Alaskan Roadtrip: Thompson Pass & Keystone Canyon

Kuvat eivät ole minun ottamiani! / I haven't took pictures seen in this post!

Roadtripimme jatkui 12. syyskuuta edelleen pilvisessä, iltaa kohti sumuiseksi tihkusateeksi muuttuvassa säässä, mutta spiritti oli huomattavasti korkeammalla kuin edellispäivän Denali Highwayn ikuisen kadotuksen erämaassa. Käännyimme etelään Rickhardson Hihgwaylle ja suunnistimme rannikolla sijaitsevaa Valdezia kohti.

Rickhardson Highway Glennallenista Valdeziin olisi ollut varmasti yksi automatkamme huikaisevimmista reiteistä ellei sää olisi ollut niin nirso. Ajoittain aurinko pilkahti paksun ja matalan pilvimassan välistä luoden jonkilaista toivoa ja näkymää tien molemmin puolin kohoaville vuoren rinteille. Glennallenista ihastelimme kaakossa kohoavia Wrangell-vuoriston lumisia huippuja sekä niiden joukosta erottuvaa Mt. Blacburnia, vanhaa, edelleen toimivaa kilpitulivuorta. 

Eniten jäi kuitenkin harmittamaan, että highwaylla ehdotonta huomiota vaatineet Thompson Pass sekä Keystone Canyon jäivät sateen ja roikkuvien pilvien vuoksi "näkemättä". 

Worthington Glacierin jälkeen tie alkoi kiivetä loivaa rinnettä ylöspäin liki 900 metriin. Siellä olisi auennut huikaiseva näkymä syvän Thompsonin solan ympärillä kohoaville huipuille. Tuolla pilvien rajassa taivas hajoili hieman tuoden päivän säteet askeleen lähemmäs maan kamaraa, mutta oli aivan turha yrittää nähdä mitään. Vain siellä täällä pilkisteli rinteitä ja huippuja harmaiden pilvilauttojen välistä. Olin niin pettynyt ja lamaantunut yhtä aikaa. Kamerakin pysyi visusti kantolaukussaan piilossa. 

Kuva täältä.
Huipulta tie jatkui alaspäin kohti solaa tehden tiukan u-käännöksen. Sitä alamäkeen menevää ajotietä riitti lähes kahden kilometrin verran. Kyllä, kahden kilometrin.

Lähes välittömästi solan pohjalla sukelsimme vangitsevaan Keystone Canyoniin. Aivan tien varsilta kohoavat matalat, lähes pystysuorat rinteet ja niiden "morsiushuntuvesiputoukset" nappasivat meidät muutamia satoja metrejä pitkään kanjoniin aiheuttaen runsaita sydämen tykytyksiä rinnoissamme. Vesisade tietysti hieman masensi fiilistä ja blokkasi taidokkaasti lähes kaiken kuvausinnon, joten tästäkin paikasta saatte nauttia bittiavaruudesta löytämälläni otoksella.

Kuva täältä.
Vaikka sekä Thompson Pass että Keystone Canyon kaikessa komeudessaan jäivät näkemättä, niiden mielettömyydestä kertoo hyvin paljon se, miten ne saivat pilviin, sateeseen ja ankeuteen kietoutuneinakin meidät molemmat haukkomaan henkeämme ihastuksesta. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari