ole tehnytkään kuin nöräillyt! Ja niska ja hartiaseutu kiittää... nyt kun pääsis hierojalle!

Aurinko alkoi päivän mittaan paistaan melko pilvettömältä taivaalta ja minä olin jo innoissani, että jes! nyt on lämmin. Olin jo menossa ulos tietokoneen kanssa, mutta siellä kävikin sen verran viileä tuuli, että pysyttelin sisätiloissa. Nyt tuolla paistaa ihana ilta-aurinko, vielä kun olisi lämmin, niin kaikki olis täydellistä!

Tuolla takapihalla, ja oikeastaan koko tässä talossa, on ihan hirveesti kaikkia ihania pikkuyksityiskohtia. Tosi kivannäköseks saanut tuo Marianne tämän huushollinsa laitettua. Olen ihan kade; mäkin haluan omakotitalon, ison puutarhan ja paljon rahaa sisustam…
Josko tämä sininen sävy tyydyttäisi mua hetken. Värit on kuitenkin kivoja!

Taitaa olla meikäläisen lempivärini-on-vihreä-kausi siirtyä uuden alta. Nyt alkaa turkoosi ja sininen jyräämään päälle. Tai sitten tää on vaan joku välivaihe. Kriisi.

Marburg - Giessen - Frankfurt

Kuva
Tänään oli pitkästä aikaa tekemisen täyteinen päivä. Greta, Hacki (ei hajuakaan miten tuo kirjotetaan, mutta se on se Gretan poikaystävä sieltä Giessenistä), Inga ja Steffi vei mut ensin Giesseniin ja sitten Frankfurtiin.

Pakollinen naamakuva juuri ennen lähtöä. Arvatkaa näytinkö kotiin tullessa enää yhtä kivalta. No en.

Tosiaan, Giessen on siis puolet Marburgia pienempi kaupunki tuossa 30 km:n päässä, jossa tämä Gretan poikaystävä Hacki asuu sellasessa kivassa ullakkokämpässä. Käytiin siellä hetki istumassa ennen kuin jatkettiin junalla matkaa Frankfurtiin. Ja juu, pidimme huolen, että mukana oli reilu nesteytyssetti.

Frankfurtissa mentiin sellaseen isoon ostoskeskukseen, jossa käytiin mm. syömässä pannupitsaa ja myöhemmin korkean rakennuksen ulkoilmanäköalatasanteella ihailemassa ison kaupungin hienoja maisemia. Tämä kuitenkin pisti mua suuresti ihmetyttämään. Ymmärrän kyllä, että tupakointi on kielletty ostoskeskuksessa, mutta että ilmapallotkin?? Oli pakko ottaa kuva, kun tämä mua…

Daylight come and we want go home - tajunnan virtaa - musiikin virtaa - yksinäisen illan soittolista

Kuva
Illan eväät
Dingo - Kunnian kentät... tässä on tosi ufomainen musiikki alussa, mutta sanat on jotain aivan ihanaa! Kunnian kentät on viimeinen paikka jossa toisensa saa ihmiset, joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan. Ja niin suruinenkin. Ja tää Madonnan Miles away... tulee niin se viimekesäinen keikka mieleen, kun aurinko laski sinne Jätkäsaaren taakse ja odotettiin, että popin kuningatar tulee lavalle. Mutta tämä niin sopii tähän muhun koti-ikävään... mutta vaihdan biisin, koska tää kuuluu sarjaan hemppikset.FEUER FREI! Oi, ja muistoja tuli heti mieleen viime kesältä, Michael Jackson ja Bad. Istuttiin iltaa Mikon, Johanneksen ja Nooran kanssa meillä ja kuunneltiin grillin äärellä juuri edesmennyttä popin kuningasta.Scooter - The Night... kiva soundi tässä oravaäänikohdassa!Hmmm, taas muistoja eräästä muutamien vuosien takaisesta kesäisestä illasta Koskenpäällä. Olin viikon ajan kotimiehenä, kun porukat oli mökkeilemässä. Eräänä iltana sitten Eriikka tuli viettämään iltaa kanss…
Tietysti Suomessa on hellesäät, kun mä olen täällä kaukana.

Täällä ei oo muuta kuin pilviä ja joku kymmenisen astetta lämmintä.

Eilen illalla mua alkoi suunnattomasti jännittään, kun luin isoveljen tilapäivityksen facebookista. Kuulemma painostava ilma ja ukkosen jyrinää. Jotenkin pystyin niin aistimaan sen tilan, sen hämärtyvän ja hilajisen illan, jonka rikkoo jossain kaukana peltojen takana kumiseva ukkonen. On lämmin, sellainen täydellinen Suomen kesä... tosiaan, ajatus sai mut jännittymään.

Kummallinen tää mun suhtautuminen tuohon ukkoseen.

15 minuuttia töissä ja pitkälle viikonlopulle!

Joo, työpäivä jäi eiliseltä melko lyhyeksi. Tiesin kyllä, että päiväkodissa on tilanne seuraava: about kymmenen lasta ja seitsemän ohjaajaa, mutta en tiennyt töihin lähtiessäni, että olin turhaan herännyt aikaisin... mikä sinänsä otti vähän päähän. Päiväkodille mennessäni ohjaajat rynnistivät mua vastaan ja sanoivat, että tilanteen huomioon ottaen, sä voit ihan hyvin lähteä kotiin! Juttelin siinä sitten hetken aikaa yhden uuden ohjaajatuttavuuden kanssa ja lähdin sitten meneen... bussipysäkillä mua sitten alkoi vähän kaduttamaan se lähtö, olisin nimittäin voinut helposti jäädä tekemään noita työssäoppimistunteja pois, mutta en sitten mennyt takaisinkaan. Katumus kyllä katosikin sitten aika nopeasti, kun pötkähdin tähän mun sängylle :D
Eksyin matkalla takas kämpille kauppaan ja mukaan lähti kaksi levyä suklaata, pähkinää ja tavallista. Hyi, että kun oli ähky ja öklö olo, kun vetäsin puolitoista levyä ja join päivän aikana varmaan neljä lasia aplarimehua! Oon ihan koukuttunut tuohon jä…

Nuori, terve ja vetreä fiilis!

Anteeksi kaikki rakkaat, eilinen päivitys taisi jäädä siihen Suomen kannustuskuvaan!
Mutta taisi se jo melko selväksi monelle tulla, että koko päivä meni tuntiessa järjetöntä tuskaa tuolla alaselässä! Mä en oikein edes tiedä, mitä mä onnistuin tekemään... yhtäkkiä vaan alkoi niin pirusti vihlomaan tuossa ristiselän ja häntäluun välillä. 200 metrin matka bussipysäkiltä kämpille kesti varmaan 10 minuuttia; olo oli ja meno näytti siltä, kun ikää olisi sellainen 80+. En ikinä ole kokenut vastaavaa selkäkipua, en ikinä, enkä enää halua tulevaisuudessakaan. 
Tänään sentään jo vähän hellittänyt tuo kipu, mutta silti jotkut asennot ovat vieläkin täyttä utopiaa. Syytän tästä kaikesta niitä päiväkodin pikkusia lastentuoleja, joilla tulee istuttua melko paljon päivän aikana. "Oikeiden ihmisten" tuolit on kaikki kahvihuoneessa, eikä niitä nyt sieltä viitsi aina raahata. Sitä paitsi se mun ohjaaja sanoi tänään, että sillä on ihan tarkoituksensa, miksi kaikki aikuisetkin istuvat niillä pie…

Jospa se toisi onnea...

Kuva
Josko tämä pieni lasten kanssa askartelemani leijonauros toisi onnea Suomen peliin tänään?

Löhösunnuntai - jälleen, ja äiskänpäivä

Heräsin yöllä joskus neljän aikaan ihan hillittömään kurkkukipuun. En ees muista, millon mulla olisi viimeksi ollut niin kipeä kurkku! Lisäksi kun ohimoilla painoi hieman se illalla nautittu viini, niin olo ei kyllä todellakaan ollut mikään paras. Kävin vähän juomassa alakerrassa ja tulin sitten takas nukkumaan, tosin unen kiinni saamisessa oli myös jonkunmoisia ongelmia, valvoskelin yli viiteen tässä pyörien ja häiriintyen kadulta loistavassa valosta. Loppuaamu menikin sitten sellasessa ärsyttävässä puolihorteessa... kurkkikipu meni onneks ohi, mutta nuha mulla nyt sen sijaan on.
Viime yönä, tai oikeastaan siinä viiden jälkeen aamulla, nukkuessani niitä pienenpieniä pätkiä, mä näin ensimmäisen uneni, jossa puhuttiin saksaa! Se siis ei ole vain pelkkä perättön ilmaus: "kohta sä jo näät unetkin saksaks", nyt se on todistettu. Uni oli jokin Salattujen elämien ja hasardielokuvan sekoitus ja siinä Sievisen Paula päivitteli maanjäristyksessä tuhoutunutta keittiötään sanomalla: es …

Postikortteja ja jääkiekkoa

Tänään löysin viimein niitä postikortteja tästä kaupungista. Ei tarvinnut kuin sukeltaa vähän syvemmälle Marburgin vanhaan kaupunkiin, niin johan alkoi lyyti kirjoittaa! Nytten kortit siis ovat kirjoittamista ja postimerkkiä vaille valmiita lentämään kavereille ja perheelle Suomeen!
Joo, kävin tosiaan tänään käppäilemässä tuolla kaupungilla ja tutustumassa hieman paremmin tämän kaupungin katuihin. Uskomattoman romanttisia kyllä noi vanhan kaupungin kivikadut, olin aivan haltioissani niistä. Sain jonkun verran kuviakin, mutta ne on vielä kamerassa, joten laitan niitä tänne näkyville huomenna tai lähipäivinä. Eikä niistä portikorteista tosiaan enää mitään puutetta ollut, niitähän sitten loppujen lopuksi myytiin jokaikisessä liikkeessä, joka vanhassa kaupungissa tuli vastaan. Se vanha kaupunki on vissiin se paikka, mihin turistit täällä hakeutuu, joten ihan ymmärrettävää, jos niitä siellä myydäänkin enemmän. 
Tuli hassu tilanne vastaan kun kävelin lähemmäs tuota Elizabethin kirkkoa. Siellä…

Perjantai ja viikonloppu!

Ihanaa kun on perjantai. Vielä kun tuo sää paranis huomiseks, niin ois hienoa! Mutta pääasia, ettei tarvi herätä aikaisin. Vaikka en mä täällä kauheen myöhään ees kehtaakaan nukkua, viimeistään puol kymmeneltä oon vapaapäivinä noussut ylös. Mutta en mä kyllä myöhempään enää osaiskaan nukkua. Ja huomenna jos sitä eksyis sitten tuonne kaupunkiin ajoissa. Herranjestas kun mua otti taas hetkellisesti aivoon jotkut niistä lapsista tänään. Tai oikeastaan vaan yks. Kun sinne päiväkodille tulee yhden maissa aina muutamia koululaisia tekeen läksyjä ja hengaileen ennen kun ne menee kotiin. Ni yks niistä koululaisista. Mietin tänään, että miten semmonen on ees kouluun päästetty! Ihan hullu kakara! Mitään se ei usko mitä sille sanoo ja hyppii vaan päin, jos sitä kieltää. Mä en oikeesti ymmärrä, miten ne ohjaajat voi pysyä sen lapsen kanssa niin  tyynen rauhallisina. Mun on pakko purkaa tänne tätä ärsytystä, kun mä en osaa saksaks sille lapselle mitään sanoa. Mua päin jos se alkais hyppimään ja r…

Kaupungilla kortitta kylmissään.

En jaksanut eilen illalla enää päivittää täällä, kun olin niin poikki ja oli kaikkea hauskaa tekemistä. Tai no ei nyt mitenkään hullun hauskaa tai poikkeavaa, mutta jokin kamala pelihimo muhun illalla iski! Pelailin kaikkea, Nintendoemulla ja Simssiä ja... sitten yhtäkkiä kello olikin jo yli kymmenen ja päätin mennä suoraan pötköttään.
Mutta eipä eilen juuri mitään tapahtunutkaan. Päivät alkaa sinänsä kulkemaan jo aika rutiinilla enkä mä halua jaaritella tänne joka päivä sitä, että no mitäs päiväkodilla ja mitäs kämpillä ja... ellei sitten oikeasti tapahdu jotain jännää/hauskaa/erilaista/järkyttävää. Ja eilen ei näistä edellämainituista tapahtunut mitään. Paitsi, että olin hyvinhyvin kummastunut, kun en vieläkään löytänyt niitä postikortteja! Mihin ihmeeseen kaupungin postikortit ovat voineet kadota, ja meinaan nyt niitä, joissa olis kuva Marburgista. Kaikenlaisia muita löytyy, mutta ei sellasia "turisti"kortteja. No, on tässä vielä kolme viikkoa aikaa etsiä ja lähettää niit…
Huoh, saksalaisilla koululaisilla ei ole penaalissaan lyijykynää eikä pyyhekumia. Tosin mitäs sitä tekis pyyhekumilla, jos ei ole sitä lyijykynää? Läksyt tehdään tehtäväkirjoihin puuväreillä, mustekynillä... MUSTEKYNILLÄ?! Ja sitten iskee paniikki, kun kirjoittaakin kirjaan väärin. Ja jos vahingossa vaikka olisi tehnytkin tehtäviä lyijykynällä, niin silti se pyyhekumi olisi edelleenkin turha, koska on paljon kätevämpää vaan korjata oikea vastaus sen väärän päälle. Suomalaislapsilla on heti ensimmäisenä päivänä koulussa sata erilaista lyijykynää ja pyyhekumia, koska jo sen ikäiselle se on suorastaan pakkomielle saada kunnon pelit ja vehkeet, kun koulu alkaa. Puuväritkin kyllä ostetaan, mutta ei niillä nyt sentään läksyjä tehdä! Vai tehdäänkö, miten maailma on muuttunut viime vuosina?
Päiväkodilla oli tänään käymässä hammaslääkäri. Mikä sinänsä oli ihan hyvä idea, koska suurimmalla osalla lapsista hampaat on oikeasti ihan kamalat. Ohjaaja kertokin mulle, että harvojen kotona hampaidenpe…
Hyi kun tänään on ollut kamalan kylmä! Aurinko on kyllä välillä paistellut, mutta sekään ei ole asiaan auttanut. Eikä se, että tää mun huone on kanssa melko jäätävä paikka. Jouduin laittaan patterin päälle, kun täällä palelee niin hirveesti. Mä en oikein vielä tiedä, onko se auttanut, mutta toivottavasti auttaa yön aikana.
Päiväkodilla oli taas ihan kivaa. Ihanaa, kun ne lapset piirtää mulle kauheeti kaikkea! Tänään aiemmin laitoinkin tuohon noita kuvia, joita ne oli mulle taiteillut. Jotkut käytti enemmän ja toiset vähemmän aikaa niihin, mutta silti. On ainakin sellanen olo, että ei nyt voi kovin huonosti mennä, kun saa lahjoja :) Pari tilannetta oli tänään, jotka ärsytti.
Olin auttamassa siinä lapsille kenkiä jalkaan, kun oltiin menossa ulos. No siinä yks tyttö sitten vaan makas maassa itki niin maan pirusti. Menin siihen sitten ja kyykistyin tytön viereen yrittäen kysellä, että mikä on hätänä jne. No ensinnäkään tyttö ei ees puhunut mitään, parku vaan minkä kerkes. Sitten siihen tuli…

ART

Kuva
Hapsiainen?





Tulivuori, by Julio


By Juliana



By Milena




By Julio