Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2013.

Tie pohjoiseen - Andørja, Soløy

Kuva
Torstaiaamu valkeni kummallisena. Yöllä oli satanut vettä paljon ja tuullut oikein urakalla, vielä aamullakin taivaalla ajelehti aavistuksen synkkiä pilviä ja ilma oli kolea. Ruohomatto teltan alla oli kuitenkin ollut erittäin pehmeä enkä edes muista, milloin olisin edellisen kerran herännyt niin levollisena - ja vielä aikaisin, ennen kahdeksaa! Avopuoliskokin oikein ääneen ihmetteli, että mistäs nyt tuulee, kun tavallisesti olen aamuisin hiljainen ja salaa äreä. Tranøyssa vietetyn yön jälkeen puhetta oli paljon heti aamusta ja olin suorastaan hyväntuulinen. Lupauduin jopa ajamaan päivän ensimmäisen etapin.

Pienessä tihkusateessa kokosimme teltan auton perään ja huikean leiriaamiaisen (=kuivaa näkkäriä ja nuudelia) jälkeen lähdimme ajelemaan pois Senjan saarelta. Ensimmäiseksi määränpääksi olimme valinneet muutaman sadan kilometrin päässä sijaitsen Andørjan saaren, jonka huhupuheiden mukaan piti olla Norjan yksi vuoristoisimmista saarista. Päivän päätteeksi olimme suunnitelleet Soløyn…

Seitsemän kuvaa kesästä

Kuva
Pitkästä aikaa HAASTE! Otin sen vastaan blogista Tuplaongelma Jenniemiltä. Otsikkokin sen kertoo, seitsemän kuvaa menneeltä kesältä olisi tarkoitus tähän nyt lätkäistä. Ajattelin valita tähän sellaisia olennaisia, jotka kuvaisivat hyvin mennyttä kesää kaikessa mukavuudessaan. Olkaas hyvät!







Itse haastan tähän hommaan kaikki, jotka vaan blogiini eksyvät ja oman blogin omistavat!

Kissaihmisten neuvoja kaivataan NYT!

Kuva
Suuria ongelmia havaittavissa nyt tässä taloudessa kissojen kanssa. Mikä juuri tässä ajankohdassa on sellaista, joka saa Millin ja Denzelin varpailleen ja niin kovin sähäköiksi toisiaan kohtaan?



Meidän kissat ovat aina olleet kavereita keskenään. On leikitty, nukuttu toisten kainalossa, on pesty toista ja kaikin puolin eletty sulassa sovussa - aina tähän asti. Kaikki alkoi oikeastaan jo muutama viikko sitten, kun palasimme pohjoisen reissulta kotiin. Kissat olivat olleet hoidossa vanhemmillani ja kuten normaalisti, siellä asiat eivät olleet menneet ihan oppikirjan mukaisesti.

Normaalia meidän kissoille vieraassa paikassa on se, että keskenään tapellaan ja rähistään ja kotiin tullessa sitten ollaan taas BFF. Olen aina pannut tuon reissaamisesta aiheutuvan stressin piikkiin. Tällä kertaa ajattelinkin olla kaukaa viisas ja kävin ostamassa eläinkaupasta kissaferomonia eli Feliway-suihketta, jonka on tarkoitus lieventää stressiä ja siitä johtuvaa merkkailua tai kähinää toisten kissojen kan…

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kuva
Skibotnista matka jatkui kohti paljon puhuttua Senjan saarta. Tuo päivä kuluikin aika puhtaasti auton ratissa, sillä navigaattorista huolimatta olimme välillä eksyksissä ja jouduimme kikkailemaan oikein urakalla löytääksemme hyviä kalastuspaikkoja (laskuvesi hankaloitti asiaa entisestään) ja leirintäalueen, joka EI olisi mennyt kiinni syyskuun alussa.

Tosiaan, leirintäalueista suurin osa oli sulkenut ovensa syyskuun alussa sesongin loppuessa. Emmehän me tähän olleet varautuneet ollenkaan, joten välillä yöpymispaikan etsiminen aiheutti ankaraa hampaiden kiristelyä. Skibotnin leirintäalueen lisäksi Senjan eteläpuolella sijaitsevalla Tranøybotnin leirintäalueella avopuliskoni joutui soittamaan ja kysymään yöpymismahdollisuutta. Tranøybotnissa telttailu maksoi 150 kruunua, joita kukaan ei tullut koskaan henkilökohtaisesti meiltä rahastamaan, vaan tunnollisesti sujautimme maksun lukolliseen postilaatikkoon saamiemme ohjeiden mukaisesti. Sen lisäksi, että pohjois-Norjan leirintäalueet oliva…

