Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2015.

Katse taivaalla

Kuva
Enpä olisi uskonut Tampereen Ursan tähtitaivaskurssille ilmoittautuessani, että se voisi antaa mulle niin paljon... siitäkin huolimatta, että taivaan ja avaruuden mielettömyys ja järjettömyys kaikessa siinä käsittämättömyydessään ovat aina kiehtoneet ja kiinnostaneet mua. Kurssi on avannut mulle aivan uudenlaisen katsantokannan, kun näen kimaltavan tähtitaivaan yläpuolellani.
Nyt ajattelin jakaa teille tämän huikaisevan avaruudellisen viikkoni, joka on sisältänyt näin jälkeenpäin ajateltuna ihan valtavasti kaikkea mahtavaa!


Tiistai-iltana yövuorossa katseeni kohdistui Tampereen ja Näsijärven yläpuolella leimuaviin revontuliin. Olin aivan haltioissani. En edes muista, milloin olisin viimeksi nähnyt revontulet. Nähnyt sillä tavalla kunnolla. Joskus lapsuudessa, hyvin monia vuosia sitten, kun oikein pinnistän muistiani...
Nuo aurinkotuulen aiheuttamat taivaankannen loimut ihastuttivat tiistaina kauneudellaan koko Suomea, mutta henkilökohtaisesti haltioiduin niistä niin paljon, että aika…

Alaskan Roadtrip: Thompson Pass & Keystone Canyon

Kuva
Kuvat eivät ole minun ottamiani! / I haven't took pictures seen in this post!
Roadtripimme jatkui 12. syyskuuta edelleen pilvisessä, iltaa kohti sumuiseksi tihkusateeksi muuttuvassa säässä, mutta spiritti oli huomattavasti korkeammalla kuin edellispäivän Denali Highwayn ikuisen kadotuksen erämaassa. Käännyimme etelään Rickhardson Hihgwaylle ja suunnistimme rannikolla sijaitsevaa Valdezia kohti.
Rickhardson Highway Glennallenista Valdeziin olisi ollut varmasti yksi automatkamme huikaisevimmista reiteistä ellei sää olisi ollut niin nirso. Ajoittain aurinko pilkahti paksun ja matalan pilvimassan välistä luoden jonkilaista toivoa ja näkymää tien molemmin puolin kohoaville vuoren rinteille. Glennallenista ihastelimme kaakossa kohoavia Wrangell-vuoriston lumisia huippuja sekä niiden joukosta erottuvaa Mt. Blacburnia, vanhaa, edelleen toimivaa kilpitulivuorta. 
Eniten jäi kuitenkin harmittamaan, että highwaylla ehdotonta huomiota vaatineet Thompson Pass sekä Keystone Canyon jäivät sateen…

Rytkyjä ja reissuja

Kuva
Kaikki tuntui eilen täydelliseltä, kun ajelin viiden jälkeen Kaupin tähtitornille. Ehkä sen teki aurinko, joka paistoi pilvettömältä taivaalta niin keväisesti. Ehkä sen teki postista saamani saapumisilmoitus Hollannista saapuneesta kirjatusta kirjeestä.
InterRail-passini on saapunut.
Loppuvuoden haaveilu elämäni ensimmäisestä InterRailista otti siis tuulta siipiensä alle. On taas jotain, jota odottaa malttamattomin mielin. Levottomana odottelin helmikuun ajan kesälomalistoja töissä ja kun viimein sain varmistuksen, olin päätä pahkaa jo tilaamassa passia. Vietän kesäkuun kolme ensimmäistä viikkoa ympäri Eurooppaa surffaillen vailla minkäänlaista suunnitelmaa tai aikataulua. Kuulostaa aivan... ihanalle!
Olen päättänyt siis lähteä. Myös avioukkoni olisi tarkoitus pakata oma rinkkansa mukaan matkalle, mutta ei ole vielä varmaa, ehtiikö tai pääsekö hän töiltään lähtemään. Mutta minä lähden. Lähden vaikka yksin... vaikka se ajatuksena hieman hirvittääkin. Tiedän, että reissu voi mennä täysi…

Omaisten suusta kuultua

Toivon, että seuraava teksti ei loukkaa ketään henkilökohtaisesti tai myöskään yleisellä tasolla, koska se ei toki ole tarkoitus. Tekstin tarkoitus on hieman valaista sitä arkea, jota minä ja rakkaat hoitoalan kollegani kohtaamme lähes päivittäin työpaikalla siinä ohessa, kun kiemurtelemme toisinaan hermoja raastavan kiireen paineessa ja yritämme tehdä työmme niin hyvin, että työpäivän loputtua voisi todella hymyillä itselleen ja oikeasti tietää tehneensä työnsä hyvin.
Vaikka usein kuulee hoitsujen kitisevän tämän kinkkisen alan onnettomista ja mitäänsanomattomista palkkakuiteista (juu, minä itsekin teen sitä toisinaan, myönnettäköön!), olen silti vakaasti sitä mieltä, että hoitoalalla oleminen on rikkaus. Siinä, missä kampaajat, taksikuskit tai lääkärit, myös hoitajat kuulevat ja kohtaavat uransa varrella melkoisen määrän mitä kummallisimpia ja mielenkiintoisimpia asioita. Ikinä ei töihin mennessään tiedä, minkälaisia ihmisiä tulee sinä päivänä kohtaamaan, minkälaisia tarinoita kuul…