Tie pohjoiseen - päiväkirjamaista tarinointia Skibotnin kalastajakylästä

Kuva
Kilpisjärveltä jatkoimme matkaa kohti Norjaa tiistaina 3. syyskuuta. Olin kuullut paljon juttuja siitä, miten maisemat muuttuvat totaalisesti heti Norjan rajan ylitettyä, mutta en ollut silti varautunut siihen kaikkeen. Koomisinta taisi olla se, että vaikka Kilpisjärvellä ruska oli jo ottanut vaivaiskoivut otteeseensa (jonkun bittiavaruuden lähteen mukaan ruska on upeimmillaan pohjoisessa syyskuun toisella viikolla) ja ympäristö hehkui kaikissa punaisen ja keltaisen sävyissä, Norjan puolella meitä oli vastassa lämmin ja kesäinen vehreys. Toki Golf-virta lämmittää Norjan rannikkoa aivan pohjoisessakin, mutta aivan kuin Suomen ja Norjan rajalla olisi ollut näkymätön kilpi, joka esti sen kaiken lämmön vaikutuksen ajelehtimasta Suomen puolelle, sillä ruska haihtui välittömästi Norjan puolella.

No, minkälaiset olivat nämä kohutut maisemat suunnatessamme kohti Skibotnia? Olin kuullut paljon huhupuheita siitäkin, että pohjoisen Skandit vetävät vertoja jopa Alpeille. Olen nähnyt Alpit, olen n…

Kirpputorihelvetti

Kuva
OPS! Kuvat tekstin ohessa ovat reissun päältä!

Paluu arkeen koittaa mukavan rennosti, sillä eilisen iltavuoron jälkeen mulla onkin edessä kolme yövuoroa. Yövuorojen aika on mulle vähän niin kuin piilovapaata kaikki, sillä en tuhlaa nukkumiseen juurikaan aikaa. Okei, tuhlaisin kyllä enemmän, jos vaan nukuttaisi. Ainakin kesäisin kärsin kovasti yövuorojen välisestä unettomuudesta. Pitäisi nukkua, ja siihen malliin väsyttääkin, mutta uni ei vaan tule - kiitos sen kaiken valon määrän (pitäisi kai ostaa pimennysverhot makkariin...)! Onneksi syksy ja talvi ovat tuloillaan, sillä ne rauhoitavat mukavasti yövuoron jälkeistä nukkumisaikaa hämäryydellään. Siitäkin huolimatta koen yövuorojen väliset "nukkumispäivät" olevani yhtä kuin vapaalla, vaikka jostain kummallisesta syystä nukkuisinkin kolmeen iltapäivällä (siis tositosi pitkään meikäläisen mittakaavalla!)!

Tänäänkin tekemistä riittää kuin tavalliselle vapaapäivälle, mutta saa nähdä kuinka paljon jää tekemättä siksi, että iltapä…

Tie pohjoiseen - Kun jäinen pohjoistuuli soi, itkee myös Saana

Kuva
Tämän kesän viimeinen lomaviikko on nyt vietetty kunnialla loppuun ja pikkuhiljaa täytynee valmistautua raskaaseen arkeen ja armottomaan työntekoon. Seuraava loma häämöttää jo kuitenkin parin kuukauden päässä, joten ihan täysin en ehdi työntekoon hukkua. Ainakaan toivottavasti.

Ennen paluuta tylsään arkeen täytynee kuitenkin jakaa teidän kanssa tämä mahtava loma, jonka siis vietin tuon avopuoliskoni kanssa tuolla Suomen pohjoiskolkassa ja Norjassa upeiden ja henkeäsalpaavien Skandien varjossa.

Matkanteko alkoi 31. elokuuta lauantainaaamuna, kun lähdimme ajamaan kohti Jyväskylää ja sieltä Oulun ja Kemin kautta ensimmäiselle pitstopille Rovaniemelle. Tuo reilun tuhannen kilometrin matka taittui varsin näppärästi kahdessa erässä ja hyvien yöunien jälkeen jäljellä olleet  500 kilometriä eivät tuntuneet juuri miltään! Maisematkin alkoivat Kittilän jälkeen olla niin lappimaisia, niin kauniita ja jylhiä, että sitä ajeli ihan huomaamattaan eteenpäin.

Muonion jälkeen alkoi viimeinen rutistus e…